Joulu on taas, joulu on taas...

Osallistuin tänään taas ristipistomaratonille, tosin jälleen puolimaratonin verran eli pari tuntia.

Kuuden aikoihin näytti tältä:


Ja joskus kahdeksan jälkeen tältä:


Ja tälleen ajankohtaisesti, kun jouluun on tänään tasan puoli vuotta aikaa, pistelin tietysti joulukalenterin luukkua. Vaikka on varmaan turha toive enää ajatella, että saisin tämän valmiiksi adventtiin mennessä, sillä tässä on vasta kuudes luukku kahdestakymmenestä viidestä tekeillä, eikä siihen itse kalenteriin ole pistetty kuin jokunen pisto. No, ehkä tämä sitten valmistuu joksikin jouluksi... jos ei omat lapset pääse tätä käyttämään, niin ehkä lastenlapset. :)

Ja se joulu mokomakin taas tulee. Justhan tässä saatiin se toinen j:llä alkava juhla potkittua pois mielestä (tai juhla ja juhla; minähän en siinä näe mitään juhlan aihetta). Ja heti perään joulu tulee. Miksei voisi olla silleen vaan yksi päivä vuodessa, jolloin juhlittaisiin kerralla kaikki kirkolliset ja pakanalliset juhlat, synttärit ja nimpparit, häät, hautajaiset ja tupaantuliaiset? Tai vaikka yhdellä kerralla menneiden ja tulevienkin vuosien kaikki juhlat. Aatella, selviäis yhdellä vouhottamisella ja touhottamisella, syömisillä ja juomisilla, ähkyillä ja rapuloilla ja ripuleilla. Oispa tosi kätevää! :) Tai sitten voi tietysti tehdä niin kuin minä, että koittaa olla ajattelematta noita juhlia, pistää vaan silmät ja korvat kiinni ja elää niin kuin ei olisi mitään erikoista missään. Tänään justiinsa tuota joulukalenteria pistellessä ajattelin, että tänä vuonna kyllä jätän kaikki joulutervehdykset laittamatta, enkä toivottele jouluja edes täällä blogissa. Ja jouluaterialla syödään vaikka purkkihernekeittoa, kunhan ei vaan jouluruokaa ole (jota meillä nyt yleensäkään ei ole ollut). Ja miksi pitää rajoittaa tietyt tekemiset ja syömiset johonkin tiettyyn päivään? Mieskin tuossa just yhtenä päivänä valitti, että on se kumma, kun hän ei saa pashaa muuten kuin pääsiäisenä, eikä kaupasta saa makiaa juustoa talvella eikä joulutorttuja kesällä! Hän ei kyllä yleensä jouluna edes syö joulutorttuja, vaikka niitä meillä olisikin, mutta nyt kun hän niitä haluaisi syödä, niin niitä ei sitten saa mistään. Jollei hommaa sellaista vaimoa, joka niitä hänelle leipoisi. ;) Mutta kieltämättä on kyllä kauhean ahdasta ajatella, että jotain asiaa saa tehdä vain tiettyyn aikaan - tai vielä ahtaampaa se, että tiettynä päivänä on pakko tehdä jotain. Lahjojakin on paljon kivempi saada ja antaa muulloin kuin synttärinä tai jouluna, koska silloin niitä osaa jotenkin odottaa (vaikka ei meidän perheessä kyllä ole ollut tapana antaa lahjoja kumpanakaan päivänä aikuisille), mutta jonain muuna päivänä ne ovat yllätys. :)

Joten oikeastaan, miksipä kiirehtiä tätä joulukalenteriakaan jouluksi? Voisihan niitä luukkuja sitten ripustella kalenteriin vaikka jonkun vuoden toukokuussa. :) Juu, mutta tällaisia ajatuksia heräsi tänään, kun pistelin joulujuttuja tasan puoli vuotta ennen joulua, tai puoli vuotta joulun jälkeen, ihan kummasta suunnasta sitä nyt haluaakaan sitten laskea.

Hyvää joulua! Eikun, eihän mun pitänytkään sitä tänä vuonna kenellekään toivotella... ;)

PS. Tuohon ristipistokuvaan tulee lammas, siitä puuttuu enää jälkipistot. :)