Satunnaisia juttuja minusta

Sain Leenuliinilta haasteen kertoa itsestäni joitakin satunnaisia asioita.

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

Onkohan enää olemassa asioita itsestäni, joita en olisi kertonut blogissani... ;) No, ainakaan tässä blogissani en ole kertonut vielä läheskään kaikkia, joten tässä sitten jotain ihan perusjuttuja, mitä ensimmäisenä mieleeni juolahtaa:

1. Tykkään lukea. Oikeastaan koko meidän perhe on hulluna kirjoihin, myös lapset tai he ehkä erityisesti. :) Mieheni kyllä lukee huomattavasti enemmän kuin minä, koska hänellä ei tuhlaudu arvokasta lukuaikaa käsitöitten kanssa nysväämiseen. ;) Mutta luen minäkin päivittäin ainakin muutaman sivun jotain kirjaa eteenpäin. Ei ole koskaan sellaista tilannetta, etteikö olisi kirjaa luvun alla. Eniten tykkään jännityskirjallisuudesta, siis kirjoista, joissa murhataan paljon ihmisiä ja yritetään sitten selvittää, kuka sen teki. ;) Nuo kirjat eivät kyllä käsissäni kauaa aikaa kestä, tässä yhtenä yönäkin valvoin ties kuinka myöhään, kun piti saada selville murhaaja, eikä sitä voinut jättää aamuun. :) Historiaan sijoittuvat romaanit ovat myös alkaneet kiehtoa, ja myös sukuromaanit, joissa edetään vuosikymmeniä päähenkilöiden mukana, tai saatetaan jopa pomppia ajasta toiseen. Tällä hetkellä luvun alla Jalna-sarjan 13. osa, aloitin sarjan lukemisen viime kesänä ja kohta on koko sarja luettuna (16 osaa). Välillä on pitänyt lukea jotain muutakin, että pysyy Jalnaan mielenkiinto yllä. Pidän listaa kirjoista, jotka haluaisin lukea, ja se lista on ihan loputon... Omaksi ostan ainoastaan Tess Gerritsenin kirjat (sain ekan osan lahjaksi silloin kun se ilmestyi suomeksi ja jäin heti koukkuun...), muuten käytän ahkerasti kirjastoa. :)

2. Tykkään kirjoittaa. Heh, sitäpä ei varmaan kukaan tiennyt minusta, kun näiden blogitekstien kirjoittaminenkin on niin kauhean työlästä ja hyvä kun sanan tai pari joskus saan tänne aikaan... ;) Kirjoittaminen on minulle helpompi tapa ilmaista itseäni kuin puhuminen, siksi mieluummin laitan sähköpostia kuin soitan puhelimella. Mailini ystäville ovat yleensä pitkiä, jollei sitten ole ihan hirveä kiire ja on pika-asiaa. Ennen sähköpostiaikaa puolestaan harrastin kirjeenvaihtoa ja minulla oli parhaimmillaan kymmeniä kirjeenvaihtotovereita yhtäaikaa. Koulussa kirjoitin aina pitkiä aineita; ala-asteella yhden aineen pituus oli yleensä 1-2 vihkoa täynnä tekstiä, eikä yläasteella tai lukiossakaan tainnut yksi konseptipaperi riittää millään. Suomeksi sanottuna: en osaa tiivistää. ;) Nykyään en kirjoita enää lainkaan käsin, jollei ole ihan pakko, mutta kirjoittamiseni on lisääntynyt huimasti tietotekniikan tultua mukaan kuvioihin. Onneksi tuli aikoinaan otettua yläasteen valinnaisaineeksi konekirjoitus, niin 10-sormijärjestelmällä tekstiä tulee ajatuksen nopeudella, tai joskus jopa nopeammin. ;) Paitsi silloin, jos on toinen käsi varattuna, kuten juuri nyt, kun kuopus tahtoi vähän lohtua.

3. Poljen päivittäin kuntopyörällä ja nautin siitä. :) Okei, myönnetään, että loppusyksyllä tuli pitempi tauko kuntopyöräilyyn aika pitkälti sairastelun vuoksi, tai se oli satunnaisempaa. Joulunpyhinä tuli taas aloitettua uudestaan päivittäinen pyöräily. Meidän kuntopyörässä on 12 erilaista ohjelmaa, ja vaihtelen ohjelmia joka päivä. Tällä hetkellä poljen vartin päivässä, mutta lisään tai vähennän aikaa tarvittaessa, jos tunnen siihen tarvetta. Mukavaa tässä on se, että sain aikanaan koululiikunnasta tai jopa jo ennen kouluikää kammon liikuntaa kohtaan, enkä ole tahtonut löytää omaa lajiani. Uinti ja sauvakävely ovat myös lajeja, joista olen nauttinut nyt aikuisiällä, samoin tietysti tavallinen kävely ja tavallinen pyöräily, mutta kuntopyöräily on helppoa, kun ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään, pyörä on tuossa omassa olohuoneessa. :) Mikä ihaninta, saan pyöräillessä itselleni lisää neulomisaikaa, sillä neulon aina pyöräillessäni. :)

