Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

lauantaina, kesäkuuta 27, 2015

Isoäidille isoäidinneliöitä

Toissakesänä kasvivärjättyjä lankoja on vielä reippaasti jäljellä, vaikka olen niistä jo kaksi peittoa lahjoiksi virkannutkin. Olisi kivaa päästä jossain vaiheessa värjäämään vähän lisääkin, joten ajattelin ottaa projektiksi virkata loputkin noista peitoiksi - ja jää niistä vielä yhteen vaatteeseenkin riittävästi. Edelliset peitot olen virkannut yhtenä kappaleena, mutta nyt ajattelin tehdä ihan perinteisesti neliöinä, koska tilkkuvirkkuu on niin näppärä ottaa mukaan ja muutenkin helpompi käsitellä. Toukokuun lopulla sainkin ylioppilasjuhlareissulla virkattua päivän aikana useamman lankakerän neliöiksi, mutta sen jälkeen alkoi homma hidastua, kun säät ovat suosineet mieluummin ulkoilua kuin koukuttelua. Mutta kun hoksasin, että voisin viedä valmiin peiton mummolaan tällä viikolla, niin pistin ihan tarkoituksella hommaan vähän vauhtia. Viimeinen tilkku valmistui noin 5 kilometriä ennen mummolaa, ja perillä jäi tehtäväksi enää tilkkujen yhdistäminen sekä reunuksen virkkaaminen.

Lastemme isoäiti sai siis isoäidinneliöpeiton! :)

Isoäidinneliöpeitto
Tehty ajalla: 28.5.-24.6.2015
Malli: Isoäidinneliö
Lanka: Novita Nalle kasvivärjätyt (kaikissa pohja valkoinen 011): lupiininvarsi, lupiininvarsi JL, lupiininkukka+varsi JL, lupiininkukka JL, raparperin lehdet JL2, koiranputki, koiranputki + nokkonen JL, koiranputki + nokkonen JL2, porkkanan naatti JL3, saniainen, horsmankukka JL + krappi, krappi + horsma JL2, krappi + (mesiangervo JL3 + horsma JL2):n JL, voikukan lehti + suolaheinänlehti + puna-apilan kukka
Langankulutus: 1284 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Koko: 126x164 cm
Muuta: Äidille

(Jos joku noita lankatietoja lukee ja ihmettelee lyhenteitäni, niin JL = jälkiliemi, JL2 = toinen jälkiliemi jne.)


Tein tämän peiton niin, että jokainen neliö on virkattu eri väristä, ja kokoa yhdellä neliöllä on sen verran kuin yhdestä 100 gramman kerästä sai. Yhdistin neliöt samalla värillä, jolla virkkasin reunuksen, ja itse asiassa reunukseen on käytetty kahta eri väriä, sillä uloimman kerroksen virkkasin vielä eri kerästä, joka kyllä on sävyltään hyvin lähellä toista reunukseen käyttämääni väriä.


Tässä kuvassa näkyy vielä ihan tekstitettyinä, mikä väri on saatu mistäkin kasvista. Nyt näistä on ne jälkiliemilyhenteet jätetty pois, vaikka aika moni näistä onkin värjätty jälkiliemillä, kun valitsin tähän ihan tarkoituksella yleissävyltään vähän vaaleampia sävyjä. Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet lukea tekstit paremmin! :)


Äiti ainakin tuntui tykkäävänä peiton väreistä, ja hyvin se hänen kotiinsa sopiikin. Muistelin, että hänellä olisi ollut olohuoneessa juuri tämänsävyiset matot ja verhotkin, mutta hän olikin siirtänyt ne yläkertaan. Mutta sopii tämä silti "väripilkkuna" hänen nykyiseenkin sisustukseensa. :)


Tämän kuvan otin ilman salamaa, niin siinä värit näkyvät hieman eri tavalla kuin noissa salamalla räpsityissä.

Taustalla näkyvät mummolan yläkertaan vievät portaat, ja tällä kertaa olikin mahtavaa, kun pääsin jälleen noita portaita kiipeämään! :) Siitä onkin monta vuotta, kun viimeksi olin yläkerrassa käynyt, ja sieltähän löytyi kaikenlaista, joiden olemassaolon olin jo unohtanut.


