Lauantaipäivänä

Kiitos kaikille myötäelämisestä sen liinan hukkumisen suhteen! Aamulla olin toiveikkaampi liinan löytymisen suhteen, että se olisi siellä 2. kerroksen parvekkeella, ja naapuri löytäisi sen päivänvalossa. Kurkistelin vielä sieltä olohuoneen ikkunastakin parvekkeelle, ja olin taas näkevinäni liinan siellä. Mies sanoi, että ota valokuva ja vie todisteeksi naapurille, että se liina on siellä, mutta kun sitten taas avasin sen ikkunan ja kurkin parvekkeelle, niin en nähnytkään siellä enää mitään. Ei ole kuitenkaan sitä liinaa tänne tullut. :( Roskikset katsoin eilen heti katoamisen jälkeen, mutta ne on illalla käyty tyhjentämässä. Alakertaan jätin kuvan kera ilmoituksen, että tällainen liina on kadonnut, samoin meidän lähikaupan ilmoitustaululle. Naapuritalojen rappuihin ei voi ilmoitusta käydä jättämässä, koska tällä alueella on kaikki kerrostalojen alaovet aina lukittuina. Toisekseen juuri siinä kohden, mihin se liina tippui, ei ole muita kerrostaloja kuin tämä meidän, eli jos joku on sen löytänyt, niin ei sitä voi kuvitella tippuneen muualta kuin niiltä viideltä parvekkeelta siinä just yläpuolella, ylin niistä siis meidän. Yksi naapuri näki, kun kiinnitin ilmoitusta alakertaan ja hän sanoi, että täällä jos jotain tippuu, niin ketään ei kiinnosta, mistä se on tullut. Uskomatonta vaan, että olin oikeasti sen tippumisen jälkeen minuutin päästä siellä alhaalla, enkä edes nähnyt missään ihmisiä, jotka olisivat juuri menneet siitä ohi ja voineet viedä sen mennessään! Siis täysin mystinen katoaminen! Toisaalta, osittain oma vikanikin, minun olisi pitänyt malttaa katsoa parvekkeen laidan yli, mihin se liina putoaa ja lähteä vasta sitten etsimään. Ei tarvitsisi miettiä, että onko se pudonnut maahan, josta sen on joku vienyt, vai onko se jonkun parvekkeella. Mutta kun ihminen toimii yleensä nopeammin mitä ehtii ajatella, niin minä siis ampaisin matkaan heti, kun se putosi, sen verran vain ehdin nähdä, että se ei tippunut heti seuraavalle eikä sitä seuraavalle parvekkeelle, vaan jatkoi maata kohden. Kyllä on masentanut kovasti, kun enhän minä mistään saa enää sellaista liinaa, joka sopii niin täydellisesti meidän keittiöön! :(

