Ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin

Eilen tuli sitten käytyä siellä Kokkolassa, jonne täältä on sellaiset reilut 70 kilometriä matkaa. Neuletapaamisessahan minä kävin, ja ihan turhaan ainakin jännitin sinne menemistä, sillä eivät ne Keski-Pohjanmaan Neuleystävät niin kovin pelottavia olleet. :D Minä vaan tahdon olla sellainen, että tälleen koneen takana turvassa saatan innoissani järkätä itseni ties minne, niin kuin nytkin menin Satu U:lta kysymään, että pääsisikö heidän neuletapaamiseen mukaan, ja sitten kun oikeasti pitäisi jonnekin mennä, niin iskee paniikki ja pelottaa. Mutta siis ihan olivat ystävällisiä ihmisiä neulojat täälläkin päin. :) Oli tosi kiva saada viimein päät niille muutamille päättömille neuleiden esittelykuville, joita blogeissa olen nähnyt, ja toisista blogeista tutuille päille oli kiva saada äänikin. :) Kiitos, kun sain tulla mukaan! :) Pari tuntia vierähti kivasti neuloessa. :)

Silloin joskus, kun kysyin noista Keski-Pohjanmaan neuletapaamisista, niin itse mielikuvissani kuvittelin, että minun tarvitsee ajella korkeintaan jonnekin Käläviän peräkylän perälle, ja sitten kun Satu U ilmoittikin, että tulla Kokkolan keskustaan, niin tuli taas sellainen pieni "kääk". ;) Olen kyllä aina ollut tosi rohkea kuski, mutta kun myimme auton pari vuotta takaperin, niin sen jälkeen en ole ajellut kuin äidin autolla silloin, kun täällä ollaan kerran kesässä käyty, ja edellisestä ajokerrastakin on vuosi aikaa ja silloinkin vielä näitä kaikkein tutuimpia reittejä olen porskuttanut. Vaikka eipä niihinkään enää voi luottaa, sen huomasin maanantaina Ylivieskassa käydessäni: olen aina kuvitellut, että kyllähän minä nyt Vieskassa osaan ajaa vaikka silmät ummessa, kun olen autokoulunikin siellä käynyt, mutta siellä on niin muuttuneet maisemat ja liikennejärjestelyt, että olin aivan pihalla, että mistäs siellä oikein tiet menevätkään ja liikennevalotkin sinne oli ilmestynyt... Että sitten sen jälkeen vielä Kokkolaan... Olen minä Kokkolassakin ajanut aikoinani useinkin, kun Kaustisella lukion kävin, että ei se mikään ihan tuntematon kaupunki ole, mutta kyllä siitä nyt ainakin seitsemän vuotta on, kun viimeksi olen siellä omalla autolla käynyt (vähän vähemmän aikaa sitten kävin kyllä ambulanssin kyydillä, kun jollakin mummolareissulla poksahti sappirakko äidin laittamien aterioiden päätteksi...), joten aloin sitten miettiä, että niin mitenkäs siellä Kokkolassa oikein ajettiinkaan. Eikä mieleeni muistunut kuin yksi ainoa reissu Kokkolaan, jonka tein silloin, kun ajokorttini oli päivän vanha. Koulun jälkeen pakkasin silloin auton täyteen tyttökavereita ja huristeltiin Kokkolaan shoppaamaan, ja sillä reissulla onnistuin parkkeeraamaan Anttilan parkkitaloon niin, etteivät kaverit päässeet ulos autosta, ja olisinko jossain risteyksessä melkein kolarinkin ajanut. ;) Että kun tuo muistikuva tuli ensimmäisenä Kokkolasta mieleen, niin ei ihme, jos vatsassa vähän kiersi, kun Satu U laittoi mulle mailia, että helpointa on parkkeerata Anttilan parkkitaloon. :D

No joo, ihan hyvin se reissu meni, siellä meni tiet siellä missä ennenkin. :) Olin jopa niin ajoissa cityssä, että ehdin käydä kurkkimassa kuuluisat Prisman lankatarjoukset, joista kaikki blogeissaan kirjoittavat. Siis mitkä tarjoukset? Ei ollut Oulun Prismassa langat tarjouksessa viime viikolla, ei myöskään Kokkolan Prismassa tällä viikolla. Että se niistä olemattomista tarjouksista! Mutta muistinpas siinä Kokkolan Prisman parkkiin ajaessani, että missä kaupungissa olikaan se McDonalds, jossa joskus kaverini yllyttivät minut kysymään, saisiko santsipehmiksestä alennusta, jos ottaisin sen samaan vohveliin kuin edellisen... ;) Muistaakseni sain siitä silloin pari markkaa alennusta, ja kaverit vielä maksoivat. Juu, se oli Kokkolan Mäkkäri se, en olisi ikinä muistanut, jollen olisi eilen sattunut ajamaan sinne Prismaan, joka on siis sen Mäkkärin vieressä. :D Ja joo, en ajanut Anttilan parkkiin äidin autolla, vaan ihan suosiolla jätin linja-autoaseman viereen. Ihan hyvin minä siellä osasin ajaa, että turhaan sitäkin jännitin. :)


Minttumaari on puikoilla... Kiva, että eilen sain sentään vähän aikaa rauhassa sitä neuloa. :)

Hohhoijjaa, pojilla on virtaa liiankin kanssa, pitänee mennä rauhoittelemaan, ennen kuin mummu hermostuu. Kuopus taisi juuri äsken tyhjentää mummun kukkaruukuista mullat lattialle, ei ole poika tottunut huonekasveihin, kun meillä kotona niitä ei ole eikä tule. ;) Jatkamme tätä rauhaisaa ja leppoisaa eloa... ;)