Blogissani olen vuosien varrella esitellyt kaikkia vanhoja käsitöitäni, joita olen joskus lapsuudessa ja nuoruudessa tehnyt ja jotka ovat lapsuudenkotiini jääneet, tai jotka olen aikuisiälläni äidille lahjaksi tehnyt ja antanut. On hauskaa huomata, että lapsuudenkodin ikkunassa on edelleen samat verhot, jotka virkkasin joskus 90-luvun alussa kyseiseen ikkunaan, tai olohuoneen pöydällä joku teinivuosinani äitienpäivälahjaksi virkkaamani liina. Näitä kahta kuvassa pällistelevää otusta en ole tainnut vielä blogissa näyttää, joten ne pääsivät nyt testaamaan uutta peittoa. :) Nallen ompelu oli 3. luokan käsityö, öttiäinen taitaa olla 1. tai 2. luokan tuotoksia. Nallella oli yllään myös ommeltu esiliina, mutta sitä ei nyt löytynyt mistään. Esiliinassa taisi olla enemmän pikkutarkkaa työtä kuin itse nallessa, sillä siihen ommeltiin reunuksiin ja taskunsuuhun myös vinonauha, josta ommeltiin myös esiliinan nyörit. Sen jälkeen nallelle neulottiin vielä ainaoikeinneuleella kaulaliina ja muistaakseni myös pienet töppöset (ne taidettiin tehdä virkkaamalla?), jotka nekin ovat kadonneet aikojen saatossa. Nalle oli siis erinomainen työ koulun käsityötunneille, kun sen ompelussa ja vaatetuksessa sai harjoitella monenlaisia eri kädentaidon lajeja! Öttiäinen on ommeltu käsin ja yksityiskohdat liimattu, siitä voin siis päätellä sen olleen alaluokkien käsityö, 3. luokasta eteenpäinhän ommeltiin jo koneella. :)

Seuraavaan peittoon otin jo langat esille, joten enköhän tässä jossain vaiheessa taas aloittele uusien neliöiden virkkuuta.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! :)

14 kommenttia:

  1. Mulla olis kesän ohelmassa aloittaa tilkkupeitto kasvivärjätyistä langoista. Lankana tosin alkujaan harmaata seiskaveikkaa ja saman paksuista villa lankaa. Kovasti olen miettinyt minkä laisia tilkkuja sitä lähtisi tekemään.
    Kauniit ja hyvin yhteensopivat värit tässä sinun peitossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kasvivärithän sopivat aina toisiinsa, siksi en näitäkään kauheasti edes sommitellut, kun tiesin lopputuloksen olevan kuitenkin taattua kamaa. :)

      Poista
  2. Voihan öttiäinen. Minä olinkin kokonaan unohtanut tuollaisen otuksen olemassaolon, vaikka nyt kuvan nähtyäni muistan itsekin sellaisen tehneen. Missähän sekin lienee... Minäkin tykkään tuon peiton väreistä. Meinasin kirjoittaa, että ihanan luonnollisia värejä, mutta se taitaa tässä tapauksessa olla turhankin ilmeistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olin minäkin unohtanut öttiäisen olemassaolon, koska se ei ole jostain syystä kävellyt vastaan vuosikausiin. Se nallen esiliina on kyllä pyörinyt vielä muutama vuosi sitten mummolan alakerrassa, mutta nyt se oli hävinnyt jonnekin, vaikka äitikin muisti sen joskus nähneensä. Aika yllättävää kyllä, että kasveista saa luonnollisia värejä... ;)

      Poista
  3. Tuosta peitosta voisi kyllä sanoa, että on niin harmoonisen sävyinen, niin kuin aina kasveilla värjätyt. Sehän noissa langoissa onkin ihanaa, kun ne värit sopii niin hyvin yhteen :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis peitto, rauhalliset maanläheiset värit! Harmi, kun itselläni ei ole ala-asteen aikaisia käsitöitä tallessa. Monia omien lasteni töitä olen kyllä säilyttänyt, jopa heidän tietämättä. Voi vaikka antaa heille joskus yllätyslahjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minun äitini ei heitä pois mitään, paitsi sen nallen esiliinan hän oli luultavasti laittanut roskiin, koska muisteli sen olleen rikkinäinen, ollut vuosien saatossa perhepäivähoitolasten leikeissä. Tai sitten se esiliina vielä joskus kävelee jostain vastaan.

      Poista
  5. Ihana peitto! Ihan erityinen peitto, kun langatkin on omin käsin värjäiltyjä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tässä on tietysti sekin erityisyys, että peiton saajan pellolla on kasvanut ainakin porkkanannaatit ja raparperinlehdet, joilla on pari tilkkua värjätty. Peitto on siis pieni kiitos siitä, että sain nuo värjäysaineet käyttööni ja itse asiassa jo valmiiksi kerättyinä.

      Poista
  6. Ihana peitto itse värjätyistä langoista. Pitseireunus sopii hyvin ja näyttää kauniilta peitossasi.

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)