Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2015

Uusille luureille

Menneen kesän aikana meille on ilmestynyt pari uutta puhelinta. Tai oikeastaan vain toinen on varsinaisesti meidän. Uuden työpuhelimeni kävin hakemassa jo kesäkuussa ennen kuin työpaikkamme puhelinasioista vastaava henkilö ehti jäädä lomille. En ole sitä vielä edes opetellut käyttämään, mutta ehtiihän sitä sitten työaikanakin tutkailla. Se puhelin on siis työnantajani omaisuutta, ja minulla käytössä ainoastaan työaikana (periaatteeni on, että työpuhelin on suljettuna aina vapaa-ajalla). Muutama päivä sitten perheemme nuorin sai myös oman puhelimen, koska tulevana koululaisena hän sitä jo tarvitsee, varsinkin jos joutuu olemaan aamulla kotona yksin ennen kouluun lähtöään (jotta äiti voi soittaa ja varmistaa, että onhan herätty ja puurot syöty...).

Kuopus se sitten alkoi puhua, että haluaisi kännykälleen pussin, eikä tietenkään tuo yksi joutilas kännykkäpussi hänelle kelvannut. Ajattelin sitten samalla rykäyksellä virkata kaksi pussia, toisen pojalle ja toisen työpuhelimelleni (mikä tuleekin tarpeen, jos tuolla on tapana lennellä lattialle yhtä usein kuin vanhalla työpuhelimellani...).

Arvaa, kumpi on kumman? ;)

Kännykkäpussit 2 kpl
Tehty ajalla: 27.-28.7.2015
Malli: Oma
Lanka: Novita Pikkusisko happovärjätty vihreä (pohja luonnonvalkoinen 010), Kool Aid -värjätty Tropical Punch + Piña Pineapple (pohja luonnonvalkoinen 010)
Langankulutus: 29 g
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Koko: 7x14 cm ja 5x11 cm
Muuta: Työkännylle ja pojan kännylle. 


Poika halusi kännykkäpussistaan vihreän, ja kaapista löytyneistä vihreistä jämälangoista hän valitsi tämän kaikkein kirkkaimman vihreän Pikkusiskon, jonka olen värjännyt happoväreillä. Kun kysyin, haluaako hän pussukkaansa mitään koristeita, vastaus oli ensin: "Jotain ihania kukkanappeja" (hempeällä äänellä), ja heti perään "Eiku PÄÄKALLONAPPEJA!!!" (möreällä äänellä) Tarjosin vaihtoehdoksi jotain hellyyttävien kukkasten ja karmivien pääkallojen välimuotoa, eli nallenappia, ja sehän kelpasi. :) Tämän napin ovat pojat löytäneet joskus jostain pihalta, joten siksi se on jo valmiiksi vähän kulunut. Hyvä, että pääsi nyt uusiokäyttöön!


Alkukesästä esimieheni soitti ja kysyi toivettani uuden työpuhelimen kuoren väristä, vaihtoehtoina oranssi, valkoinen, musta ja vihreä. Pari sekuntia mietittyäni valitsin oranssin, ja esimieheni nauroi ajatelleensa, että valitsisinkin joko oranssin tai vihreän. Ja itse asiassa niiden kahden värin välillä minä mietinkin sen kaksi sekuntia ennen vastaustani. ;) Ajattelin sitten tehdä myös kännykkäpussin väreiltään sointuvaksi puhelimen kuoren kanssa. Tämä Pikkusisko on myös itse värjättyä jämälankaa, Kool Aidilla olen aikoinaan tällaisen raitalangan tehnyt. Tulihan tähän lopulta hiukan sitä vihreääkin, kun halusin tehdä auringonkukkanapille myös varren. :) Nappi on tietysti hurjan suloinen, mutta voi toki käydä niin, että kun puhelin soi, niin en ehdi siihen vastata, sillä napin auki näpräämisessä saattaa vierähtää jonkin aikaa... ;) Pitänee laittaa puhelimeen pisin mahdollinen viive, ennen kuin puhelu menee vastaajaan.

