Kirjameemi

Ihana, kun on kivoja meemejä liikkeellä! :) Kun ei viitsi noita kovasti työn alla olevia keskeneräisiäkään esitellä joka silmukan jälkeen, niin meemeilemällä saa tänne sillä aikaa jotain päivitystä. Mua ei haastettu tähän, mutta Sartsa lupasi, että tämän saa ottaa hänen blogistaan, joten otin pois. :)

Eli kerron teille nyt 5 suosikkikirjaani.

En vain osaa nimetä mitään yksittäistä kirjaa, joten tässä tulee vähän tällaisia laajempia katsauksia lempikirjallisuuteeni, eivätkä nämäkään ole missään järjestyksessä:

1. Tess Gerritsenit


Minusta on äärimmäisen typerää omistaa jotain sellaista, jota ei ole pakko omistaa, jos se vain suinkin on mahdollista lainata tai vuokrata, tai joka ei muuten ole ihan välttämätön nimenomaan omistaa. Kuten nyt vaikkapa kirjat: niitähän saa lainattua kirjastosta, koska monet kirjat on sellaisia, että ne tulee luettua vain kerran. Monien suosikkikirjailijoitteni kohdalla minulla on sellainen tapa, että kun tiedän heiltä ilmestyneen tai olevan ilmestymässä uutuuskirjan, laitan sen heti kirjastoon varaukseen, ja sieltä se sitten aikanaan on noudettavissa vaivaista 50 senttiä vastaan. Paljon edullisempaa ja järkevämpääkin kuin kirjan ostaminen. Mutta yhden kirjailijan kohdalla järkeni on pettänyt, ja se näkyy kuvasta. Sain ensimmäisen Tess Gerritsenin kirjan Lapsen sydän aikoinaan joululahjaksi (jouluna -99), ja jäin koukkuun. Enkä ainoastaan Gerritseniin vaan ylipäätään jännityskirjallisuuteen - sitä ennen en ollut uskaltanut lukea mitään romanttista hömppää raaempaa. Nykyään taasen sarjamurhajännärit ovat romanttisinta, mitä luen. ;) Ja siitä kiitos Tess Gerritsenille! Kun kirjakerhoon tuli seuraava Gerritsen, minä pöljä tietysti ostin sen kuukaudenkirjana. Ja sitten seuraavan. Ja seuraavan. Ja vaikka nykyään olen ymmärtänyt, että tämä on tosi typerää, niin en osaa lopettaa. Jos minä nyt vielä tämän Gerritsenin ostan, ja sitten lopetan. Ei, kun pitää kerätä koko sarja. ;) En minä näitäkään ole lukenut kuin kunkin kirjan kertaalleen, että siinä mielessä omistaminen on turhaa. Enkä ole muuten tuota uusinta Luukatoa lukenut vielä lainkaan, vaikka se ilmestyi melkein vuosi sitten, ja ostin sen silloin melkein heti. Olen vain lykännyt sen lukemista siksi, että ei ole vielä tullut sellaista hetkeä, jolloin voisin ihan vain uppoutua tauotta päiväksi tai pariksi lukemiseen, koska aina on jotain muutakin tärkeää, jota pitäisi saada tehtyä, kuten vaikkapa syöminen tai lapsista huolehtiminen. ;) Ja tiedän jo vanhastaan, että jos aloitan Gerritsenin lukemisen, niin sen jälkeen on turha kuvitella minun tekevän mitään muuta ennen kuin viimeinen sivu on luettu. No joo, sama juttu se on kaikkien muidenkin jännäreiden kohdalla, mutta Gerritsenin kohdalla erityisesti. Lempikirjailijani? Kyllä. :)

