Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

torstaina, tammikuuta 08, 2009

1-vuotispäivä

Vauvavuosi on ohi. Meillä ei ole enää siis vauvaa, vaan taapero, joka tosin taapertelee vasta tukea vasten. Isoveljensä lähti kävelemään tasan 1-vuotispäivänään, mutta pikkuveli etenee kaikessa vähän rauhallisemmin. Kyllähän sitä vielä ehtii elämässä kävellä ja jutella ihan riittämiin. ;)

Voi, tässä voisi muistella vaikka kuinka vuodentakaisia tapahtumia. Kuinka lapsiveden menosta sai odotella ja odotella, kävellä ja kävellä, ja odotella ja odotella, ja kävellä ja kävellä... että supistukset alkaisivat. Ja sitten kun ne viimein iltapäivällä alkoivat, niin ei mennyt kolmea tuntia kun oli vauva sylissä. Siinä vaiheessa ei ehditty paljon odotella eikä tehdä mitään muuta kuin antaa vauvan tulla maailmaan. ;) Kun minua kärrättiin synnärille ja kyseltiin kivunlievitystoiveita, niin sanoin vaan, että haluan synnyttää. ;) Ja aika äkkiä pääsinkin sitä puuhaa tekemään, eikä siinäkään kauaa sitten nokka tuhissut. :) Kaikkea muutakin draamaa siihen vuodentakaiseen päivään mahtui, kyllähän noita muistelee mielellään vaikka joka vuosi näihin aikoihin. :)

Niin se vuosi vain vierähti, ja on meidän perheessä juhlapäivä. Synttäreitä ehdittiin tosin etuajassa juhlistaa jo viime viikonloppuna, kun kuopuksen kummit olivat liikkeellä täällä päin perjantaina, ja mummu ajeli ohi sunnuntaina, malttoi siis pysähtyä kuitenkin meillä kaffeella. :) Selvisin siis yhdellä kakunleipomisella, tosin sekin piti tehdä aika pikavauhtia, kun tuo kummien vierailun ajankohta selvisi uudenvuodenpäivänä, enkä ollut sitten yhtään tajunnut ostaa kakkutarvikkeita kaappiin, niin sitten perjantaina aamulla säntäsin kauppaan ja jossain siivoamisen lomassa vatkasin kakun. En ole yleensä blogissa leipomisiani esitellyt, johtuen siitä, etten leivo kuin lapsille synttärikakun ja sitten joskus Oupsin tapaamiseen jotain, eli en kovin montaa kertaa vuodessa. ;) Mutta tässäpä nyt sitten kuopuksen ensimmäinen synttäri"kakku":


Tekaisin kääretorttupohjan, jota yleensäkin käytän kakkupohjana. Tällä kertaa rullasinkin sen ihan kääretortuksi ja pistin vähän kermaa ja rypäleitä päälle. Valmis. :) Pohjassa käytin jauhoina tietysti perunajauhoja, täytteenä maidotonta vaniljakastiketta ja jäisiä vadelmia, päällä sitten laktoositonta kermavaahtoa. Että passasi sitten itselleni ja samalla kaikille muillekin noin niin kuin allergioitten puolesta. :) Meillä ei yleensä synttäreillä tämän kummempia tarjoiluja ole, eli kaffet/mehut ja täytekakku, ja taisi kaapista löytyä vielä jotain pipareita kaveriksi. Joskus olen ollut innokkaampikin juhlien järjestäjä, mutta nykyisin passaa varsin hyvin tämä systeemi, että vieraat tulevat silloin kun heille sopii, ja joillekin vieraille tarjotaan kakkua ja toisena päivänä tulevat vieraat saavat tyytyä johonkin muuhun tarjoiluun, yleensä jäätelöön. Eikö olekin reilu systeemi? ;) No, nyt oli hyvä juttu, kun kahdet vieraat kävivät samana viikonloppuna, niin jäi mummullekin vielä kakunrippeitä. :)

(No, on meillä joskus juhlittu esikoisen synttäreitä isomminkin, kun sattui oma valmistumiseni samaan aikaan, niin juhlittiin sitten yhdellä kakulla ja kahvinkeitolla koko härdelli, eikös ollutkin ovelaa? ;) )


Ja sitten kuva itse päivänsankarista ja ensimmäisestä kynttilänpuhallusyrityksestä. Taisi isoveli sen kynttilän lopulta saada sammuksiin, päivänsankari ei oikein ymmärtänyt, mitä tuolle pitäisi tehdä... ;)

Kiinnittäkääpä muuten erityinen huomio kuvassa nokkamukin vieressä näkyvään mukiin. Arvatkaa kenen? ;) Jos päivänsankarilta kysytään, niin se on tietysti hänen, nimittäin hänellä on erityinen kiinnostus mukeja kohtaan, ja hänen lempilelunsa on pupu. Voitte arvata, mikä huuto nousee ruokapöydässä, jos hän ei saa äidin pupumukia käsiinsä! (Minä juon siis kaiken mahdollisen tuosta mukista, myös ruokajuoman.) Onneksi meillä on toinenkin samanlainen, kun siitä ensimmäisestä pupumukista lähti korva irti, niin tohtii sitä korvatonta lainata välillä leikkikaluksi vauvalle... eikun siis taaperolle. :) Synttäripaketista saattaa tänään löytyä ehkä joku kiva muki, niin jää äidin pupumuki (toivottavasti) rauhaan. ;)

Onnea siis meidän rakkaalle pikkuiselle! :) Tämä vuosi kanssasi on ollut mitä ihanin, ja paljon lisää vieläkin ihanampia vuosia odottelen! :)

14 kommenttia:

  1. Onnea vaan taaperolle! herkullisen näköinen kakku!

    VastaaPoista
  2. Hieno kakku ja ihana pävänsankari! Onnea!!

    VastaaPoista
  3. Onnea pienelle miehelle!! Niin se vaan aika kuluu... huoh...

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Onnea vielä kerran synttärisankarille. Tuosta kakusta tulikin mieleeni, että taisi olla ruokarajoitteisten "kokoontumisajot" silloin pöydän ympärillä. Mutta teillä on kiva syödä, kun kaikki käy myös meidän ruokarajoitteisille ;) Eli tulemme jatkossakin kakkukahveille :D
    T. Katja

    VastaaPoista
  5. Onnea onnea taaperolle! Lasten kasvussa sen näkee kuinka nopeasti aika kuluu! Ihana veijjari on tuo teidän nuorimmainenkin.

    VastaaPoista
  6. Onnea pikkuiselle miehelle! On muitakin syntymäpäiväsankareita. Meidän nuori mies viettää tänään 17-vuotissyntymäpäiväänsä.

    VastaaPoista
  7. Minultakin onnitteluhalit pikkuiselle!

    VastaaPoista
  8. myöhästyneet onnittelut yksvuotiaalle! :)

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)