4. Vihreät arvot ovat minulle tärkeitä. Jollakin tasolla näin on ollut aina, ehkä johtuen nuoruusiän partioharrastuksesta, tai oikeastaan jo sitä ennenkin. Koskaan ei ole käynyt mielessänikään vaikkapa heittää roskaa luontoon (mistä johtuen takintaskustani saattaa löytyä monta vuotta vanhoja kauppalappuja, karkkipapereita ja vähän käytettyjä nenäliinoja... ;) ). Kuitenkin ekologisuus alkoi kiinnostaa entistä enemmän lasten syntymän myötä. Ensin hurahdin kestovaippoihin jo esikoista odottaessani, sitä ennen oltiin toki jo lajiteltu jätteet, mutta myöhemmin olen tullut vieläkin tarkemmaksi esim. kartongin ja muovin kierrätyksen suhteen. Kertakäyttöiset jutut eivät yhtään houkuttele, muovipussia/kassia en suostu ottamaan kaupasta edes ilmaiseksi, eikä minun ostoskorissani ole ollut kertakäyttösiteitäkään yli viiteen vuoteen. ;) Paljon on vielä parantamisenkin varaa, olen esimerkiksi tosi huono keksimään tavaroille uusiokäyttöä esim. askartelu- tai käsityömateriaalina, enkä osannut kierrätysmateriaalia hyödyntää oikein vaippojen ompelussakaan. Roskiin ei kuitenkaan käypää tavaraa mene, vaan mieluiten kirpparille tai kierrätyskeskukseen. Ja kyllä meille on huonekalujakin haettu kotiin mm. roskakatoksesta, kiitos vain poismuuttaneille naapureille! :) En ole kuitenkaan mikään "aktivisti", syön lihaa jne., mutta aina vain entistä enemmän pyrin ottamaan ekologisuudenkin huomioon.

5. Nautin elämästäni sellaisena, kuin se tällä hetkellä on. Monen mielestä meillä on varmasti asiat tosi huonosti, kun kummallakaan perheen aikuisista ei ole työtä, asumme kerrostalossa vuokralla, ei ole autoa, ei televisiota (= tikipoksia), ja saammekin usein kuulla kysymyksiä etenkin työtilannetta koskien. En kuitenkaan ole kokenut, että tämä olisi millään tavalla kauheaa tai sääliteltävää elämää, oikeastaan ihan mukavaakin. :) Eipä ole ainakaan asunto- ja autovelkaa. ;) Ja uskoisin, että vaikka saisimme lottovoiton, ei hankintalistalla olisi välttämättä ollenkaan asuntoa, autoa tai sitä digisovitinta - jokunen käsityötarvike saattaisi kyllä olla. ;) Olen myös huomannut, että olen voinut paremmin nykyään mitä silloin, kun olin työelämässä. Pidän kyllä työstäni joskus jopa liiankin paljon, ja tiedän, että jos vielä jonain päivänä työelämään palaan, niin tulen tekemään sitä sata lasissa ja omistautumaan työlleni. Mutta nyt on tällaisen elämän aika, enkä tällä hetkellä kaipaa mitään muuta. Näin on hyvä ja näin saa jatkua ainakin toistaiseksi. :)

6. Juu en varmasti soita! Vaikka olenkin ammattimuusikko ja osaan soittaa aika moniakin instrumentteja, niin jos joku pyytää minua ex-tempore soittamaan jotain, niin ei tule mitään! Minulla ei ole "takataskussa" mitään ohjelmistoa, en osaa soittaa ilman nuotteja yhtään mitään. Olen tietysti aikanaan joutunut tutkintoihin, esiintymisiin yms. opettelemaan ulkoa teoksia, mutta nekin on opeteltu nuoteista, samoin kaikki töissä tarvittavat jutut, vaikka siellä saatankin olla ilman nuotteja esillä. Ja improvisointi ei ole minun juttuni, vaikka sitäkin on tietysti pitänyt opiskella, ja on se välillä ollut ihan kivaakin, mutta ei onnistuisi nyt, jos joku ei ole ensin antamassa ohjeita, mitä pitäisi noin niin kuin suunnilleen tehdä. Mutta oikeastaan tämä koskee vain soittamista. Laulamisen kanssa on ihan eri juttu, ja ehkä juuri siksi sitten lopulta laulusta tuli minun pääinstrumenttini (kun oli ensin yritetty aika montaa muuta). Opin tosi helposti laulun sanat ulkoa, ja muutenkin laulettavat teokset jäävät helposti minulle lihasmuistiin. Tykkään jopa esiintyä laulaen, ja kotona laulan ihan jatkuvasti. Improvisointikin sujuu varsin hyvin laulaen, ja täällä syntyy päivittäin uusia lauluja vauvan kanssa touhutessa tai kotiaskareita tehdessä. Jotkut näistä lauluista unohtuvat hetkessä, mutta osa jää elämään perheessämme. Eniten meillä laulettuja omasta päästä syntyneitä "hittejäni" ovat mm. "Lakanapäivä", "Kamomilla" (syntyi vuosia sitten, kun vielä pystyin juomaan teetä) ja esikoisen ehdoton suosikki "Sinä olet ihanin pyllyttäjä", joka syntyi vaipanvaihtotilanteessa... ;)

Tällaisiapa juttuja tällä kertaa. :) Minun pitäisi sääntöjen mukaan haastaa nyt kuusi ihmistä tekemään tämän, mutta vaikka yleensä noudatan orjallisesti sääntöjä, niin nyt en sitä tee. Varmasti jotain kauheaa tapahtuu, kun jätän sääntöjä noudattamatta, hui, ihan jo pelottaa... ;) Mutta jos joku tämän haluaa tehdä, niin saapi napata vapaasti mukaansa! :)

Kiva, jos jaksoit lukea tänne asti... ;)