Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

keskiviikkona, tammikuuta 21, 2015

Tasapainoista tasaraitaa

Vielä toissasyksynä annoin itselleni ihan päättömästi luvan ihastua neulemalleihin ja laittaa ne myös toteutukseen. Käytännössähän kukaan ei pysty neulomaan samaa tahtia kuin näitä ihastuksia tulee, mutta koska tiettyjä lankoja ei ole myynnissä kuin tietyn aikaa, niin niihin ihastusneuleisiin täytyy tietysti heti langat ostaa riippumatta siitä, milloin ne ehtii lopulta toteuttaa. Siinäpä syy, miksi minun on täytynyt lopettaa neulelehtien lukeminen, jotta ehtisin jossain vaiheessa tehdä pois ne ihastusmallit, joihin olen jo langat ostanut!

Tämä ihastus tapahtui siis syksyllä 2013, jolloin lumouduin Novita Syksy 2013 -lehden virkatusta mekosta. Harmi vain, se olikin Sisko-mallistoa, joka on tarkoitettu ns. isoille tytöille. Se siitä sitten.

Seuraavassa Novita Talvi 2013 -lehdessä mekosta oli minun ja monen muunkin normaalikokoisen riemuksi tehty ohjeet myös pienempiin kokoihin! Jippii! :) Eikä muuta kuin heti lankojen ostoon - osan tosin ostin ihan vain valkoisena, koska tarkoitukseni oli osa langoista värjätä.
 
 Kuvat pöllitty Novitan sivuilta

Minulla nuo neuleet toteutuvat yleensä vähintään vuoden viiveellä siitä, kun olen päättänyt jonkin mallin tehdä ja siihen langat ostanut. Näin siis nytkin, eli mekko pääsi vihdoin tekeille viime vuoden loppupuoliskolla. Oma mekkoni oli jo pitkällä, kun aloin jostain syystä verrata tuota normaalikokoisen naisen mekon kuvaa ison naisen mekkoon. Ja vasta sitten huomasin, että eihän tuo ole sama malli! Siis toki noissa on paljon samaa, ja minäkin automaattisesti ajattelin tuon pienempien kokojen mekon olevan vain kutistettu versio edellisen lehden mekosta. Mutta kun kuvat laittaa rinnakkain, niin huomaa eron.

Arvatkaa vaan, kuinka aloin sitten vaivata päätäni sillä, että olisiko tuo kapeampi raidoitus sittenkin ollut kivempi. Toisaalta jos olisin hoksannut tuon eroavaisuuden ennen oman mekkoni aloittamista, olisin varmasti menettänyt monetkin yöuneni miettiessäni, tehdäkö kapeammilla vai leveämmillä raidoilla. Nyt, kun olin omaa mekkoani koukutellut pidemmän aikaa, en tietenkään alkanut purkaa ja vaihtaa toisenlaiseen raidoitukseen, vaan tyydyin siihen, mitä olin saanut aikaan. Lohduttauduin sillä, että suunnittelija on varmasti suuressa viisaudessaan miettinyt syynkin siihen, miksi on ratkaissut raidoituksen näin. Tyyliin: "Leveälle emännälle kapeaa raitaa ja kapealle emännälle leveää raitaa." ;)

Tässä siis oma versioni leveäraitaisesta normaalikokoisen emännän mekosta:

Virkattu mekko
Tehty ajalla: 26.12.2014 - 16.1.2015
Malli: Novita Talvi 2013 nro 28
Suunnittelija: Sisko Sälpäkivi
Lanka: Novita Nalle kirkas liila (757), meleerattu beige (061), happovärjätyt lila, oranssi-pinkki ja punainen; värjätyissä pohja valkoinen (011)
Langankulutus: 642 g
Virkkuukoukku: 4 mm, 3,5 mm ja 5 mm
Koko: M
Muuta: Kiva tuli! 


Tuon mekon mallin - tai mallit! - nähdessäni ajattelin heti, että osa langoista olisi kiva värjätä itse happoväreillä pätkävärjättyyn tyyliin. Langoista siis tuo tummempi liila ja meleerattu ruskea (= beige) ovat ainoastaan Novitan värjäämiä, loput ovat käyneet omassa padassani. Punainen raita näyttää yksiväriseltä, mutta siinäkin on pieniä vaaleampia täpliä ihan tarkoituksellisena efektinä. Pätkävärjätyn liilan tein liukuvärjäystyyliin ja pinkki-oranssi on puolestaan käynyt kahdessa erivärisessä kattilassa. Mainittakoon myös, että punaisen sävy on saatu aikaan samoista väripurkeista kuin tuo pinkki-oranssi -lanka, sillä erotuksella vain, että punaisen värin luodakseni tein sekoituksen pinkistä ja oranssista väripurkista, kun taas pätkävärjätyssä olen käyttänyt noita kahta väriä ihan sekoittamatta.


