Tadaa! :D Siinä komeilee puseron etukappale! :) Ja nyt pitää heti selitellä, eli normaaliohjeista poiketen tässä ohjeessa oli etukappale ennen takakappaletta, joten noudatin tietysti järjestystä. ;) Takakappale on siis vasta tulossa puikoilla.
Saatatte ehkä muistaa, tai minä itse muistan ainakin, millaista takkuamista minulla oli tämän neuleen aloittamisessa nimenomaan tiheyden kanssa. Kun en meinannut millään löytää sopivia puikkoja. No, nyt tiheys on kyllä sopiva leveyssuunnassa, mutta korkeussuunnassa ei sitten alkuunkaan. Ja tässä ohjeessa ei annetakaan mittoja senttimetreinä - tai on nekin kyllä mainittu - vaan esimerkiksi pääntie pitää aloittaa, kun on neulottu kaksi kokonaista mallikertaa, ja kolmannen mallikerran 29. kerroksella aloitetaan pääntie ja samaan aikaan aloitetaan myös kädenteiden kavennukset. Eli silloinhan tiheyden pitäisi osua just yks yhteen annetun kanssa. No joo, tuossa vaiheessa, kun kädentie ja pääntie aloitettiin, korkeutta olisi pitänyt olla 42 cm, mutta minulla se oli hädintuskin 32 cm, tai venytettynä ehkä jopa 35 cm. Mutta ei auttanut alkaa lisäämään yhtä mallikertaakaan, koska sitten olisi tullut liian pitkä neule. Sitten kuitenkin ajattelin, että jos kerran tiheys täsmää leveyssuunnassa, niin pakkohan sen on täsmätä korkeussuunnassakin - sillä neulehan venyy, kun se höyrytetään tai pingotetaan. Joten annoin mennä vaan, luottaen ohjeessa annettuihin kerrosmääriin. Tästä johtuen minun oli ihan pakko höyryttää etukappale heti sen valmistuttua ja mitata se höyryttämisen jälkeen, jotta tiedän, kannattaako neuletta jatkaa loppuun.
Höyryttämisen jälkeen se mitta helmasta kädenteille/pääntielle oli tasan se 42 cm. :) Ja arvatakaa vaan, olenko aina mitannut neuleet ihan sellaisenaan, kun ne ovat olleet puikoilla, että olen osannut aloittaa vaikkapa kädentien "oikeasta kohdasta". Ei ihme, että varsinkin puuvillaneuleet ovat minulla aika venähtäneitä, kun en ole ajatellut, että neule venyy niin hirveän paljon viimeisteltäessä!
Tästä kuvasta sen oikeastaan näkee: vasemmalla siis etukappale viimeisteltynä, ja oikealla takakappale vasta puikoilla. Ihan tuollainen kutistunut mytty on puikoilla, ja korkeuseronkin näkee selvästi, jos vertaatte noita neulottuja kuvioita toisiinsa. Luulenpa, että nyt tästä tulee tosi hyvä pusero minulle. On minulla kaapissa onneksi monta muutakin puseroa, jotka istuvat hyvin päälle, että ei ne kaikki ole niin kauheasti viimeistelyssä lörpähtäneitä. ;)
Takakappale on oikeastaan edennyt jo tuon kuvan ottamisen jälkeen ainakin viisi senttiä (montako senttiä lie sitten höyrytettynä? ;) ), kun taas kuopusta nukuttaessani neuloskelin parvekkeella. Olikin ihanaa nauttia piristävästä kevätsateesta, kuunnella pisaroiden ropinaa parvekkeen kattoon, ja vetää syvään raitista ilmaa! :) Jos ei tästä luonto herää eloon, niin ei sitten mistään! :) Pitääkin yrittää käyttää tilaisuus hyväkseen ja ulkoilla nyt, kun siitä vielä vähän aikaa voi nauttia, ennen kuin alkaa se monen viikon helvetti, jota jotkut myös kesäksi kutsuvat. ;) Silloin ei auta muu kuin vetää pimennysverhot ikkunoihin, sulkea kaikki luukut pölyltä ja kärpäsiltä, hommata kunnon tuuletin, ja odottaa että syksy tulisi pian! Taas olen huomannut, että mitä enemmän valo lisääntyy, sitä enemmän väsyttää ja ärsyttää. Mutta on se sitten ihana tunne, kun joskus elokuulla ensimmäisten syksyn merkkien ilmaantuessa alkaa energia oikein virrata ja tekisi mieli puuhastella ihan kaikkea mahdollista. :) Juu, minulle kyllä riittäisi kolme vuodenaikaa ihan hyvin: syksy, talvi ja kevät - ja sitten taas ihana syksy. :) No joo, myönnetään että on kesässäkin jotain hyvää, nimittäin SADE! Ja varsinkin ukkoskuurot ja kunnon myrsky ja salamointi. :) Niiden ajaksi voi vähän jopa sitä pimennysverhoakin raotella ja ehkä työntää päänsä ulos hengittämään raikasta ilmaa. :)
Pitäisikin mennä taas nuuskuttelemaan vähän tuota ihanaa sateentuoksua... Pirtsakkaa kevätsadepäivää tai -iltaa kaikille! :)
PS. Tuo kuvan neule pitäisi olla vihreä, mutta kamera on ihan syvältä... ;)
KAunis puseron alku. Olen tehnyt tuon saman mallin oranssista PAris-langasta.
VastaaPoistaVoi, minulla on kevät se kaikkein ikävin vuoden aika. On tosi ihanaa kun luonto herää ja kukkia ilmestyy ojanpientareille ja kukkapenkkeihin, mutta se siitepöly. Se tekee elämästä sietämättömän. Vaikka kuinka söisi lääkettä etukäteen, niin nenä on tukossa, nuha on kauhea ja yskittääkin koko ajan =) Nyt lääkäri onneksi määräsi keuhkoja aukaisevaa lääkettä viikko sitten ja käski käyttää sitä kuukauden eteenpäin. Katsotaan sitten toukokuussa tarvitaanko vahvempia rohtoja.
VastaaPoistaTuo tulossa oleva pusero on hienon näköinen. Sinut "tuntien" kohtahan sen näkee jo valmiina =) Ja edelliseen postaukseen voisin kommentoida sen, että teatterissa käynti on tosi virkistävää! Sitä pitäisi tehdä useammin, kunhan vain olisi aikaa - ja rahaa! Oikein mukavaa viikkoa!!
Kymmenen pistettä ja niin edelleen noista kommenteista vuodenaikojen suhteen. Väkevää julistusta:)
VastaaPoista