2. Anna-sarja


Kuten sanottua, en oikeastaan halua omistaa kirjoja (vaikka niitä meillä aika lailla onkin), ja L.M. Montgomeryn klassikkosarja Anna on yksi niistä lemppareistani, jota en ole kirjahyllyyni (vielä) hankkinut. Silloin, kun alkaa tehdä mieli palata Vihervaaraan, osaan kyllä mennä kirjaston nuortenosastolle ja lainata Annat, yleensä mielellään koko pino kerralla. ;) Minulla kesti kauan, ennen kuin ymmärsin hurahtaa Annoihin, ja oikeastaan minulla oli aluksi kova vastustus koko Annaa kohtaan. Nimittäin ala-asteella noin 5-6 luokilla ollessamme paras ystäväni ja eräs toinen tyttö olivat ihan Anna-höpöjä, ja puhelivat koko ajan vaan Anna sitä ja Anna tätä. Ehkä minua sitten alkoi ärsyttää tuo jatkuva Annasta höpöttäminen - tai sitten olin mustasukkainen, kun parhaalla ystävälläni oli yhteinen puheenaihe jonkun toisen tytön kanssa, ja minä olin aiheesta ulkona. ;) No, suostuin kuitenkin katsomaan tv:stä Anna ystävämme -sarjan, ja sitten viimein hurahdin minäkin kirjoihin. Enkä edes omasta aloitteestani, vaan kun 13-vuotiaana sairastin vesirokon, ja pyysin ystävääni tuomaan kirjastosta minulle jotain lukemista, niin hänhän ovelasti kantoi minulle kassillisen Annoja, enkä voinut muuta kuin lukea. Ja hurahtaa. ;) Viimeksi olen lukenut Annat noin nelisen vuotta sitten, koska 2000-luvulla viimein suomennettiin kaksi välistä puuttuvaa osaa (Anne of Windy Poplars eli Anna opettajana ja Anne of Ingleside eli Annan perhe), niin pitihän se koko sarja sitten lukea viimein täydellisenä. :) Osaan edelleen monia kohtia ulkoa Annasta, kun niitä ystäväni kanssa silloin kovasti opeteltiin. Paljon ihania seikkailuja mahtuu sanojen: "Rouva Rachel Lynden talo sijaitsee siellä, missä..." ja: "O-olen." väliin, siis nuo sanat, mistä Annan nuoruusvuodet alkaa ja mihin Kotikunnaan Rilla päättyy. :) Annan unelmavuosien viimeisiltä sivulta muistan myös sanasta sanaan edelleen ulkoa sen kohdan, missä Gilbert kosii Annaa. ;) *huokaus* Koska minulla ei ole Anna-sarjaa kirjoina, ostin kuitenkin tänä talvena Anna ystävämme -dvd-boksin. Ensimmäinen dvd on melkein identtinen Annan nuoruusvuodet -kirjan kanssa; toinen dvd puolestaan sekoittaa kolmea kirjaa, mutta on edelleen ihan katsottava. Mutta tuo kolmas dvd ei millään tavalla perustu Anna-kirjoihin, vaan on ihan sarjan tekijöiden omaa mielikuvitusta, vain Anna ja Gilbert siellä seikkailevat. Minulle tuli ihan paha olo, kun katsoin tuon kolmannen. :( Montgomeryn kirjat ovat loistavia, miksi niiden tilalle on pitänyt keksiä joku muu tarina? Joka tapauksessa, kun minulla ei ole Anna-kirjoja kuvattavana, niin kuvasin tuon dvd-boksin, oli se sitten kuinka surkea hyvänsä. ;)

3. Runotyttö-sarja


Jos en ihan väärin muista, niin aloitin L.M. Montgomeryyn tutustumisen Runotytöistä, siis jo ennen kuin aloin Annoja lukea. Tykkäsin nuorena Runotytöistä jopa enemmän kuin Annoista; itsekin haaveilin silloin kirjallisesta urasta... Sen uran huipentuma taitaa olla tämä blogin pitäminen. :D Ovathan Runotytöt toki vähän synkempiä sävyltään mitä Annat, mutta minä jotenkin samaistun enemmän Uuden Kuun Emiliaan kuin Vihervaaran Annaan. Tuossa kuvassa olevassa Runotyttö-kirjassani on kaikki Runotytöt yksissä kansissa. En muista, milloin olen kirjan hankkinut, mutta sellainen mielikuva minulla on, että olisin lukenut Runotytöt viimeksi silloin, kun imetin tuntikausia päivässä kuopusta, eli sen on täytynyt olla viime vuoden alkupuolella. Tykkäsin, kuten nuorempanakin. :) L.M. Montgomery olikin silloin aikoinaan monta vuotta lempikirjailijani, ja olen lukenut kaikki hänen suomennetut kirjansa. Niin kauan hän säilyi lempparinani, kunnes Gerritsen ja sarjamurhaajat tulivat ja sysäsivät romanttiset runotytöt syrjään. ;)

