Taas käsityöasiaa! :D

Tämähän menee jo vallan hurjaksi, kun tulee toistamiseen käsityöasiaa tänne blogiin! Mikä ihme käsityöblogi tämä muka luulee olevansa? ;)

Tuli vain mieleeni eräs keskustelu tässä pari päivää sitten. Minä surffailin netissä, esikoinen istui siinä vieressä ja mummu elikkäs äitini touhusi jotain keittiössä. Luin juuri jotain blogia, jossa oli lampaiden kuvia, ja näytin kuvia tietysti pojillekin. Kysyin esikoiselta:

Minä: Tiedätkös mitä lampaasta saadaan?
Poika: Villaa.
Minä: Ja mitä siitä villasta tehdään?
Poika: Lankaa.
Minä: Joo, ja arvaa mitä, sitten kun mummu antaa äitille sen rukin tuolta vintistä, niin äiti alkaa ihan itse kehrätä lankaa. Pitää vain odottaa, että mummu ymmärtää antaa sen rukin. ;)
Poika: Niin, ja ne kangaspuut! :D

Siinä vaiheessa äitini vilkaisi meihin päin, sillä olihan tuo jo aika läpinäkyvää vihjailua siitä rukista, mutta en ole kangaspuista ehtinyt vielä puhuakaan... ;) Minä siinä sitten kakistelin, että heh-heh, poika on näemmä kuunnellut tarkkaan, mistä äiti on ääneen haaveillut. :D

Siitä tulikin mieleeni, että taidanpa kohta hipsiä ulkovarastoon, nimittäin siellä pitäisi niiden kangaspuiden olla, mutta ihan pakko on käydä myös tarkistamassa, onko siellä vyyhdinpuut, nimittäin olen melkoisen varma, että äidillä on sellaisetkin. Olen kyllä joskus niitä kysynytkin, mutta äiti väittää, ettei hänellä sellaisia ole. No ihan varmasti on! ;) Tai no, ehkä käyn tarkistamassa asian ihan itse... :)

Olen täällä koittanut kierrellä lähipaikkakuntien kauppoja etsien lankatarjouksia, mutta ei ole sattunut vastaan. Äiti oli yhdellä kierroksella mukana, ja vissiin hänelle valitin ääneen, ettei Ylivieskan Citymarketissa ollut kuin villalankoja, ja minä etsin puuvillalankoja poistomyynnistä (tarkalleen ottaen unikonpunaista Tennesseetä kolme kerää ja vedensinistä Samosta viisi kerää). No, seuraavana päivänä oli pöydälle ilmestynyt läjä puuvillalankoja, jotka tunnistin joiksikin, mistä olen neulonut ehkä 90-luvun puolen välin kieppeillä kummitytölle jotakin, ja nähtävästi olen sitten jämät kantanut äidille. Äiti ajatteli ystävällisesti antaa minulle takaisin ne langat nyt, kun minulla tuntuu niin olevan pula puuvillalangoista... ;) Ei ne kyllä ihan unikonpunaiselta Tennesseeltä tai vedensiniseltä Samokselta näyttäneet. Katsotaan, otanko ne matkaani, vai "unohdanko" tänne. Jos päätän ottaa, niin laitan niistä sitten kuvatusta blogiin.

Muistattehan vielä, kun tein kesäkuussa tällaisia lipareita:

Sitä vaan näistä vielä, että nämä kaikki ovat nyt päässeet sinne, minne olin ne ajatellutkin. Sininen luutu on ollut jo ahkerassa käytössä täällä äidilläni, ja sen on kertaalleen käynyt pesukoneessakin, kun alkoi kuulemma haista. No, yleensä luutut alkavat haista, jos niillä pyyhitään monta kertaa päivässä kaatuneita maitoja ja lentäneitä jugurtteja. ;) Tuo vihreä pääsi tänään kuopuksen kummien käyttöön, ja keltaiset menivät aiemmin esikoisen kummeille. Kukkaiset patalaput vein erään lapsuudenystäväni uuteen tupaan vähän niin kuin tupaantuliaisiksi. Että perille ovat löytäneet.

Eipä tässä muuta. Tai siis olisihan tässä taas turistavaa meidän touhuista, mutta kun kuvat ovat taas kamerassa, niin turisen niistä myöhemmin. Nyt tää lähtis etsimään niitä vyyhdinpuita... pitäkää peukkuja, että ne löytyvät! Ne voisi ihan hyvin saada salakuljetettua kuopuksen vaunuissa Ouluun... ;)