Olisipa kyllä ollut ihanaa, jos silloin ennen muinoin olisi ollut myös lankapuhelimille tällaisia puhelinpusseja. :) Voi niitä kultaisia aikoja, silloin oli kaikki jännempää, kun ei ikinä tiennyt kuka soittaa ja ketä kysytään puhelimeen...! :) Ja hurjan jännää oli myös soittaa kaverille, kun siellähän saattoi vastata puhelimeen ties kuka (vaikka niitten isä, HUI!). Saatettiinpa kilpailla siitäkin, kuka perheestä ehtii ensimmäisenä vastata puhelimen soidessa - tai jossain vaiheessa kun oli peräti kaksi lankapuhelinta, niin ylä- ja alakerrassa saatettiin vastata yhtä aikaa, ja sekös vasta oli hassua. ;) Eikä tarvinnut roikottaa puhelinta matkassa, kun lähti ulos.

Kai minulla on sitten ikävä vanhoja aikoja, kun pitää vääntää kännyköistäkin LANKApuhelimia edes kietomalla ne LANGASTA tehtyihin pussukoihin... ;)

Hauskaa viikonjatkoa!

13 kommenttia:

  1. Arvasin oikein eikä ollut edes vaikeata:D

    VastaaPoista
  2. Kivat pussukat. Ei ollut vaikea arvata ;-)
    Minulla on uusi oma puhelin, mutta töissä kuljetan mukanani molempia. Olen vähän miettinyt tuplapussukan tekemistä.
    ihanaa alkavaa syksyä myös teidän uudelle koululaisella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä en koe tuplapussukkaa tarpeelliseksi, työaikana pidän työpuhelinta ja vapaa-aikana omaani, joka sitten työajalla on yleensä äänettömällä. Voihan siitä omasta puhelimesta välillä tarkistaa, onko joku yrittänyt tavoitella. Kummallekin puhelimelle on nyt omat pussit olemassa.

      Poista
  3. Kumpikin pussukka niin pirtsakoita! Ja arvasin muuten minäkin. ;)
    Hauskoja muisteluksia sinulla lankapuhelimeen liittyen, kuten varmaan meillä kaikilla. Minä muistan aikoja, jolloin lankapuhelintakaan ei ollut hetikään kaikissa perheissä. Käytiin soittamassa naapurista tai puhelinkioskeista. Minulle kävi kerran puhelinkioskista soittaessa niin, että kollikissa kusasi kintuilleni. :( Mutta sai se äkäisen lähdönkin. :D Se puhelinkioski oli sellainen jossa oli vain yläosassa seinät, joten helpostihan se kolli pääsi kintuilleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Ei minun miehenikään perheessä ollut lankapuhelinta hänen lapsuudessaan, tai ei siis koskaan. Nykyään pitää kaikkien vanhempien hankkia Wilma-tunnukset, että koulusta saadaan kaikki tiedotteet kätevästi kaikille, ja niitä tulee oikeasti ihan hirveä määrä päivässä. Mitenhän ennen vanhaan saatiin vanhemmille tieto perille, jos ei kaikilla ollut edes puhelinta. Mutta ei sitä silloin aikoinaan edes oletettu, että kaikki olisivat koko ajan tavoitettavissa. Minä kun lähdin opiskelemaan 90-luvun alkupuolella, niin silloin oli sellaisia puhelinkortteja, joita käytiin ostamassa muistaakseni postista tai ärrältä, niillä sitten soitettiin kotiin, jos raaskittiin. Yleensä vain soitettiin sen verran, että oon tulossa viikonloppuna kotiin, tuutteko hakemaan tms. :) Tai jos kotoa oltiin tavoiteltu, niin koulun oppilaskunnan huoneen seinällä oli lappu, että sille-ja-sille on kotoa soitettu. Eipä nuo paljon soitelleet, kun tiesivät, etteivät kuitenkaan tavoita. :) Kirjeitä silloin kirjoiteltiin, niillä tavoitti paljon nopeammin kuin puhelimella. ;) Nyt on alkanut tulla ikävä niitä aikoja, jolloin postipojan vierailu oli päivän kohokohta, koska sieltä tuli useita kertoja viikossa ihan oikea kirje jostain päin maailmaa. Onneksi maailmasta löytyy vielä ihmisiä, jotka haluavat kirjoittaa ihan perinteisiä kirjeitä - ja sitten on toisia ääripäitä, joiden mielestä sähköposti ja tekstiviesti ovat ihan liian "vanhanaikaisia" (enkä puhu nyt edes nuorisosta, vaan yli viisikymppisistä sukulaisistani, jotka eivät millään tajua, ettei minun puhelimeeni saa mitään älysovelluksia...).