4. Raamattu


Heh, on varmasti varsin mielenkiintoista nähdä Raamattu kirjojen Top5-listalla. Siis oikeastihan Raamatun pitäisi olla Top-ykkösenä, mutta kuten sanoin, tämä lista ei ole paremmuusjärjestyksessä. :) Eikä sitä paitsi Raamattua voi oikeastaan verrata Gerritseniin tai Montgomeryyn, ovat ihan pikkuisen eri sarjaa. ;) Minusta Raamattu on ihan mielenkiintoinen kirja, vaikkei sitä ajattelisi uskonnollisena teoksena. Siis noin niin kuin muuten vaan luettavaksikin. :) Tosin siinä on aika painavaa ja vaikeatajuista tekstiä, että ei sitä ihan silleen lueta niin kuin Gerritseniä, että aloitetaan maailman luomisesta, eikä tehdä mitään muuta ennen kuin ollaan päästy Ilmestyskirjan loppuun. ;) Olen kyllä lukenut Raamatun kahteenkin kertaan läpi, ja sitten monia yksittäisiä kirjoja moneen otteeseen. Nämä kuvassa näkyvät kolme Raamattua eivät ole varsinaisesti koskaan olleet "lukuraamattuja", paitsi on tuossa ylimmässä kyllä jotain alleviivauksia, eli kait minä sitä olen sitten joskus lukenut muutenkin kuin työtä varten. Se minun muinainen lukuraamattuni on ajat sitten kulunut lukukelvottomaan kuntoon, kun alkoi kannet irrota ja lehdetkin repeillä, ja sitten siellä oli ties mitä merkintöjä ja tarroja ja muita. ;) Silloin "muinaisessa nuoruudessani", kun asuin lukion asuntolassa, koko pienen lukion porukka oli jakautunut kahtia: jaksonvaihtumisiltana toinen porukka rellesti ja ryyppäsi, toinen porukka istui raamattupiirissä ja rukoili. Arvatkaa, kummassa minä olin? :) Oli pakko valita jompi kumpi puoli, jos ei halunnut yksin olla, ja minä en halunnut ryypätä. :D Nykyään en lue Raamattua likimainkaan niin ahkerasti mitä lukiovuosinani, ja niin, tulihan sitä silloin aikanaan, kun olin kirkon työntekijänä, ihan työnkin puolesta tätä kirjaa luettua. Ja edelleen tähän kirjaan tartun ajoittain, siellä on paljon hyviä kohtia luettavaksi - ja paljon sellaista, mitä ei ihan iltalukemiseksi viitsi lueskella, jollei sitten halua, että uni tulee äkkiä. ;) Lempikirjani Raamatussa on Psalmit - enpä olisi muuten 10 vuotta sitten uskonut, että sanon nyt näin. Nimittäin tasan 10 vuotta sitten (28.5.1999) valmistuin ensimmäiseen ammattiini, ja siinä koulussa oli laulettu Psalmeja kolme vuotta joka ikinen päivä etu- ja takaperin, ja vannoin valmistumispäivänäni, että kun työhön lähden, niin en laula ainoatakaan Psalmia enää ikinä! No, ei mennyt kuin viisi vuotta, kun esikoisen ristiäisissä pyysin papilta, että saisinko laulaa sitten kastetoimituksessa Psalmin. Ja saman tein myös kuopuksen kastetoimituksessa. Niin se mieli muuttuu. Mikähän mahtoi olla suosikki raamatunkohta silloin nuorempana... varmaan joku niistä kuuluisista sukuluetteloista. ;) Kuvassa olevat Raamatut muuten: alimpana mieheni joskus saama iso samettikantinen (perhe?)raamattu, keskellä meidän vihkiraamattumme ja päällimmäisenä se, minkä joskus 10 v sitten ostin lukuraamatuksi sen puhkiluetun tilalle. Ei ole tuo vielä mennyt puhki. ;)

