Hiljaista keskiviikkoa

"Hiljainen viikko tarkoittaa sitä, ettei silloin saa huutaa", tuumasi esikoinen eilen. Ehdimme matkalla päiväkodista kotiin (n. 200 m) keskustella pääsiäisen merkityksestä, ja siinä vaiheessa, kun laitoin pyörää varastoon, huomasin että olin tainnut tuossa muutamassa minuutissa selvittää lapselleni suunnilleen koko kristinuskon pelastushistorian. ;) Ainakin tiivistetysti. Ja poika sen keskustelun aloitti, kun heillä oli ollut päiväkodissa pikkukirkko, missä oli myöskin näitä pääsiäisajan tapahtumia käyty läpi. Pääasia oli vissiin jäänyt mieleen, eli että hiljaisella viikolla ei saa huutaa. :D Ja tuosta minun ja pojan välisestä keskustelusta pojalle jäi sitten tärkeimpänä mieleen, että munasta kuoriutuva tipu on haudasta nouseva Jeesus. ;)

Se teologiasta ja sitten neulogiaan. :) Ehkä vähän hiljaista viikkoa on käsityörintamallakin. Intoa piisaisi nyt vähän enemmän kuin viikko sitten, mutta eiköhän kuopukselle noussut toissailtana kuumetta, jolle ei kyllä löydy mitään selitystä, kun ei ole muita oireita. Mutta raukka on ollut vähän nuutunut, joten eilispäivänä sitten vain istuskeltiin ja syliteltiin pienen lämpöpatterin kanssa. Ja tietysti just silloin, kun olisi itseä huvittanut tehdä käsitöitä...

No, nyt ei ole kauheasti sitten taaskaan käsityöt edistyneet. Aloittelin tekemään sukkaa 2 mm puikoilla, ja kun teen vuorotellen sitä ja sitten sitä tunikaa niin ikään 2 mm koukulla, niin ei voi sanoa, että edistys olisi kummassakaan oikein silminnähtävissä. Ja se sukantekeleen alku takkusi kovastikin. Ensinnäkin miksi ihmeessä olen mennyt ostamaan ohutta sukkalankaa? Enhän minä tee ohuilla sukilla mitään, kun niillä ei tarkene kuin ehkä joskus heinäkuussa, ja ne kuluvat vielä niin nopeasti puhkikin. Kyllä ne mieluisimmat sukat ovat ne 7 veljeksen vahvuiset, ja ohkaisemmat jäävät kaappiin...

Mutta menin sitten kuitenkin ostamaan viime syksynä Opal mit Bambus -lankaa; vyötteen on vissiin kuopus syönyt, joten en voi siitä enää sen enempää kertoa enkä tietoja tarkistella, mutta 2 mm puikoilla sitä teen, ja tiheys lienee tuossa langassa jotain 28 s/10 cm, eli aika tiheää. Eilispäivä meni siinä, että yritin etsiä ohuelle sukkalangalle sopivaa ohjetta. Kivoja ohjeita löytyikin, mutta aina vaan meni sukanvarren alku purkuun. Syynä se, että niissä ohjeissa on aivan liikaa silmukoita minun jalalleni! Vaikka minulla on sellainen normaali naisen jalka kokoa 39, niin onko minulla sitten mukamas siro nilkka vai mitä, kun kaikki ohjeen mukaan tehdyt sukat pyörivät jaloissa. Siis jos teen silmukoita sen verran, mitä ohjeessa naisen sukkaan käsketään tehdä. Esim. jossakin ohjeessa oli 2 mm puikoilla neulottavalle ohuelle sukkalangalle silmukoita 64 kerroksella - siihen tekeleeseen olisi mahtunut varmaan kaksi minun jalkaa... ;) Enkä käsitä, miten joissakin Nallelle tarkoitetuissa ohjeissa on jopa 72 s kerroksella?!! Minä teen yleensä Nalle-sukat itselleni 44-48 silmukalla. Sitten joissain 7 veljes-ohjeissa on silmukoita kerroksella 56 - minun jalkaani riittää hyvin 40 s. Ehkä nuo sukkaohjeiden tekijät tykkäävät siitä, että sukat pyörivät jaloissa, mutta minä tykkään napakoista sukista, vaikka pidänkin aina villasukkien alla vielä toisia sukkia. Ei ole kiva, jos yösukat lähtevät peiton alla jalasta, tai kun riisuu kengät, niin sukkakin lähtee. Sitä varten teen myös sukkiin pitkät varret, että pysyvät varmasti jalassa. ;)

