Kakkutehtaalta iltaa!

Ensiksi vastaan pariin kommentteihin tulleeseen kysymykseen, ettei unohdu:

Lea Virkkausideoita 3/2007 -lehdestä löytyy kolmen simpukkakuvioisen liinan virkkausmalli. Olisin käynyt vastaamassa kysyjälle tähän henk.koht., mutten päässyt hänen blogger-profiiliinsa, niin vastaan nyt näin. Toivottavasti tästä tiedosta on apua mallin etsimiseen! Niin ja jos jatkokysymys on, että voinko lähettää kyseisen mallin sähköpostitse, niin en voi, koska minulla ei ole skanneria. Minulta on muutaman kerran kysytty mailitse, että voinko laittaa sähköpostilla sen-ja-sen mallin, niin se on vähän hankalaa ilman skanneria. Mutta mielelläni kurkin noista omista lehdistäni, että mistä joku tietty malli mahdollisesti löytyy, jos sellaista kysytään. :) Nuo on muuten tosi kivat liinamallit, itsekin olen haaveillut ne joskus tekeväni...

Ja sitten, koska kaksikin ihmistä kysyi samaa asiaa, niin vastaan tässä, että Valveen kahvila sijaitsee Oulussa (yllätys yllätys ;) ) osoitteessa Hallituskatu 7, on siis Oulun kaupungin Kulttuuritalo Valve, jossa järjestetään mm. teatteri- ja tanssiesityksiä, näyttelyitä... ja sitten siellä on tosi avara ja valoisa kahvila, jossa näkee hyvin neuloa, joten siksi olemme päätyneet pitämään neuletapaamiset siellä. Sama paikka oli entiseltä nimeltään Nuku eli nuoriso- ja kulttuurikeskus, jos se kuullostaa tutummalta, mutta kun se nuoriso siirtyi sieltä pois, niin vaihtoivat samalla nimeä. On siinä kohti Hallituskatua, mikä on Aleksanterinkadun ja Torikadun välissä, eli pikkuisen rannasta ylöspäin kohti keskustaa, siinä taitaa olla kaupungintalokin jossain ihan likellä, ja Torikadun bussipysäkitkin aivan vieressä. Tervetuloa vaan tapaamisiin Oulun ulkopuoleltakin! :)

Siinä oli FAQ-osuus, ja nyt päivän pääaiheeseen. :)

Meikäläisen leipomiskiintiö on nyt vähäksi aikaa taas täynnä. Toinen kakuista on jo syöty, toinen odottaa jääkaapissa huomiseen. Paljon kiitoksia synttärisankarin puolesta kaikista onnitteluista! :)

Suuren yleisön pyynnöstä joudutte kestämään nyt kakkukuvia, mutta ei tarvitse pelätä, että tästä tulisi mitään leipomisblogia. ;) Kuten sanottu, se leipomiskiintiö alkaa olla nyt täynnä, tai siis on menty jo tämän vuoden kiintiössä kovasti ylikin. ;)


Synttärisankarin lempiväri on vaaleanpunainen, joten hän toivoi tietysti vaaleanpunaista kakkua, mielellään neliön muotoista. :) No en kyllä osaakaan muun muotoista kakkua tehdä, tai ehkä suorakaidekin onnistuu (tai postauksen lopusta huomaatte, että onnistuu kyllä riittävän painostuksen alla melkein minkä muotoinen tahansa... ;) ). Tässä siis pohjana ihan peruskääretorttu-sokerikakkutaikina, jossa jauhoina perunajauhot (4 munaa, 1 dl sokeria, 7 rkl perunajauhoja, 1 tl leivinjauhetta), joka on paistettu kääretortun tapaan pellillä, ja sitten halkaistu neljään osaan. Kostutin kakun laimennetulla viinimarjamehulla (jossa muuten ei ollut lainkaan sokeria, koska meidän mehuissa sitä ei ole), välissä oli vadelmaa ja maidotonta vaniljakastiketta (Go Green; olikohan se nyt soija- vai kaurapohjaista, en muista, mutta sitä meillä usein kakun välissä käytetään, koska en itse tykkää yhtään kermavaahdosta). Päällä tuo vaaleanpunainen kuorrutus on ihan tomusokeria + laimennettua viinimarjamehua; sen voi käyttää laimentamattomanakin, mutta siitä tulee sitten tummempaa, ja nyt halusin yrittää nimeomaan vaaleanpunaista. Reunoille suostuin pursottamaan kermavaahtoa (vaikken edelleenkään kermavaahdosta tykkää enkä varsinkaan sen pursottamisesta, mutta en osaa muutenkaan reunoja koristella), ja koristeena on sitten muutama ranskalainen pastilli.


