Ei siitä takkia tullutkaan...

Tässä viimeisen parin päivän aikana on mielessäni pyörinyt satu hiirestä kissan räätälinä. :)

Minulle jäi pienet nöttöset Malibua, kun tein tämän topin muutama viikko sitten. Ajattelin sitten, että jos pidän tuota toppia ja samasta langasta tehtyä boleroa enemmänkin juhlakäytössä, niin tokihan tarvitsen sitten yhteensopivan pikkulaukun.

Tässä vaiheessa minut paremmin tuntevat ystävät repeävät liitoksistaan, sillä kuka oikeasti voi kuvitella minut pikkulaukun kanssa? ;) Jos minulla olisikin pikkulaukku, jonne juuri ja juuri mahtuisi puuteri ja huulipuna ja sen sellaista, niin sen lisäksi pitäisi kuitenkin olla reppu kaikelle muulle tavaralle (kuten käsitöille ;) ), pari ekokassia roikkumassa käsissä, nykyisessä elämäntilanteessa myös hoitolaukku olkapäällä - niin ja se pikkulaukku olisi varmaankin sitten jo työnnettynä johonkin noista kasseista - ja lisäksi vielä taskut pursuaisivat tavaraa, jotka eivät enää noihin laukkuihin mahdu. Minä en siis koskaan lähde mihinkään vain yksi laukku mukanani, eikä käsite pikkulaukku kuulu edes sanavarastooni. ;)

Mutta kun sitä lankaa oli vain ne pienet nöttöset, niin päätin kuitenkin yrittää tehdä sen pikkulaukun, vaikka vain ihan tekemisen ilosta. ;) No, siitä ei sitten ihan tullut sitä mitä ajattelin, visioni oli vähän toisenlainen, mutta kun lähdinkin tekemään ihan vain sillä periaatteella, että katsotaan, mihin lanka riittää. :) Että on tässä sen alkuperäisen vision kanssa yhteistä ehkä se pikku, mutta pikku-mikä? Ja eikös siinä hiiri ja kissa -sadussa lopulta syntynytkin tuluskukkaro? :)

Tuluskukkaro
Tehty ajalla: 13.-15.3.2009
Malli: No ihan omasta päästä; palmikkokuvio napattu topista (Novita Kevät 2006 nro 20)
Suunnittelija: Mikä suunnittelija? ;) Ei tässä ollut mitään varsinaista suunnitelmaa... ;)
Lanka: Novita Malibu beige (676) ja vihreä (358)
Langankulutus: 45 g
Puikot: 4 mm "lastenpuikot", 4 mm virkkuukoukku
Koko: n. 10x15 cm
Muuta: No tämmönen tästä tuli. Ja lanka meni kaikki mitä oli.

No niin, kyllähän tämän sisään nyt mahtuu tietysti se puuteri ja huulipuna, ja sitten valintani mukaan joko kännykkä tai astmapiippu tai kamera, muttei niitä kaikkea. Lompakko ei mahdu, eikä ainakaan käsityö. :D Katsotaan, tuleeko tätä tuluskukkaroa koskaan käytettyä, mutta onpahan varastossa kaksi lankanöttöstä vähemmän. :)

Sen verran tässä on vihreää, että Project Spectrumiin päästään!


Eilen oltiin ristipistotapaamisessa Sarin luona. Olipas taas niin tylsä ja vakavahenkinen päivä, ja nälkäkin jäi kurnimaan, kun ei ollut mitään syötävää tarjolla. ;) On ne vaan niin ankeita tilaisuuksia nuo meidän ristipistopippalot, ollaan vaan hiljaa ja mökötetään. ;) Kiitoksia kaikille pistelyseurasta! :)

Minulla oli mukanani peräti kolme keskeneräistä työtä, ja kun päivänvalo virtasi kivasti sisään (änkesin pistelemään ikkunan viereen pieneen koloon kahden sohvan väliin, jotta olisin mahdollisimman lähellä valonlähdettä), niin arvoin pisteltäväksi tämän työn:


Enkeliraukka näyttää nyt aika surkealta jalkapuolena. ;) Sain siis tuon toisen jalan tehtyä valmiiksi ja vähän toista reittä. Tekisi mieli tehdä nyt tuo enkeli valmiiksi asti, kun ei paljon puutu, mutta taidan nyt kuitenkin pistellä sen kilpailukirjekuoreni ensin valmiiksi. Jos vaikka päättäisin olla aloittamatta uusia neuleitakaan ennen kuin se kirjekuori on tehtynä...

Meidän 4 v esikoista nauratti muuten kovasti tuo "tuluskukkaro"-sana, kun esittelin valmistunutta pussukkaani. Tuota sanaa hän on nyt leikkiessään kovasti hokenut ja makustellut suussaan. :) Tänään hän kyllä väläytti pari muutakin hauskaa sanaa, joita en edes tiennyt olevankaan hänen sanavarastossaan. Minulla on ollut tänään päälläni tämä sininen viitta, ja esikoinen tuumasi aamulla, että näytän ihan paholaisrauskulta. ;) Kun sitten isille naureskelin, mitä poika oli minusta tuumannut, esikoinen sanoi, että kyllä sinä äiti näytät vähän liito-oravaltakin. :D Lasten suusta se totuus kuuluu... ;)

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa! :)

-Paholaisrausku alias Liito-orava