Touhua riittää, kiire on suunnaton

Tervetuloa taasen seuraamaan meidän lomatouhuja! :) Istuskelin tässä yhtenä päivänä terassilla (mummulan terassilla, en kaljaterassilla ;) ) neulomassa ja toisella silmällä vilkuilin lasten touhuja, etteivät ihan karkaa kartanon mailta tielle. Ja tuli sitten mieleeni räpsäistä pari kuvaa pihamaalta. Kun on niin monessa blogissa näkynyt aina näitä piha- ja puutarhakuvia. Ja niitähän ei minun oman kodin ympäristöstä tule, kun meillä ei kasva edes parvekekukkia. ;) Tämä kissa on ihan samanlainen kuin oli meidän Misu aikoinaan, siksi varmaan äiti on sen kissan tuohon portaiden eteen ostanutkin. :)





Ruusuja kasvaa terassin edessä. Äiti oli just tuona aamuna laittanut ruusuille kirvamyrkkyä, ja varoitteli moneen kertaan, ettei lapsia saa päästää ruusupenkin lähelle. Ja sitten minä viis veisasin varoituksista ja räpsin ruusuista kuvia. Ovat juuri nyt tällä viikolla alkaneet aueta.


Tää on vissiin sitten pioni. Ainakin se kukkii samalla paikalla, missä lapsuudessani oli vaaleanpunaisia pioneja. Kun tätä taloa rempattiin 80-90-luvun taitteessa, niin siinä meni silloin kaikki istutuksetkin, kun moneen vuoteen ei ollut kuin niitä rakennussysteemejä joka paikassa. Äiti on vasta nyt alkanut uudestaan innostua pihanlaitosta.


Nämä hän on kuulemma kasvattanut siemenestä alkaen. Suurin osa orvokeista on kyllä ihan violetteja, mutta minusta nämä olivat kaikkein hauskimman näköisiä.


Äiti oli näemmä hommannut kaikenlaisia puutarhapatsaita tuohon talon edustalle, en muista, että viime kesänä niitä olisi ollut näin paljon. Kissan lisäksi tämä enkeli on minusta söpö! :)

Tiistaina kävimme heittämässä poikien kanssa talviturkit. Otin mukaan myös kälyni ja kummityttöni, enempää meitä ei olisi yhteen autoon mahtunutkaan (paitsi veljeni tila-autoon, mutta kun mummun autossa on poikien istuimet, niin mentiin sillä). Täältä on 15 km matkaa järvelle, ja kuvittelimme, että siellä on ihan hirveästi porukkaa, mutta uimaranta oli ihan tyhjä, vaikka lämpöä oli +24 astetta! Meidän jälkeen tuli kyllä pari perhettä uimaan, mutta muuten ihan tyhjillään. Ennen muinoin siellä oli aina ihan kamalasti väkeä, ei koskaan meinannut saada autoa parkkiin. No, parempi näin, saatiin vallata koko ranta. :)


Esikoinen ei viihtynyt ihme kyllä kovin kauaa vedessä, kun hänelle tuli jo kylmä. Minä heitin vain yhden lenkin, vaikka mieluusti olisin uinut pidempäänkin, mutta piti katsoa tämän pienemmän perään. Kuten ilmeestä voi päätellä, yhtä aikaa hirvittää ja on hauskaa. :) Hänellekin tuli aluksi kylmä, hampaat kalisivat yhteen, mutta kun kävimme pyyhkeen sisällä vähän lämmittelemässä, niin sitten piti taas päästä veteen. Kiva, että edes joku tykkäsi uintireissusta. :) Tämä olikin kuopukselle ensimmäinen uintireissu luonnonvesissä.


Käly halusi ottaa välttämättä minustakin kuvan, ja käski laittaa blogiin. ;) Onneksi otti useamman, niin sain valkata tänne sen vähiten kauhean. ;)

Eilen kävimme sitten naapuripitäjässä kylässä kuopuksen kummeilla. Olivat lukeneet täältä blogistani, etten ole soittanut moneen vuoteen urkuja, ja että mieleni vähän tekisi käydä soittamassa jossain, että saan testattua, onko taito vielä tallella. Taisin kirjoitella siitä tässä muutama päivä sitten. No, kun nyt sattuneesta syystä heillä on avain sinne naapuripitäjän kirkkoon, niin mehän käväisimme mutkan siellä. :)


Ja niinpä sitten seitsemän vuoden jälkeen palasin entiselle työpaikalleni tuttujen urkujen ääreen. :) Vähän se soitto takelteli, mutta sehän johtui tietysti vaan siitä, että soittokenkäni ovat Oulussa. ;) Urkuja soittaessa kun pitää olla tietynlaiset kengät, pitää olla sopivan luistavat, muttei liian liukkaat, ja noin sentin kanta, jotta soitto sujuu kannalla ja kärjellä. Mutta kyllä se sujui sukkahoususillaankin. :) Nämä urut ovat vain siitä kenkkumaiset soittaa, että niissä tulee ääni hiukan jäljessä, mutta kyllä niilläkin oppii soittamaan. Hyvinhän minäkin näiden urkujen kanssa aikoinani pärjäsin, taisi olla yksi helpoimmista työkavereista. ;) Kiitos vain kuopuksen kummeille, kun sain käydä soittamassa! :)


Piti vielä laittaa toinenkin kuva, kun muistin, että minullahan oli eilen se keltainen Bambu-mekkoni päällä. Että on todiste siitäkin, että sitä on ainakin kerran käytetty. :D

Minttumaari on menossa jo III-kaaviossa. Kyllä se tällä reissulla valmistuu ja saan vielä jotain muutakin aloittaa! :)