On muistunut mieleeni monta muutakin tapausta, jossa jotain on kadonnut, eikä koskaan ole tullut takaisin. Syksyllä 2003 sattui vähintään yhtä mystinen tapaus. Asuin silloin Jyväskylässä ja olin opiskelija, juuri palaamassa bussilla opetusharjoittelupaikastani takaisin koululle. Bussissa istuessani tuli tekstari veljeltäni, jolle oli paria päivää aiemmin syntynyt tyttövauva. Veljeni pyysi minua ja miestäni vauvan kummiksi. :) Innostuin ihan hirveästi kummiudesta, en jatkanutkaan bussilla koululle asti, vaan hyppäsin keskustassa pois ja painelin käsityöliikkeeseen ostamaan saman tien kastetaulua varten ristipistopakkausta, jotta ehdin tehdä taulun ennen ristiäisiä valmiiksi. Löysinkin aivan ihanan vauvataulun pakkauksen, oikein lämpimän ja pehmeän roosan värejä siinä oli. Se oli ainoa lajiaan käsityöliikkeessä, ja siihen upposi myös likimain viimeiset rahani, ja seuraavaan opintotukeen oli vielä aikaa. Mutta tottakai piti lahja kummilapselle ostaa! :) Liikkeessä pakkasivat ristipistotyön pieneen muovipussiin, ja aika ohkainenhan se pussi oli, kun siellä oli vain se pakkaus. Minulla oli käsissäni myös pari kassia, joissa kuljetin soittimia, kun ne piti aina kuljettaa koululta opetusharjoittelupaikkaan ja takaisin, joten se käsityöliikkeen pussi oli samassa kädessä missä toinenkin kassi. Päätin vielä käydä kaikkine kasseineni kirjastossa lainaamassa jotain nuotteja, kirjasto sijaitsi parin sadan metrin päässä siitä käsityöliikkeestä. Menin suoraan kirjaston musiikkiosastolle, etsin tarvitsemani nuotit - ja siinä vaiheessa huomasin, että se käsityöliikkeen pussi ristipistotöineen oli kadonnut! Etsin sitä musiikkiosastolta kaikkien hyllyjen alta, kävelin edestakaisin saman reitin kirjastosta käsityöliikkeeseen ja taas takaisin, mitä olin kulkenut aiemminkin. Kysyin kirjaston tiskeiltä, vahtimestarilta, kurkistelin tien varressa autojen alle. Ei missään koko pussia. Eikä silloinkaan ollut lainkaan tuulinen ilma, että tuuli sen olisi voinut kuljettaa. Sekin oli sellainen mystinen katoaminen, kuten tuo liinakin. :( Ja silloinkin itkin ja surin sen kauniin ristipistotyön katoamista. :( Ei ollut varaa ostaa enää toista pakkausta, joten etsin vauvataulun mallin sitten käsityölehdestä, ja pistelin niillä langoilla ja sellaiselle kankaalle, mitä sattui itsellä olemaan. Ihan nätti siitäkin tietysti tuli, mutta kyllähän se pakkauksen katoaminen jäi silloin harmittamaan. :( Eri asia kuitenkin nyt, kun olen kadottanut ihan itse tekemäni käsityön, sen liinan eteen ja ennen kaikkea sen etsimiseen on nyt kirjaimellisesti vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä... (sormi vuotaa muuten verta edelleen, ja lisäksi olen saanut vielä kahteen muuhunkin sormeen haavoja, olen siis aika ruhjotun näköinen... ;) )

Sitten tuli vielä mieleen yksi tapaus parin vuoden takaa, jossa sattui myös "mystinen katoaminen". Mehän asuimme aiemmin luhtitalossa, eli sisäänkäynti asuntoomme oli ulkoa luhtiparvekkeelta. Säilytimme siinä ulko-ovemme edessä joitakin lapsen ulkoiluvälineitä mm. pulkkaa. Meidän asunto oli viimeinen sillä luhtiparvekkeella, eli siinä ei ollut mitään läpikulkua, ja muutenkin kulku luhtiparvekkeelle tapahtui aina lukitun ulko-oven kautta, siitä mentiin rappukäytävään, josta noustiin portaat tai hissillä ylös, ja sitten taas mentiin sisätiloista sinne ulos luhtiparvekkeelle, eli sinne ei voinut päästä kuin korkeintaan talon asukkaat. Ja sitten vain eräänä päivänä pojan pulkka oli hävinnyt ovemme edestä. Sitä etsittiin, kävin kurkkimassa kaikkien naapureitten oven edustat, että näkyykö meidän lapsen nimellä varustettua pulkkaa. Tutkin pihan ja varastot, eikä sitä löytynyt. Silloinkin jätin lapun ilmoitustaululle, mutta hän kuka pulkan oli varastanut, ei vissiin osannut lukea tai ei tohtinut palauttaa. Vaikka senhän olisi voinut siihen ihan vaivihkaa tuoda ihan kuten oli hakenutkin. Melko varmasti tiedänkin, kuka sen vei, mutta menepä sitten soittamaan sellaisen naapurin ovikelloa, josta tietää, että siellä on vihaiset koirat vastassa...