Tässä kakku odottaa pöydässä, että synttärisankari malttaisi tulla puhaltamaan... ;) Meillä ei ollut todellakaan mitään suureellista tarjottavaa, eli kakun lisäksi kahvit/mehut, yhtä sorttia kaupan pikkuleipiä, hedelmäsalaattia ja sitten nuo loput ranskanpastillit kupissa, jos vaikka joku koki, ettei saanut kakkua leikatessa riittävästi karkkia omaan palaseensa, niin sai tuosta kupista lisätä. ;)


Meillä oli tänään kuusi vierasta, ja kakku riitti hyvin kymmenelle hengelle; tai käytännössä siis kahdeksalle hengelle, kun meidän kuopuksesta ja hänen hiukan nuoremmasta serkkupojastaan ei ollut kakunsyöjiksi. ;) Pöytäänkin mahtui juuri ja juuri päivänsankari+vieraat (kuopus oli päiväunilla, ja serkkupoikaa ei kiinnostanut tulla pöytään), me emäntä ja isäntä kahvittelimme tiskipöydän ääressä. Sattuikin hyvin vieraiden aikataulu, vaikkei oltu ilmoiteltu muuta kuin että ihmisten aikaan saapi tulla; toiset vieraat tulivat aiemmin iltapäivällä, ja juuri kun olimme alkamassa kahville, niin toisetkin saapuivat sopivasti ja jäivät sitten pidempään, kun taas aiemmin tulleet lähtivät kahvin jälkeen jo kotimatkalle. Saatiin kahvitella kaikki yhdessä, ja jäi sitten aikaa olla kumpienkin vieraitten kanssa rauhassa erikseen. Eli kaikin puolin jäi mukava fiilis tästä päivästä. :) Minua kun hermostuttaa juhlissa se, että ei voi jotenkin olla rennosti, tai se kauhea laittaminen ja hössääminen (saati sitten se juhlissa vieraana oleminen, kun ei tiedä miten päin siellä olisi...), niin on kiva viettää synttäreitä tälleen, että ei ole mitään kauheita aikatauluja eikä laittelemisia, vaan ihan vain saapi tulla meille kylään kahvittelemaan, ketkä sattuu silloin pääsemään. :)


Minun ihmegerberanikin avasi juuri kolmannen kukkansa tänä aamuna, varmaan sitten synttäreitten kunniaksi. :) Tämä on ihmegerbera siksi, että se kukkii jo toistamiseen, sillä minulla ei ole yksikään kukka ennen tätä kukkinut uudestaan sittemmin, kun on ensimmäiset kukkansa pudottanut, mikä taasen on tapahtunut yleensä heti sen jälkeen, kun on joutunut samaan tilaan minun kanssani. ;) Mutta luultavasti tämän gerberan salaisuus on se, että esikoinen on soittanut sille huuliharppua. :D Oli nimittäin tosi mahtavaa herätä helatorstaiaamuna, jolloin muu perhe olisi mieluusti nukkunut pidempään, siihen että keittiöstä kuuluu huuliharpun soittoa, ja kun tivasimme esikoiselta syytä tähän erikoiseen herätystapaan, niin hän perusteli menettelyään sillä, että kukat tykkäävät huuliharpunsoitosta... ;) No, selvisihän se syy siihen, miksi minulla ei kukat menesty - minä tyhmä en ole tajunnut soittaa niille huuliharppua! :D