5. Runot


Sitten vähän sama sarjaa Psalmien ja Runotyttöjen kanssa. :) Tykkään runoista. Noin niin kuin ylipäätään. Niitä on erityisen kiva lukea ääneen. Mutta niissä on vain se huono puoli, että aika usein alan myös säveltämään niitä, ainakin mielessäni. Lempirunoilijani on Kirsi Kunnas, ja kun tuon Tiitiäis-kirjakokoelman ostin esikoiselleni joululahjaksi, kun hän oli puolivuotias - eli ihan selvästi itseäni ajatellen ;) - aloin heti säveltää monia Kunnaksen runoja, tosin en lopulta saanut kuin muutaman ihan nuotinnettua, ja loput ovat suunnilleen unohtuneet. Intoa olisi piisannut, mutta kerran, kun olin ehtinyt jo kertaalleen muutaman noista sävellyksistäni esittääkin, otin sitten yhteyttä itse runoilijaan, että josko tällainen säveltäminen tai sävellysten julkaiseminen on ylipäätään soveliasta, niin Kirsi Kunnas sanoi, ettei yleensä anna lupaa runojensa säveltämiseen. Vaikka onhan Kunnaksen runoja sävelletty, muttei kovinkaan paljon. Minulla meni vähän into koko asiaan, ja on täytynyt sitten tyytyä vain lueskelemaan hänen runojaan, eikä alkaa heti laulamaan niitä. ;) Risto Rasan runoista pidän myös, ja siksi hänen runokirjansa on myös kuvassa. Tosin tuota kirjaa olen nauranut, että siinä on ihan turhaa paperia, kun kirja on ihan tolkuttoman paksu, ja yhdellä sivulla on noin kolme sanaa. Siis jos tiedätte Risto Rasan, niin hän ilmaisee asiansa yleensä varsin lyhyesti (toisin kuin joku nimeltämainitsematon käsityöbloggaaja... ;) ). Sitten tuossa vihreässä runokirjassa on paljon runoja eri runoilijoilta; tuota kirjaa on aina niin ihana lueskella, sieltä on löytynyt paljon lemppareita. Tosin sitä kaikkein lemppari-lemppareinta runoa ei tuosta kirjasta löydy, eli Lauri Pohjanpään Syksyä. Mutta ei se mitään, osaan sen ulkoa. Ja olen tainnut sen joskus suihkussa ollessani säveltääkin, vieläköhän se olisi päässäni, kun en ole ainakaan sitä nuotintanut... ;) Hmm... taisin juuri oivaltaa rakkauteni runoihin - nehän inspiroivat minua musiikkiin, joka on myöskin jonkinlaista runoutta.

Niin ja kyllä minä olen itsekin niitä runoja rustaillut, silloin muinaisessa nuoruudessani. Yläasteaikana kirjoitetut ovat tainneet tuhoutua tai kadota, kun en ole törmännyt niihin enää aikoihin. Lukioaikana tein lähinnä laulutekstejä, kaikki yllättäen hengellisiä, kun silloin oli se raamattupiirivaihe menossa. Että on se Raamattukin inspiroinut minua musisoimaan. No, nekin hautautuivat pöytälaatikkoon (on ne tallessa jossain täällä asunnossa), ei niitä sitten koskaan esitetty eikä levytetty, vaikka oli suuret haaveet. Nyt ne tuntuvat ihan naurettavilta. :) Sitten minä lopetin runoilemisen, kunnes tuli tämä blogi, ja kirjoittamisvimma alkoi uudestaan. Mitä sanoisitte, jos alkaisinkin kirjoittaa tätä blogia runomuodossa? Vaikka Risto Rasan tapaan silleen lyhyesti? ;) Tai vaikka riimitellen:

Blogiteksti on tänään ihan höpö,
koska tekeillä on ristipisto tosi söpö,
mutta siitä pitää olla ihan hys,
sillä se on jollekin yllätys. :)
Virkkuutyökään edisty ei,
kuopus mokoma äidiltä koukun vei.
Meemiä joudutte kestämään siis -
tässä oli kirjasuosikkini viis. :D

Hauskaa torstaipäivää! :D

(oikeesti kirjoitin tämä jo eilisiltana, koska väsyneenä on kivempi kirjoittaa... ;) )

PS. Jaa mitenkö tämä liittyy käsitöihin? Ööö... no, minähän luen/kuuntelen kirjaa ja teen käsitöitä yhtä aikaa. Kyllä onnistuu. :)

PS.PS. Tämän meemin saa toki napata itselleen, mutta jätähän siitä kommentti, niin tulen lukemaan sinun suosikkikirjasi! :)