Positiivista asennetta yritän siis edelleen kylvää. Jos tänään on vielä tukkoinen olo, niin ajattelen yhä, että huomenna voin jo paremmin. Yölläkin valvoessa ajattelin vain, että nyt yritän saada unta silmään, että aamulla olen terve. Välillä tuntuu, että positiivisuudesta on apua, kun olo aina hetkeksi helpottuu ja kuume laskee, mutta sekä minulla että noilla muilla perheen potilailla tämä tauti heittelee koko ajan eestaas, välillä ei ole yhtään kuumetta, välillä se taas nousee, ja vointi vaihtelee sen mukaan. Outo tauti sinänsä, että tämän kanssa ei tahdo saada nukuttua, mutta toisaalta eipä sitä makuullaan oikein voi ollakaan, kun henkeä alkaa aina ahdistaa. Toinen korvakin tuli tänään kipeäksi, mutta saikkulappua hakiessani sanoivat vaan, että ota särkylääkettä, että aikuisilla korvatulehdus liittyy vaan flunssaan. Ok, otetaan sitten... Ei se kuitenkaan huomenna ole enää kipeä. Minähän olen huomenna taas täysin terve, eikös? :)
Blogini nimi alkaa vastata kohta todellisuutta. ;) Kudelmat ovat olleet jo kohta viikon päivät heivattuna, ei ole paljon ollut voimia neuloa. Tai ehkä voimiakin voisi aina vähän olla, mutta sitä aikaa ja käsiä ei lapsiperheessä neulomiselle päivisin ole, ja tämän taudin aikana en ole harrastanut todellakaan öisiä neulomissessioita, mitä harrastan terveenä ollessa. Jos ei pikkutunteja olisi, ei täällä edistyisi oikeasti yksikään neule koskaan. ;)
Ihana oli lukea kommenteista, että muutkin itkevät Anna-kirjojen ja dvd:n parissa. :) En ole jaksanut nyt katsoa noita jaksoja eteenpäin, mutta pitää taas varata sitten pino nessuja viereen, kun jossain vaiheessa otan toisen dvd:n katsottavaksi. Tulihan tuota kuitenkin tänään taas vuodatettua litra kyyneleitä, kun menin katsomaan naisten hiihtoa netti-tv:stä... ;) Mies katsoi vähän aikaa minun pillittämistäni ja tuumasi, ettei hän taida tämän jälkeen pystyä olemaan enää kanssani... ;) En taida enää uskaltaa noita kisoja seurata, jos reaktio kultamitalin tullessa on tällainen. :D Sain sentään siinä "ladun varrella" neulottua vähän viittaa, että kyllä ne puikotkin välillä ovat käsissä pysyneet.
Eiköhän tää taas tästä... Pitäisi varmaan lopettaa nämä tautiraportoinnit, mutta ei oikein ole muutakaan kirjoitettavaa, ja pää pitää kuitenkn välillä saada tyhjennettyä kaikista ajatuksista jonnekin, eikä puhuminenkaan nyt sattuneesta syystä ota sujuakseen toistaiseksi. Kyllä tänne taas niitä käsityöjuttujakin tulee, ihan varmasti! :) Kiva, kun ootte jaksaneet myös välillä kommentoidakin, ne ovat piristäneet mieltäni. :) KIITOS! Tai suomalaiseen tyyliin pitäisi varmaan sanoa "kiitos ja anteeksi"... ;)

Positiivinen asenne vie vaikka läpi harmaan kiven, eikös sitä niin sanota?!! Hyvä jos jaksat aatella positiivisesti. Itellä tuntuu koko "positiivi" hypännee ikkunasta ulos ku yks on kurannu ja oksentanu jo kolomatta päivää ja on tietty aivan kanttuvei. Sais jo pikku hilijaa alakaa helepottamaan. Ootan yhä millon seuraavat alottaa. Mut tätähän tää lapsperheen elämä välillä on. Jaksuja sulle!
VastaaPoistaOnpa sulla sitkeä tauti :( Minä täällä jännään että tuleeko mahatauti... töissä sellaista ois tarjolla. Harmittaa ihan vietävästi, kun oli tarkoitus lauantaina mennä Marjalle tapaamiseen:(
VastaaPoistaPikaista paranemista vaan koko perheelle!
VastaaPoistaPidän suorastaan ihmeenä, ettei meillä ole sairastettu, vaikka kolme meistä käy joka päivä kouluilla, joissa tuntuu pyörivän vaikka minkälaista pöpöä. No, ehkä ensi viikolla, kun on hiihtoloma! Toivottavasti ei!
Onpa teillä siellä oikea lasaretti! Toivottavasti tämä tauti alkaa pian hellittää otettaan teidän perheestä. On muuten muistissa se, millaista on, kun lapsiperhe sairastaa kaikki yhtä aikaa eikä sukulaisia tai muita läheisiä ole saatavilla auttamaan.
VastaaPoistaKoittakaahan sairastaa, että tervehtyisitte. :)
VastaaPoistaOn kurjaa, kun itse kipeenä ja pitäis jaksaa hoitaa lapsia.
Hieno hiihtopäivä tänään MM kisoissa. En nähnyt , mutta nyt illalla yhdistetyn mäen lomassa tulee jotain pätkää, täytyy silloin katsoa.
Tsemppiä teille, ja kyllä se oikeasti koittaa päivä jolloin tämäkin sairastelu on muisto vain :)
VastaaPoista