(Käsi)töitä ja niitä näitä

Töissä käymisessä on ainakin yksi hyvä puoli. Se on tämä:


Eilen ja tänään olen käynyt illan istumassa työpaikalla. Eilen pidettiin tämän lukuvuoden lopettajaisia, ja varsin mukavasti meni kaikkien ryhmieni esiintymiset. Itsekään en pahemmin mokaillut, mitä nyt yhdesti nuottikirja tippui sormilleni kesken soiton ja sellaista pientä. :) Oli kiva tilaisuus, ja just sopivan mittainen, olisiko noin 37 minuuttia kestänyt. ;) Ja mikä parasta, bussissa menomatkalla sain tuon puseron etukappaleen valmiiksi (kuvassa vasemmalla), ja paluumatkalla aloittelin takakappaleen alaosaa (kuvassa oikealla). Tänään en paljon kotona ehtinyt virkata, mutta kun illaksi suuntasin taas työpaikalle musiikin tuntiopettajien kokoukseen, niin virkkuun otin tietysti mukaan. Ja onneksi otin, sillä kesti suunnilleen kaksi tuntia, ennen kuin kokouksessa päästiin siihen just mua koskevaan asiaan. Siis olihan siinä alussa kaikkea yleistä, mutta ei kuitenkaan oikeastaan just mun tunteja koskevaa, ja sitten kävivät henkilökohtaisesti ensi lukuvuoden asiat läpi ensin tietysti niitten muitten kanssa, ja minun ja kollegani kanssa alettiin sopia asioista vasta suunnilleen sitten, kun muut jo lähtivät koteihinsa. No, ei se mitään, virkkuu kyllä edistyi odotellessa, vaikka jouduin välillä melkein kolme kerrosta purkamaankin, kun olin hypännyt yhden silmukan yli, mikä vaikutti sitten kaikkeen muuhun virkkuujälkeen. Saatiinkin muuten ihan rauhassa ja ilman käsirysyä sovittua, mitä kukanenkin ensi lukuvuonna saapi opettaa, ja kun pomo tarjosi kyydinkin kotiin, niin ei ollut sitten niin hengenhätä bussille. Hyvä uutinen on myös se, että minulla on ensi lukuvuonnakin töitä, ja itseasiassa juuri sen verran, kun olin mielessäni toivonutkin. Ei tarvinnut sanoa millekään tarjoukselle "ei", eikä myöskään vaatia, että saisi jotain lisää. Hyvä juttu. :)

Niitä näitä:

Meidän parvekkeemme on vissiin kirottu. Muistanette ehkä, kun sieltä tammikuussa putosi kutomani poppanaliina, jota ei ole sen koommin näkynyt. Ja ehkä myös sen, kun metsästin parvekkeen rakoon pudonnutta sukkapuikkoani. ;) No, tänään menin nukuttamaan kuopusta parvekkeelle, ja sinne astuessani kummastelin, kun tuntuu lattia jalan alla niin kylmältä ja kovalta. Kas, matto puuttuu! Kyllä se siellä vielä eilen oli silloin, kun hain kuopuksen pois päiväunilta, ja mieskin sanoi, että hän oli nähnyt sen myös eilen, kun hän kuopuksen silloin nukutti. On kyllä ollut melkoinen voro, joka on kiivennyt viidenteen kerrokseen asti yhtä tuhannen paskaista mattoa pöllimään! ;) Mutta viime yönähän täällä oli myrsky, oli itseasiassa vielä tänään päivälläkin. Voiko olla mahdollista, että myrsky on ollut niin kova, että se on saanut paksun ja painavan kumipohjaisen maton (tiedätte varmaan sellaiset tyypilliset parveke- ja terassimatot) ilmaan ja vielä heittänyt sen kaiteen yli ja kuljettanut teille tietämättömille? Koska ei sitä mattoa siellä parvekkeella todellakaan enää ole, eikä missään lähiympäristössäkään! Todella omituinen juttu, koska se matto oli ihan siinä parvekkeen oven edessä, ja sen ympärillä on seinää kolmella puolella, eli ei edes missään ihan kaiteen vieressä ollut. Kaikkea sitä sattuukin. ;)

Kiva kiva, kun on tullut taas kommentteja, kiitos niistä! :) On ollut kiva löytää kommentoijien joukosta ihan minulle uusiakin tuttavuuksia. :) Silloin vanhan blogini aikoihin en jaksanut aina käydä kurkkimassa, keitä on kommenttien takana, ja myöhemmin hoksasin, että olisi tietysti ihan fiksua käydä vaikka vastavierailulla. Kun sitten tämän nykyisen blogini perustin tämän vuoden alussa, niin päätin ottaa tavakseni aina käydä kurkkaamassa, jos tänne kommentoi joku minulle uusi ihminen. Ja jos hänellä on blogi, niin jätän vastakommenttia, ja jos tämä blogi vielä on Blogilistalla, niin merkkaan sen samantien suosikikseni. Sillä tavalla sitten tutustun teihin, ketkä käytte täällä lukemassa. :) Monet kommentoijista ovat kyllä "vanhoja tuttuja", joiden blogeja muutenkin luen ja kommentoin, niin en sitten käy vastakommentoimassa välttämättä erikseen, paitsi jos on joku ihan erityinen syy, on vaikka esitetty minulle kysymys tms. Monissa blogeissa olen huomannut, että bloginpitäjällä on tapana kommentoida kommentteja siellä oman blogin kommenttilaatikossa, mutta en ole itse oikein siihen tapaan innostunut, koska en minä ainakaan koskaan enää muista käydä lukemassa niitä bloginpitäjän vastauksia, enkä muutenkaan lue muiden blogeissa yleensä, mitä muut ovat kommentoineet. Siksi minusta on kivempi, että jos on jotain vastattavaa, niin käyn vastaamassa siellä kysyjän/kommentoijan omassa blogissa. Paitsi jos kommentoijalla ei ole blogia, niin sitten olen joskus vastaillut täällä, kuten nyt tässä tällä viikolla tein yhteen kysymykseen.

Niin siis se oli tässä pointtina, mutta juttu taas kerran vähän rönsyili ;) että kiitos kommenteista! :) Ja jos tosiaan tykkäisitte, että minäkin lukisin teidän blogejanne, niin kannattaa jättää minulle kommenttia niin, että se blogin osoitekin jää jonnekin näkyviin, ja pistää myös blogi Blogilistalle, koska minun pääni on niin hatara, etten muista muuten käydä niitä lukemassa, jos ne eivät siellä listalla ole. ;) Minusta on mukavaa saada uusiakin blogituttavuuksia, ja niitä on tosiaan tullut tässä viime aikoina paljon. Kiva juttu! :)

Olikohan mulla vielä jotain muuta? Tyypillistä taas minulle, että ajatus on jo aikoja sitten katkennut, mutta sormet vielä näppäilevät tauotta... ;)

Mukavaa perjantaita! :)