      Poista
  4. Jahas.Täytyykin soittaa puhelu. Missäs se meiän lankapuhelin onkaan.. ai niin puhelinpussissa! Avaan napin ja nostan suojaläpän päästäkseni pyörittelemään kiekkoa. Kiekko onkin syytä pitää naarmuttomana, siksi suojaläppä. Päälystetty luuri on tietysti jo nostettuna sivuun ja avattuna sekä ylä- että alaläppä, jotta voi kuulla ja puhua. :) Alko vähä mielikuvitus lentää...

    VastaaPoista
  5. Jahas.Täytyykin soittaa puhelu. Missäs se meiän lankapuhelin onkaan.. ai niin puhelinpussissa! Avaan napin ja nostan suojaläpän päästäkseni pyörittelemään kiekkoa. Kiekko onkin syytä pitää naarmuttomana, siksi suojaläppä. Päälystetty luuri on tietysti jo nostettuna sivuun ja avattuna sekä ylä- että alaläppä, jotta voi kuulla ja puhua. :) Alko vähä mielikuvitus lentää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt sinä osasit hienosti kommentoida ja copypastettaa kommenttisi oikein kahdesti - hyvä, Sartsa! :D

      Voi, kun olisi oikeasti hoksannut silloin muutama kymmenen vuotta sitten tehdä hienot päällysteet lankapuhelimille. Ja kutoa sellaisia puhelimenkäyttöhanskoja, joista saa etusormen esille puhelinkioskin kiekon pyörittämistä varten! :D Tai edes virkatun suojakotelon puhelinkortille (ks. Matleenalle kirjoittamani vastaus; puhelinkorttihan oli edistystä verrattuna kolikkopuhelimiin).

      Poista
    2. :) :)
      Ton sais tosta poistettuakin ton toisen, mut taidan jättää sen ihan vaan osaamisnäytöksi. :)
      Sitä paitsi; olin jo kirjautuneena googleen, kun kirjotin ton, enkä kopioinu mitään. Mulla menee tosiaankin putkeen tää homma. :)

      Poista
    3. Eipä se minua haittaa, vaikka on kahdestikin sama asia. Voi olla, että nyt on jokin tuplausvaihe menossa, muistaakseni edelliseen postaukseen jonkun kommentti tuli kolmeen kertaa.

      Poista
  6. Pirtsakat pussukat molemmille:) Välillä on ihan hyvä ollakin "ei-niin-hyvin-tavoitettavissa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Juu, ei tarvi aina olla tavoitettavissa. Paitsi että joskus voi käydä niinkin, että toinen suunnilleen luulee toisen kuolleen, jos tämä ei satu vastaamaan puhelimeen. Mää en välttämättä aina muista laittaa puhelinta aamulla päälle, tai se saattaa unohtua äänettömälle jonnekin takintaskuun tai laukkuun, jos oon ollut vaikka kirkossa tai teatterissa tms. Tai tuon nykyisen puhelimen ääntä mää en edes ikinä kuule, jos oon toisessa huoneessa. Sitten tietty just silloin isä päättää soittaa, ja kerranhan se oli ihan paniikissa, kun ei oltu vastattu puhelimeen, vaikka se oli parikin kertaa yrittänyt soittaa, sitten soitti seuraavana päivänä jo isännän puhelimeen ja kysyi, että mikä siellä oikein on hätänä, kun ei vastata. Ei vaan sattunut olemaan puhelin päällä. :) Vaikka ei sillä itelläkään oo ikinä puhelinta mukana jos se on ulkona nikkaroimassa tai puutarhassa.

      Mut joo, jos mun paras ystävä ei muista tai ehdi vastata mun tekstiviesteihin suunnilleen sekunnin päästä, niin oon ihan varma, että se on suuttunu mulle. ;)

      Poista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)