Hyötyliikuntaa ;)

Aikani pyörittelin, että mitenköhän tämän kirjoituksen tällä kertaa otsikoisi, mutta jospa tuo kattaisi kaiken oleellisen... ;) Koska monenlaista hyötyliikuntaa täällä on taas tullut harrastettua, yllättävää kyllä käsitöiden parissa. :D Ja niin paljon on ollut hyötyä liikunnasta, että olen kahtena iltana peräkkäin nukahtanut sänkyyn ennen kuopusta, enkä olekaan sitten jaksanut enää nousta nauttimaan siitä kuuluisasta "omasta ajasta". Ja kun ei päivällä ehdi päivitellä taikka blogeja lukea, ja kaksi yötä peräkkäin olen käyttänyt nukkumiseen, niin ei ole sitten tullut tännekään mitään joristua, ja Blogilistalla on kymmeniä blogeja jonossa odottamassa, että ehtisin niissä piipahtaa...

Mutta siihen hyötyliikunta-asiaan! :) Eilen ainakin tuli varsin hyödyllisissä merkeissä pyöräiltyä, sillä tempaisin ja polkaisin ristipistotapaamiseen Lennulle ihan naapurikuntaan asti! :) Olen aiemmin kuvitellut, että sinne on meiltä pitempikin matka, ja kulkenut sitten bussilla, mutta nyt tuli tarkistettua jostain reittipalvelusta, että eihän täältä meiltä ole kuin kymmenisen kilometriä yhteen suuntaan, suora reitti ja hyvät pyörätiet, joten päätin kokeilla, miten matka taittuu pyörällä. Ja hyvin taittui! :) Tosin kotona oli vähän lihakset maitohapoilla, koska paluumatkalla taisi olla vähän vastatuulta, kun matkakin kesti jonkin verran kauemmin mitä menomatka (tai sitten ei herkut vatsassa jaksanut polkea niin rivakasti... ;) ). Tuleehan sitä kyllä kaupungissakin monesti poljettua jopa talvikeleillä tuon samat 10 km suuntaansa, eli hyvinkin parikymmentä kilometriä eestaas, mutta sitä ei niin ajattele, kun kaupungissa on aina liikennevaloja ja muita "tapahtumia" (vaikkapa lankakauppoja ;) ) matkan varrella, niin ne jotenkin katkaisevat aina sen ajelun, ja välimatkoja saattaa kuvitella lyhyemmiksi, mitä ovatkaan.

Ristipistotapaamisessa oli tietysti hauskaa, kun seura on niin hull... öö... hulvatonta. :) Kiitos jälleen kerran kaikille, jotka saivat vatsa- ja poskilihakseni melkein kramppiin! :) Pistelykäsi ei onneksi krampannut, ja neula suihki välillä niin vauhdilla, että sain kontata etsimässä neulaa lattialta tuolien välistäkin, onneksi löytyi. :)


En osannut kotona päättää, mitä pistelisin tapaamisessa, joten otin mukaani taas vähän kaikkea. Tässä joulukalenterissa oli neula kiinni, joten pistelin tästä muutamia jälkipistoja tuohon ruudukkoon niin kauan, että lanka loppui, jonka jälkeen siirryin pistelemään koristetta samaiseen kalenteriin:


Lammasta siis aloittelin, ja sainkin ristipistot siitä ihan valmiiksi, ja vähän aloiteltua jälkipistoja. Niin, ja solmupistokin onnistui jälleen kerran. :) Tämän kyllä teen nyt mielelläni pian valmiiksi, kun näinkin pitkälle pääsin.

Pyöräilty on, ja neuloja kontattu lattianrajasta, mutta tänään sitten pääsin harjoittamaan varsinaista akrobatiaa. Tässä aamupäivällä nukuttelin kuopusta parvekkeella vaunuihin, ja ajattelin aikani kuluksi vähän kutoa sukkaa. Jalalla siis heiluttelen vaunuja eestaas, hyräilen tuutulaulua ja samalla istun tuolissa kutomassa. Sekin muuten on välillä melkoisen hyvää liikuntaa ainakin sille vaunuja heiluttelevalle jalalle... ;) Mutta siihen akrobatiaosuuteen pääsin siinä vaiheessa, kun löppäkynsi tiputti yhden sukkapuikon käsistään, ja se puikko lensi tietysti siihen rakoon, mikä on parvekkeen lattian ja kaiteen välissä...


Onneksi se sitten jäi tuohon betonin päälle, eikä tippunut alemmas, sillä tuolla on vielä sitten sellainenkin rako, josta alakerran parvekenaapurin tupakansavut pääsevät tunkeutumaan meidän parvekkeelle, ja minä voin siitä vastaavasti tiputella sukkapuikkoja alakertaan... ;)


Tässä lähikuvaa: siellä se on. :( Yritin ensiksi onkia sitä puikkoa ihan käsipelillä, mutta käteni on hieman liian lyhyt, että olisin ylettynyt. Tarvittiin siis kättä pidempää apuun. Jotain pinsetintapaista kenties... hmm... grillipihdit! :D


