Tiistaiturinoita

Kai sitä tänäänkin voisi tänne jotain lätistä, vaikkei nyt kuvaa olekaan taaskaan tarjolla. Meidän kamera on jostain tosi syvältä, ilmoittelee aina välillä, että patterit ovat lopussa, eikä suostu ottamaan kuvia. Sitten seuraavana päivänä saattaa kuitenkin toimia niillä samoilla pattereilla, saattaa sen jälkeen toimia monta viikkoakin, ennen kuin alkaa taas herjaamaan. Eilen olisin mielelläni ottanut kuvan taaperosta, kun oli mennyt itseksensä leikkimään pyykkikoriin ja näytti viihtyvän siellä niin hyvin, mutta kamera ei halunnut ottaa kuvaa. Joten en yritäkään nyt sitten kuvata tuota Fifi-myttyäni. Edistynyt se kuitenkin taas on ihan vähän ainakin. :)

Aloin tässä jo valmistautua hamsterikuukauteen kaivamalla etualalle kaikki ne langat, joista aion helmikuussa tikutella. Samalla huomasin, että joissakin lankalaatikoissa oli jopa tyhjää tilaa (oho!), ja kun yksi lankojen säilytykseen varattu kaappi pursusi yli äyräiden, niin siirsin sieltä sitten lankoja toisaalle. Nyt mahtuu sekin kaappi kiinni, paitsi että siitä on toinen sarana irti, niin jos sen aukaisee, niin jää kuitenkin repsottelemaan yhden saranan varassa. ;) Niin, siis ihan vain kirjoituspöydän kaapista on kyse, ei sen isommasta, sinnekin on pari lankalaatikkoa saatu tungettua. :) Ja nyt jopa sen kaapin langat ovat niissä laatikoissa eivätkä pursuile yli. ;)

Huomasinpa vain, että Joku on käynyt mun lankalaatikoilla, koska yhdestä korkkaamattomasta kerästä oli kadonnut vyöte, eikä sitä löytynyt yhtään mistään. Yhdestä lankalaatikosta puolestaan löytyi pohjalta pikkulusikka. Ei tarttee ihmetellä, miksi meillä ei nykyään ole lusikoita riittävästi, kun meillä asuu vissiin harakka, joka käy nappaamassa isin kahvikupista lusikoita ja kätkee niitä sitten mitä omituisimpiin paikkoihin, kuten nyt äidin lankalaatikoihin... ;) Samainen harakka on onnistuneesti kätkenyt muutakin tavaraa paikkoihin, minne ne eivät kuulu: minun työpöydän laatikon perältä on löytynyt mm. yksi kadoksissa ollut muovipalikka, isin työkalukaapissa pakkien takana oli kerran puolestaan hirveä määrä jos mitä lelua ja niitä kahvilusikoita. ;) Keittiön laatikostoista on myös löytynyt mm. jääkaapimagneetteja. Että jos meillä on tavarat joskus hukassa, niin välttämättä ensimmäisenä ei tarvitse epäillä omaa hajamielisyyttään! ;)

Kommenteissa ihmeteltiin, että miten voin lukea ja neuloa pitsineuletta samaan aikaan. No, minulle se nyt ei ole koskaan ollut ongelma, ainahan teen neuloessa jotain muutakin samalla. :) Tai jotain muuta tehdessä samalla neulon, ihan kummin päin vaan sen nyt haluaakin ajatella. ;) Fifin kuvio nyt on niin helppo, että siinä ei tarvitse todellakaan miettiä mitään, ja jos pitää välillä katsoa sormiin, niin lukemisenhan voi pariksi sekunniksi keskeyttää. Ja joka toinen kerros on kuitenkin pelkkää nurjaa, ja kun on pitkästi yli 300 silmukkaa puikolla, niin siinä nurjaa tehdessä ehtii lukea aika monta sivua. :) Enkä minä ainakaan silloin katso sormiini ollenkaan. En oikeastaan vielä ole törmännyt niin monimutkaiseen malliin, etteikö sitä tehdessä olisi voinut tehdä samalla muuta. On tietysti joitakin kohtia, jotka vaativat enemmän tarkkaavaisuutta, mutta aina joku jutteleminen tai kuunteleminen onnistuu samanaikaisestikin.

Eipä muuta tällä erää, jatkanpa tikuttelua... :)