No niin, kokeilin tuota sukantekoa vaikka millä silmukkamäärällä, ja sen myötä sitten vaihtui aina se mallikin, millä aloin sukkaa tekemään. Lopulta totesin, että noin ohuella langalla tehdessä 50 silmukkaa on hyvä määrä, ja sen myötä sitten päädyin aloittamaan TAAS omaa lempparisukkamalliani... Vanhassa vara parempi tai jotain. ;) Ei sitten taaskaan tullut kokeiltua mitään uutta mallia, vaikka aikomus oli.


Tällä sit kuitenkin jatkettaneen. Ja hyvää tässä on se, että ei tarvitse ainakaan katsoa ohjetta, kun osaan tämän mallin jo unissani. Siis ihan oikeasti, olen joskus tällä mallilla neuloessani nukahtanut kesken kaiken, ja silti kädet ovat jatkaneet neulomista, vaikka pää on ollut unessa. ;)


"Hei Äiti, tule katsomaan, ruusut ovat kuoriutuneet!" :) Tuo lause jälleen esikoisen suusta. :) Ja ihan näistä narsisseista hän tuon lauseen sanoi, kun ensimmäinen narsissi oli eilen aamulla avannut kukkansa. Maanantaina löysin kaupasta viimein narsissinipun kotiin vietäväksi. En yleensä osta kukkia, en siis leikkokukkia enkä ruukkukukkia, eli meillä ei eläviä kasveja kotona näy, koska minä ja kasvit olemme toisillemme aika usein allergisia. ;) Mutta tykkään narsisseista niin kovasti, että yksi nippu pitää aina pääsiäiseksi ostaa. Ja kyllä olen viime viikkoina kovasti jo narsissinippuja kyttäillytkin, mutta aina vaan on ollut tarjolla niitä tyhmiä tulppaaneja. :( Minä en siis voi sietää tulppaaneja ollenkaan, ne ovat jotenkin oksettavan näköisiä sekä nupullaan että avautuneena, - mutta tiedän että eriäviä mielipiteitä tästä asiasta täytyy olla, koska tulppaaneja nähtävästi aika paljon ostetaan. ;) En minä nyt niin kauheasti ruusuistakaan tykkää, vaikka ei siitä nyt niin kauan ole, kun meikäläisen päässä pyöri ruusut ihan yötä päivää (kerron siitä joskus toiste lisää) - välillä tuntuu että ruusu on ihan kaunis kukka, välillä se on taas jotenkin ihan liian imelän oloinen. :) Mutta gerberat ja narsissit ja ruiskaunokit ja lupiinit ovat ihan nättejä minusta. :)

Tuo kukka-asia ei nyt liittynyt mitenkään näemmä käsitöihin, mutta piti saada laittaa kuva noista "kuoriutuneista" narsisseista, jotka ovat nyt täällä ainakin vielä muutaman päivän ilonamme, ennen kuin nuupahtavat, kun joku ei muista kuitenkaan vaihtaa niille vettä (vai pitääkö niille vaihtaa vesi, en minä tiedä kukkien hoidosta tuon taivaallista...). Rairuohotkin ovat meillä jo "valmiina", kuten poika tuumasi niistäkin. Lapsilla on mielenkiintoisia tapoja ilmaista asioita. :)

Rauhallista pääsiäisen odotusta!