En jaksa taas otsikoida että "Perjantai" ;)

Eilen kirjoittelin töissä käymisen hyvistä puolista, että bussissa töihin mennessä ja pitkäksi venyvissä palavereissa saa paljon käsitöitä aikaan. Tänään totesin, että ei työttömänä olokaan ole hassumpaa. Kävin nimittäin aamusella sanomassa työkkärin tädille heippa, ja omaa moikkausvuoroani odotellessa sain mukavasti puseron hihan alkuun. Tietysti viime yönä piti valvoa ja virkata puoli kahteen saakka, että sain takakappaleen valmiiksi, ettei sitten tarvinnut sitä hirveän isoa kappaletta tunkea aamulla matkaan, vaan sai sinne työkkärireissulle sujautettua vain koukun ja pienen lankakerän pikkulaukkuun. :)

En jaksa nyt laittaa kuvaa, joten pitää vain höpistä. ;) Onhan niitä virkatun puseron osasia jo täällä nähty, ei se hiha tule olemaan yhtään sen kummempi. ;) Mikä lie laiskuus iski, kun ei jaksa kameraakaan esiin ottaa - olisiko päivän touhut väsyttäneet, kun sen työkkärireissun jälkeen sain yksin siivota, kun isäntä mokoma petti ja jätti. ;) Siis minut yksin siivoamaan; kyllä hän tuli sitten takaisin, kun olin saanut siivottua. :) Yleensä siivotaan kyllä yhdessä, mutta tänään oli sellainen poikkeuspäivä, kun mulla oli treffit sen työkkäritädin kanssa ja isännälläkin sen jälkeen menoa, ja oli aluksi puhetta, että jos tehtäisiin jotain, mitä ei olla tehty koskaan ennen eli siirrettäisiin siivous lauantaille. ;) No, minä sitten kuitenkin tulin siihen tulokseen, että enköhän minä selviä siitä yksikseni, ja niin selvisinkin. Oikeastaan se oli hurjan mukavaa. :) Paitsi että siitä jäi se nalkutusosio pois, kun siivouspäivien paras juttu on se, kun saa siinä samalla nalkuttaa isännälle, vaikka sillä onkin aina nalkutussuodattimet korvilla (= kuuntelee musiikkia samalla kuulokkeilla). ;) No, ensi viikolla pitää nalkuttaa sitten senkin edestä. :D

Mun ristipistot ei ole edenneet nyt pariin päivään... no, ei onneksi ihan vielä deadline paina päälle, mutta kohta varmaan tarttis alkaa tehdä jotain. Aattelin kuitenkin, että jos koittaisin vielä tämän kuun puolella saada tuon puseron valmiiksi, vaikka mun tuurillani se valmistuu just maanantaina klo 00:02. ;) Mutta ainahan sitä saa yrittää, vaikka onhan tässä vasta ensimmäinen hihanalku koukulla.

Meidän kuopuksen sanavarastoon on muuten tullut neljäskin sana, sillä kukan, kakan ja kukkuun lisäksi hän osaa sanoa "jäätelö" (lausutaan kuopuksen kielellä: "jäääääääääääääätyle"). ;) Äitinsä poika ihan selvästi, kun tykkää jäätelöstä. :D Mutta on hänellä toinenkin herkku, nimittäin se, mitä pyydetään osoittamalla sormea kohti jääkaapin ovea ja sanomalla vaativasti "ö-ö". Siis tomaatti. :) Hän syö kolmekin tomaattia aterialla muun ruuan lisäksi, ja senkin jälkeen tulee vielä itku, kun ei saa lisää. Onneksi tomaatit ovat juuri nyt meidän kaupassa tarjouksessa. ;)

Mistä tulikin mieleeni, että tietävätkö oululaiset, onko täällä jossain semmoista puutarhaa/kasvihuonetta, mistä voisi käydä suoraan ostamassa tomaatteja, kun ei nuo kaupassa kypsytetyt maistu miltään, ja torillakin myydään niitä puoliraakana poimittuja? Joskus muinoin yli 10 vuotta sitten kävin Oulussa joltain puutarhalta ostamassa tomaatteja, mutten muista yhtään, missä se puutarha oli... ;) Tää taitaakin lähteä seuraavaksi googlettamaan oululaisia tomaattitarhoja. ;) Ja siitä tuli vielä mieleeni, että enpäs ole vielä saanut aikaiseksi ommella niitä kankaisia hedelmäpusseja, pitäisi sekin tässä joskus tehdä.

Hyvää viikonloppua! :)