Jottei tämä blogi mene ihan vain tumpeloinniksi ja valittamiseksi, kun ei saa mitään aikaan, niin kerrottakoon nyt, että olen palannut jälleen sorvin eli virkkuukoukun ääreen. :) Eilen sain taas vähän vauhtia neuletapaamisessa tuohon tunikan virkkaamiseen, nimittäin tapaamisessa sain sen parin tunnin aikana ainakin 9 palasta virkatuksi. :) Tänään taasen olen virkkaillut samalla, kun katselin eiliset tanssit netistä ja lueskelin kahden päivän aikana päivittyneet blogit.
Nyt on sitten jo 55% tunikasta valmiina eli 88 palasta. :) Nämä on sikäli helppo laskea, että tunikaan tulee 10 riviä, joten jos on viisi ja puoli riviä valmiina, niin se on sitten 55%. :) Yhdessä rivissä on 16 palaa, niin siitä nuo lukemat aina aika nopsasti päässä laskee, että paljonko on tehtynä. :)
Edellisestä kuvasta ei oikein saanut selvää tuosta kuviosta, mitä tähän on tulossa, eikä tietysti näin viimeistelemättömänä saa tästäkään, mutta pingotin kuitenkin tuolin selkänojalle tuon tekeleen, että vähän näkyisi, mitä on tekeillä. Se puolikas kuudes rivi pilkottelee tuolla selkänojan toisella puolella. :) Huomaattehan muuten, että itse John Lennon katselee isännän tietokonekotelon kyljestä tätä minun virkkuutyötäni. ;) Lennonin kuva on tehty hamahelmistä. :) Taidan olla kohta ainoa tässä perheessä joka ei ole vielä helmeilyyn hurahtanut... ;) Eiköhän pysytellä ihan vain näissä pehmeissä materiaaleissa, näitä on niin paljon kivempi työstää. :)
Kiitos kivoista kommenteista, mitä tänne on tullut! :) Niitä on tosi kiva lukea, vaikken ole ehtinyt aikoihin käydä vastakommentoimassa tai mitenkään reagoimassa. Aina välillä jaksan blogikierroksella jotain kommenttia heittää, mutta nyt on taas tällainen vaihe, että ei ihan joka blogissa mitenkään pysty joka käynnillä kommentoimaan.
Hyvää alkanutta hiljaista viikkoa kaikille! Toivottavasti ei kuitenkaan käsityörintamalla ole hiljaista... :)
Heipä vaan!
Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)
maanantaina, huhtikuuta 06, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei hei!
Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)
Oi miten ihana pitsitunika tulossa!
VastaaPoistaKaunista vaikuttaa tulevan. :)
VastaaPoistaJoteskin tuttua tuo sinun ompelukuvaus :). Mutta tästä virkkauksesta tulee kyllä kaunis! - Niin, ja kukas se meillä sitten soittaa pianoa? No minähän se vain olen. Soittotunteja en ole koskaan ottanut/saanut, mutta ihan itse olen kirjoista opetellut, sen, minkä niistä voi itseä ilahduttaakseen opetella. Tuo piano, jonka kuvasta näit, on entiseltä naapurilta perinteisellä Koskenkorvapullolla lunastettu. Sen lisäksi olohuoneessamme on vanha harmooni, jonka isäntä pelasti menemästä koulun poistoista kaatopaikalle. Pianossa pari kieltä ei soi (virittäjä katseli, että kannattaneeko vaihtaakaan. Minun puolestani ei ole tarvis, kun eivät ole kovin kriittisessä paikassa. Mikä kuvannee soittotaitoni tasoa :D!) Harmooni sensijaan pelittää just eikä melkein, kunhan polkea jaksaa. Ääni siinä on kyllä aika massiivinen kotikäyttöön... Pianohaitarikin on (isä huusi huutokaupasta joskus), ja sitäkin soitan haparoiden jonkunverran. Wannabe-kitaristi olen myös. Isäntä joskus osti kitaran, kun sitä manguin. Koskaan en oppinut kuin näppäilemään, mutta hyvä, että senkin. Nokkahuilu - sopraano ja altto - löytyy kanssa, ja niihin jonkinverran soittotaitoakin. Autistipojallamme on ns. sähköurut. Hän kuitenkin soittelee mieluummin pianoa, jos saa. Meidän vanhuksemme on hänelle hieman turhan hauras. Hän osaa soittaa ns. kuvionuoteista. Vielä löytyy bongorummut ja nuorimmalta pojalta tavallinen ja sähkökitara, ja siinä kai ne tärkeimmät. Kukaan ei oikein osaa soittaa mitään, mutta yritys on kova :D!
VastaaPoista