Takaisin puikoissa

Eiköhän tämä taida olla viimeinen postaus sarjassamme "flunssaraporttia", ainakin nyt tämän taudin osalta. ;) Toissayönä eli torstain-perjantain välisenä yönä, tuli vielä uusi käänne, silloin tuntui kyllä, että yskin vielä itseni hengiltä... En muista, onko minulla koskaan mennyt astma näin pahaan kuntoon mitä tämän taudin aikana; puhallusarvotkin laskivat koko ajan, ja niin sitten taas perjantaiaamuna soittelin kolmannen kerran terveyskeskukseen aikaa. CRP oli koholla, poskionteloista löytyi alkava tulehdus, ja "kyllähän nuo sinun keuhkosikin aika pahasti vingahtelevat", tuumi lääkäri. No niin vähän arvelinkin, jos minun puhallusarvoni olivat laskeneet niihin lukemiin, joista minun astman omahoitovihkoon on lääkäri kirjoittanut "soita 112", niin ehkä siellä saattaa jotain vingahteluakin jo siinä vaiheessa kuulua. ;) Antibiootit tuli, ja olisin saanut yskänlääkereseptinkin, vaan kun on meikäläisellä noita erinäisiä rajoitteita, niin lääkärin oli pakko todeta, ettei sellaista yskänlääkettä ole olemassa, jota voisin turvallisesti käyttää. Olin kyllä ihan lopussa, kun eilen sain laahustettua siltä lääkärireissulta kotiin. Onneksi antibiootti alkoi heti tehota, ja muutaman tunnin päästä alkoi vointi kohentua. Nyt on selvästi sellainen olo, että suunta on koko ajan kohti parempaa. Edelleen yskittää, nenä tukossa, poskionteloissa painetta, ääni hukassa, ja antibiootit tekevät olon aika pahoinvoivaksi, mutta jos vertaa tilanteeseen vuorokausi sitten, niin parannusta on tapahtunut huimasti. :) Isäntäkin on toipunut, eikä esikoisen taudista tullut myöskään sen kummempaa, mitä nyt se yksi omituinen kuumepiikki oli keskiviikkona. Ja kuopus ei ole tätä tautia saanutkaan, joten tuskin saakaan, sillä se olisi kyllä jo tarttunut, kun hän on minua käynyt tämän sairauden aikana niin kovasti aina hoitamassa ja suukottelemassa. :) On se hyvä, että sentään yksi on pysynyt terveenä ja pitänyt meidän muiden mielet virkeänä. :)

Kovan loppukirin saan kyllä ottaa, jos meinaan Lankahamsterisaldokseni saada yli 3 kiloa, kuten kuun alussa uhosin. Jos tätä tautia ei olisi tullut, olisi kolme kiloa varmasti jo ylittynyt, mutta nyt saan tehdä ihan tosissani töitä sen eteen. Kuvia ei tuosta Mambo-viitastani nyt edelleenkään ole, mutta ihan hyvällä mallilla se on. Tässä taudin aikana olen kitkuttanut kädentienaukkoja melkein koko viikon, ja just äsken sain sen vaiheen tehtyä; miten sattuikin, että huonokuntoisena joutui tuota ehkä vaativinta vaihetta tekemään, ei ihme, ettei ole kauheasti edennytkään. Kolme kerää näyttäisi olevan Mamboa vielä korissa, joten kuudes kerä tässä lienee sitten menossa. :)

Hyvää viikonloppua! :)