Ylipäätään ihme, että meillä on grillipihdit, koska emmehän me grillaa. Tai joo, siis joskus 10 vuotta sitten ostin Anttilan postimyynnistä jonkun halpisgrillin, jolla yritin grillata tasan kerran - ei mulla silloin ollut edes mitään terassia, mutta siinä asuntoni ulko-oven edessä asfaltilla minä sitä grilliäni käryytin. Ja nimenomaan käryytin, kun en ollut koskaan ennen grillannut, enkä tiennyt, miten se pitäisi oikeaoppisesti tai edes vääräoppisestikaan tapahtua. Ja kun myöhemmin tuli kuvioihin mukaan isäntä, joka ei ymmärtänyt grillaamisen päälle senkään vertaa, niin sen grillin kohtalona oli päätyä johonkin tuntemattomaan paikkaan seuraavan muuton yhteydessä. Mutta grillipihdit jäivät. :) Ja niillä nyt sitten tänään yritin onkia sitä neulepuikkoa piilopaikastaan. Sainkin monta kertaa otteen, mutta se tuppasi olemaan aika heikonpuoleinen, joten totesin yrityksen aika riskialttiiksi - jos ote lipeäisi väärällä hetkellä, niin alakerran tupakkamies joutuisi seuraavalla tupruttelureissullaan kohtaamaan pienoisen yllätyksen parvekkeellaan. ;)

Otin aikalisän, toisinsanoen päätin ensin nukuttaa kuopuksen uneen, koska olin unohtanut koko vaunujen lullaamisen sen siliän tien, kun puikko lennähti. ;) Siinä vaunuja eestaas lullatessani mietin strategiaani sukkapuikon noukkimiseksi. Puikkohan on metallia, eli se voisi nousta magneetilla. Tarvitaan vain reilut puoli metriä pitkä magneetti. ;) Näinkin itseni kokoamassa Geomaceista pitkää ketjua, jolla noukkisin puikon turvaan - mutta näin myös sen Geomac-ketjun hajoavan ja lennähtävän parvekkeen rakosista tupakkamiehen iloksi ja ihmeteltäväksi. Ja näin myös sen, miten tämän tapahtuman jälkeen saisin koko meidän perheen miesväen vihat niskoilleni. Okei, ei Geomaceja. Entäs imuri, sehän toimii samalla periaatteella kuin magneetti. Kokeilemisen arvoinen juttu, ehdottomasti! Sain pojan nukutettua, ja otin riskin, että hän heräisi imurin ääneen, mutta jos sillä konstilla saisin puikon talteen, niin riski oli ottamisen arvoinen. Eli eikun imuroimaan! :) Poika ei herännyt, se pitää tässä heti mainita. Mutta kylläpäs meinasikin nousta hikipisarat otsalleni, sillä ei se imurijuttukaan ihan meinannut toimia. Imuri tarrasi kyllä nätisti siihen puikkoon kiinni, mutta kun yritin nostaa, niin tajusin jälleen, että pienikin heilahdus seinää vasten saisi puikon tippumaan imurin imusta, ja sitten oltaisiin taas alakerran ovella kyselemässä, että voisiko herra parveketupakoitsija käydä hakemassa parvekkeeltansa sen minun sukkapuikon. ;) (huomaatteko, en tiedä alakertanaapureistani muuta kuin että joku heistä polttaa tupakkaa ja oletan sen olevan mies ;) ) Mutta kun imuri oli jo tarttunut puikkoon kiinni, niin enää ei ollut paluuta. Koska jos olisin sammuttanut imurin, niin se olisi ollut sen puikon menoa, ja jos olisin alkanut nostamaan sitä puikkoa, niin sekin olisi ollut puikon menoa - ja arvatkaapa muuten, olinko tuolloin yksin kotona?! Että en voinut sitten huutaa miehellekään, että tuletko apuun pitämään imurinputkea, niin minä haen sillä aikaa grillipihdit ja Geomacit ja muut apuvälineet. No, siinä vaiheessa minusta vissiin tuli joku akrobaatti tai kuminainen, sillä käteni alkoivatkin venyä ihan mahdottomiin. Sain pideltyä toisella kädellä imurinputkesta kiinni siinä parvekkeen seinän vieressä sillä aikaa, kun toinen käsi venytti sisälle lisäämään imuriin lisää imutehoa (vai olisinko tehnyt sen jalalla, en muista), sitten palasin taas kokonaisuudessani parvekkeelle pitelemään imurinputkea, jonka päässä se puikko edelleen killui, ja sitten vain jotenkin onnistuin kurottamaan toisen käteni sinne rakoseen ja nappaamaan puikosta otteen. Ja yhdessä imurin kanssa sitten vedimme sen puikon sieltä pois. :)


Ja siinä se nyt sitten taas on! :) Tosin se tässä operaatiossa hivenen vaurioitui vissiinkin niiden grillipihtien käsittelystä, mutta onneksi tuo oli se jo valmiiksi mutkalla oleva puikko. Ja koska minulla on toisetkin samanvahvuiset puikot olemassa, niin otin niiden joukosta käyttöön uuden puikon, ja laiton tämän kovia kärsineen yksilön kaappiin sen toisen puikkoviisikon joukkoon, ikään kuin varapuikkosetiksi, siis jos joskus haluan neuloa kahta työtä yhtä aikaa tai jotain.

Arvatkaa, uskallanko tämän jälkeen enää neuloa parvekkeella... ;) Tai ehkä pyöröpuikoilla voisikin, sillä kun ei ole samanlaista taipumusta lennellä työstä omia aikojaa, kuten sukkapuikoilla. ;)

Ja kyllä, elämäni on todella tylsää, kun päiväni (ehkä koko viikon, tai jopa koko kuukauden) merkittävin tapahtuma on se, miten ongin sukkapuikon parvekkeen kaiteen raosta. :D

Jännittävää päivänjatkoa sinulle! :)