Köhinä jatkuu

Tervehdys taasen täältä tautipesästä! ;) Tavallista pikkuflunssaa tämä vain on, vaikka kommenteissa tehtiin jo influenssa-diagnoosikin. Minulla ei kuitenkaan ole pelkoa, että sairaistuisin influenssaan, koska joudun perussairauteni vuoksi rokotteen joka vuosi ottamaan; tai siis eihän sitä varmaan pakko olisi ottaa, mutta riskiryhmille sitä suositellaan ja ilmaiseksi saa, niin en ole uskaltanut olla ottamattakaan. Ja eihän tämä minun flunssani nyt olekaan verrattavissa influenssaan, kun tämä on tälleen hissukseen kehittynyt ja lämpöäkin on vain lievästi. Tänään aamupäivällä kävi jopa 37,9:ssä lämpö, mutta on taas laskenut sinne 37:n tuntumaan. Olo on huomattavasti parempi kuin eilen, mutta lääkärireissulle jouduin silti. Kun tuon astmani vuoksi minun pitää flunssien yhteydessä aloittaa yleensä kortisonitablettikuuri (plus tietenkin lisätä normaalilääkitystäni), ja oli päässyt loppumaan ne lääkkeet, enkä ollut muistanut uusia reseptiäkään, niin pakko oli sitten käväistä lääkärissä, että sain taas niitä lääkkeitä, joista on kyllä sanottu, että aina pitäisi niitä olla varalta kotona tai ainakin resepti voimassa... no, ei sitä aina kaikkea voi muistaa, varsinkaan jos noita tarvii ehkä kerran-pari vuodessa, jos sitäkään. Mutta nyt on sekin hoidettu, ja odotellaan vain, että tämä flunssa tästä lähtee. Aamulla oli kyllä tosi pahasti henki ahtaalla, kun heräsin. :( Mutta jos ei tuota ahdistusta oteta lukuun, niin ihan ok olo mulla alkaa olla, ja luultavasti se eilinen valtava väsymys ja päänsärkykin menee sen piikkiin, että kun henkeä ahdistaa, niin elimistö ei oikein tahdo saada happea.

Puikotkin ovat pysyneet tänään käsissä ainakin vähäsen. Lääkärin odotushuoneessa tosin alkoi niin väsyttää, etten sitten jaksanutkaan neuloa kovasti, vaikka aikaa olisi kyllä ollut, kun ajat olivat pikkuisen myöhässä. Nyt kummiskin vilautan vähän kuvaa, mitä on tekeillä:


Älkää välittäkö kuvan värivääristymistä... ;) Tämä on sitä "sähkönsinistä" Mamboa, jota oli kaupoissa vuosi sitten keväällä (vaikkakin ihan loppusyksystä tuota ostin Tokmannin alelaarista). Lääkärin odotushuoneessa aloitin neljännen kerän, ja korkeutta neuleella on vasta n. 20 cm. Että nopeasti kuluu, mutta niinhän noilla paksuilla langoilla on tapana. Tästä on siis tulossa viitta Novita Syksy 2008 -lehden mukaan.

Minä en jaksanut eilen taiteilla lankojen parissa, mutta joku muu sentään jaksoi senkin edestä:


Taas käytiin äidin lankakaapilla, ja on niin viaton ilme... ;) Tuo pieni punainen virkkauslankanöttönen taitaa olla meidän kuopuksen "oma" lankakerä, hän kun käy sen aina nappaamassa kaapista. :) Vaikka voi olla, ettei hänkään enää kauheasti malta tuolla lankakerällään enää leikkiä, kun ystävänpäivänä nelinkontin liikkuminen viimein vaihtui enemmän kahdella jalalla liikkumiseksi. :) Tosin jos siitä pyllähtää kontalleen, niin matka jatkuu sitten neljällä jalalla. Osaisipa sitä itsekin toimia samalla tavalla, että kun kompastuu, niin ei kait siinä mikään kiire heti ole pyristellä pystyyn, jatkaa vaan matkaa vähän aikaa vaikka kontaten siihen saakka, että tulee eteen sopiva tuki, jota vasten voi taas nousta jaloilleen. :) Pääasia, ettei jää maahan makaamaan vaan jatkaa eteenpäin. :)

Tällaista filosofointia näin maanantain kunniaksi... ;)