Synttärisankari sai muuten erittäin mieluisia lahjoja, ja sainpas minäkin jotain:


Ei lopu keittiössä puuhaaminen vielä, koska heti kun vain vatsa antaa tilaa, alan keitellä meille raparperikiisseliä! :) Just tässä viikolla luin kateellisena toisten blogeista, kun ovat tehneet raparperista kaikenlaista, ja mietin, että mistähän saisin raparperia, vai pitääkö odottaa heinäkuista mummolareissua. Ja sitten isä soitti, että kelpaisiko meille raparperit, ja minähän riemusta hihkuen sanoin, että ilman muuta kelpaa. :) Toiselta puolen Suomea nämä ovat matkustaneet; osa meni jo pakkaseen ja osa pääsee tosiaan kattilaan tässä pikapuoliin. :) Minä en raparperipiirakasta niinkään välitä, mutta kiisseli on hyvää, ja se kyllä maistuu lapsillekin paremmin kuin piirakka.

No mutta sitten piti vielä toteuttaa tuo toinen kakkutilaus sydänkäpyselleni. ;) Tämän siis väänsin vielä tänä iltana, ja huomenna päästään maistelemaan, onko se edes syötävää:


Kai tuon käpykakuksi sentään edes hyvällä tahdolla tunnistaa? :) Eri asia sitten, minkä puun käpy on kyseessä... ;) Ohje on täältä, ja se on gluteeniton ja laktoositon. Vaikka tuolta samasta paikasta kyllä löytyy toinenkin käpykakun ohje, jossa on erikseen mainittu, että se on laktoositon, mutta se kakkuohje on itseasiassa kokonaan maidoton, kun siihen ei tule kermavaahtoa. Mutta tässä minun kakussa on kyllä laktoositonta kermavaahtoa välissä, eli kyllä siihen sitä kermavaahtoakin saa, jos ei ihan kokonaan maidoton tarvitse olla. Pojan synttärikakusta jäi sopivasti sitä kermavaahtoa yli, niin sai sitten tähän sen käytettyä. Oon ihan yllättynyt, ettei tämän tekeminen ollut vaikeaa; pohjahan on siis ihan taas perussokerikakkuohje, joka tehtiin kääretorttulevyksi, ja siitä sitten leikeltiin niitä kävynmuotoisia palasia, ja laitettiin täytettä väliin. Sit vaan tuo marsipaanikuorrutus lätkäistiin siihen päälle, ja vaikken ole koskaan ennen tehnyt marsipaania, niin ihmeen hyvin se onnistui. Jopa itse herra Käpy kelpuutti tämän ulkonäön puolesta. No niin, se maku on tosiaan vielä arvoitus... ;)

Minun piti kyllä vilauttaa virkkauksiakin, mutta nyt alkaa olla jo niin hämärää, ettei paljon kannata kuvailla, enkä viitsi enää valvoa niin myöhään, tai siis varhaiseen, että tulisi taas valoisampaa. ;) Mutta huomenna sunnuntaina sitten lupaan kuvata, missä vaiheessa virkkuu on menossa, ja varmaan siellä neuletapaamisessa Valveella klo 15 virkkuu etenee paljonkin, niin ehkä sitten sen jälkeen tulen tänne postailemaan kuvien kanssa.

Sen verran muuten pakko vielä mainita, että pidin tänään koko päivän päälläni sitä alkuviikosta valmistunutta keltaista puseroa, jota valitin liian pieneksi, ja kyllä sen kanssa sitten pystyi lopulta hengittämään, liikkumaan ja jopa syömään kakkua - ajattelin, että jospa se venyisi samaa tahtia vatsalaukun kanssa, ja ihan niin kuin olisi jo vähän periksi tuo pusero antanut. :) Että kyllä siitä vielä pidettävä tulee! :)

Hyvää sunnuntaipäivää! :)