...siinä muuten yksi syy, miksi nykyään pelkään niin vimmatusti koiria, kyllä se pelko alkoi tai paheni silloin, kun siinä talossa asuin. :( Ja muutenkin, kun on tämä paniikkihäiriö riesana, niin enhän meinannut uskaltaa eilenkään mennä soittamaan sen 2. kerroksen naapurin ovikelloa ja kysymään sitä liinaa... piti ottaa meidän 4-vuotias tueksi pitämään kädestä, kun pelko oli niin suuri. En kyllä enää uskalla ajatellakaan, että menisin vielä soittamaan samaa ovikelloa ja väittämään, että "ihan varmasti näin sen meidän liinan siinä teidän parvekkeella". On se ihan kauheaa, kun pitää pelätä sekä ihmisiä että eläimiä... :( Välillä en tiedä, kummat on pahempia, jos vastaan sattuu jompaa kumpaa lajia kävelemään. Pakoon tekisi mieli juosta kumpiakin... ;)

Mutta nyt jätän tämän aiheen, ja jos liina tänne meille jostain ilmaantuu, niin raportoin siitä kyllä. :)

Riittää niitä ilonaiheitakin, ja olenkin tässä saanut taas ajatuksia välillä muuallekin, kun olen värkkäillyt vähän juttuja tänne blogiin. Pieniä muutoksia vain. Esimerkiksi pistin tuon kommentoinnin nyt pomppaamaan erilliseen ikkunaan, kun aiemminhan se tuli tuohon postauksen alle. Minusta se postauksen alla oleva kommentointi näyttää kivemmalta, en oikein tykkää noista muista vaihtoehdoista, mutta selvisi, että kaikki eivät saa tuossa systeemissä sitä kirjaintarkistusta näkymään. Ponnahdusikkunassa se ainakin näkyy, eli siksi sitten tämä vaihdos.

Toivelistallenikin lisäsin muutamia ristipistomalleja eilen. Couleur d'Etoilen malleja aika monta ja Isa Vautierinkin muistaakseni pari mallia. Nyt sitten odotellaan ensimmäistä tiliä, että pääsee ostamaan jonkun toivelistan jutun... ;)

Ja sitten olen tässä muutaman päivän ajan laatinut itselleni musiikkilistaa. Hepsiltä sain tähän idean, kiitoksia vaan! :) Oisin halunnut laittaa musiikkilistan tuohon vasempaan reunaan, mutta se ei oikein mahtunut siihen, joten "teknisistä syistä" se on nyt alhaalla ihan blogin lopussa. Edit: Kiitos Hepsille vinkistä, nyt se mahtuu tuonne sivupalkkiin. Jos kiinnostaa tietää, millaisesta musiikista pidän, niin voipi käydä kuuntelemassa. :) Tosin eihän tuohon löytynyt kaikkia ehdottomia suosikkejani, mm. lemppariteoksestani löytyi vain keskimmäinen osa, ja minä kun tykkään just siitä ekasta ja viimeisestä osasta, vaikka onhan se keskimmäinenkin ihan ok. No, kaikkea ei voi tietenkään saada... Pitää yrittää itsekin muistaa kuunnella sitten noita biisejä, kun tuli tuonne laitettua. :)

Eipä tässä kummempata. Eiköhän se alavirekin tässä muutu kohta ylävireeksi, mennee varmaan nämä kaikki sattumukset PMS:n piikkiin... naisethan ovat silloin yleensä kaikkein eniten onnettomuusalttiita, plus siihen lisänä sitten masentuneisuus, unettomuus, ärtyneisyys... ;) On se niin ihanaa olla nainen!

Mukavaa viikonlopun jatkoa vaan kaikille naisille! :) (ja miehillekin, jos täällä joku mies uskaltaa käydä lukemassa ;) )