Simpukkaneuleen edistymistä

Eilen oli neuletapaaminen, ja selvästikin myös muilla kuin itselläni oli pyhien jälkeen halu päästä treffaamaan kanssaneulojia. Minäkin mietin jo, että viimeksi olin käynyt kodin ja oman lähiön ulkopuolella itsekseni jouluaattona kirkossa... että jo olikin aika päästä välillä ilman perheen miesväkeä liikenteeseen. ;) Meitä taisi olla yhdeksän kaikenkaikkiaan eilen neulomassa, ja pitkän aikaa jaksoimme istuakin. Vaikkakin ensimmäisenä vastassa oli yllätys, kun sovitun tapaamispaikan lattia oli remontissa ja kahvila suljettu... ei muuta kuin lappu oveen ja toiseen kahvilaan, missä olikin ihan mukava tunnelma eilen. :) Kiitos kaikille neule- ja juttuseurasta, ja naapurin Hannalle ekstrakiitokset kyydistä kotimatkalla! :)

Aika moni hämmästeli siinä tapaamisen loppuvaiheessa, miten paljon olikaan ehtinyt sinä aikana neuloa, ja kyllä minäkin hämmästelin. Minulla oli nimittäin tapaamiseen lähtiessäni toinen Samos-kerä ihan lopuillaan, ja kotiin palatessani oli taas kerä lopuillaan, mutta jo kolmas kerä. Eli melko tarkasti 50 gramman edestä tuli tapaamisessa kudottua, ja sehän tiesi jo sitä, että Samos-neuleen takakappale eteni melkein loppuun saakka. Tänään sitten tein viimeiset kerrokset tuohon takakappaleseen, joka näyttäkin nyt tältä:


Tästä saakin jo selvää, millaista tuo mallineule on. Luulen, että tästä tulee tosi kiva valmiina. :) Kuvausalustana on muuten tällä kertaa pyykkiteline, sillä meillä on kodinhoitohuoneessa kirkkain valo, niin siellä on hyvä ottaa kuvia. :)

Taas on tällainen yksinäinen arkipäivä tässä välissä ja huomenna sitten jälleen pyhäpäivä. Onneksi tämän jälkeen päästään normaaliin rytmiin, nämä jatkuvat pyhät kun pistävät pään jo ihan pyörälle. :) Lisää luntakin näyttäisi nyt tulevan - mihin se ilmastonmuutos oikein katosi? Ihanaa, kun on kunnon talvi! :) Tulee viimein käytettyä yhtä paksua irlantilaisneulettani, jota aloitin neulomaan +30 kiloa sitten, mutta se oli välillä pitkän aikaa tauollakin, ja kun viimein sain sen valmiiksi, niin minua mahtui sinne noin kolme kappaletta... Nyt ei väljyys haittaa, kun puseron alle mahtuu pari villapuseroa lisää. ;) Ja on lämmin! Hyvä, etten raaskinut nakata puseroa menemään, se on nimittäin yksi suuritöisimmistä puseroista, jonka olen koskaan tehnyt, etenkin, kun piti tehdä mukamas suurinta mahdollista kokoa. Vielä kun joskus malttaisin tehdä samanlaisen M-koossa... Laitetaanpa muuten siitä kuvakin, niin tiedätte, mistä puhun. :)


Tämän tein siis vuonna 2003, tai silloin se ainakin valmistui joskus loppuvuodesta (paino putosi saman vuoden kesällä). Kuva taasen on otettu kolme vuotta sitten joskus 2006-vuoden alussa. Sen lisäksi, että tämä on minulle ihan liian suuri (jostain syystä myös korkeussuunnassa), tämä on minulle ihan väärän värinen. Enpä ollut silloin vielä käynyt värianalyysissa, ja lankoja valitsin tähän puolitoista tuntia... peilistä yritin katsoa, mikä lankaväri sopii kasvoihini, aina pistin eri keriä kasvojeni eteen, eikä oikein mikään istunut. No, nyt tiedän, miksi ei istunut, kun eihän minulle käy murretut värit eikä tällainen farkunsininen. Mutta jostain syystä sitten tähän väriin päädyin, harmi. Hyvä syy pitää tämä neule kuitenkin kotineuleena, kun ei passaa minulle mitenkään, on vain lämmin. :)

Hyvää loppiaisaattoa!