Niin paljon kuin olenkin erityyppisiä neulevaatteita tehnyt 25-vuotisen aktiivineuleharrastuksen aikana, niin enpä ole tainnut yhtään kaarrokepuseroa koskaan tehdä. Enkä siis edelleenkään ole sellaista neulonut, koska tämäkin on virkattu. Kaarrokemallisessa puserossa minua on arveluttanut sen istuvuus ylleni, mielestäni se ei oikein imartele minkään muotoista naisen vartaloa, johtuen ehkä noista kaarrokkeen alapuolelle asettuvista ulokkeista, jotka ovat toisilla vähän isommat ja toisilla pienemmät. ;) Olivat ne minkä kokoiset hyvänsä, niin aina ne tuntuvat jotenkin liiaksi korostuvan kaarrokepuseroissa. En muutenkaan käytä näin lähelle kurkkua ulottuvia päänteitä, tai jos käytän, niin niiden kanssa on sitten jokin liivi tai neuletakki, jossa on vähän syvempi pääntie. Minua avarammat pääntiet vain pukevat paremmin. Mutta ehkä sekin on tottumiskysymys. Tykkään kyllä muuten tästä mekosta, joten haluan totutella pitämään myös tällaista mallia. :)


Mekolle piti saada tietysti jotain kaveria myös alaosaan jalkoja lämmittämään. Lankaahan jäi ihan reippaastikin yli, olisin saanut tehtyä jämistä vielä vaikka sukkahousut, ja niitä hetken harkitsinkin. Toisaalta minulla on nyt ihan riittävästi villahousuja, kun olen niitä viime aikoinakin tehtaillut, joten ehkä se laji sai nyt vähäksi aikaa riittää. Ja kun isäntäkin meni nimittämään yksiä neulomiani villahousuja seksintappohousuiksi... ;) Voisihan sitä tietysti tehdä sellaiset luukkuhousut, jotka jalassa voisi näppärästi hoitaa parisuhdetta ihan vain läppää raottamalla... ;)


Päätin kuitenkin neuloa jämistä ihan vaan sukat (eikä näihinkään kaikki jämät menneet, ehei...). Olen kuullut, että hameen alta vilahtavat sukkanauhat olisivat jotenkin seksikkäät, joten virkkasin näihinkin sukkiin sellaiset. Ei tarvi isännän kutsua näitä ainakaan seksintappovillasukiksi! ;) Tiedä sitten siitä puolesta, mutta kyllähän ylhäällä pysyvät villasukat ovat varmasti paljon nätimmät ja ehkä sitten seksikkäämmätkin kuin jatkuvasti makkaralle valuvat. ;) Minulla saisi kyllä olla kaikissa villasukissa tällaiset nauhat, sillä vaikka kuinka tekisin sukista tiukat ja istuvat (näissäkin terässä 48 s, varren yläosassa 64 s, ja Nallea ovat), niin parin päivän pitämisen jälkeen ne ovat niin lörpöt, että niitä saa aina olla nilkoista keräilemässä.

Raitakirjoneulesukat
Tehty ajalla: 16.-21.1.2015
Malli: Perussukat kärjestä, kuviot syntyivät tehdessä. 8-aloitus, tiimalasikantapää
Lanka: Novita Nalle kirkas liila (757), meleerattu beige (061), happovärjätyt lila, oranssi-pinkki ja punainen; värjättyjen pohjana valkoinen (011)
Langankulutus: 182 g
Puikot: 3 mm + nyörissä 6 mm virkkuukoukku
Koko: Oma koipi 38/39
Muuta: ♥♥♥♥♥!!! 


Minulla ei ollut näihin sitten kerrassaan mitään mallia tai suunnitelmaa. Eikä oikestaan edes mielikuvaa. Ainoastaan jonkinlaisen hetkellisen väläyksen olin nähnyt mielessäni sukista, jotka ovat tasaraitaiset, mutteivät säännöllisesti raidoittuvat. Kirjoneuletta, muttei sitäkään koko aikaa.


Aloitin sukat terästä, enkä vielä silmukoita luodessanikaan tiennyt, mitä tuleman pitää. Vasta kärjen neulottuani aloin miettiä, minkä ottaisin ensimmäiseksi raitavärikseni. Siitä syntyi jonkinlaista kuviota punaisella ja beigellä. Seuraavaa väriä vaihtaessani vasta laskin, että tuo ensimmäinen raita oli 7 kerrosta korkea, joten päätin tehdä kaikki loputkin raidat 7 kerroksen korkuisiksi. Siitä se sitten lähti. Edellistä raitaa neuloessani ei ollut vielä hajuakaan, millä värillä ja millä kuviolla seuraava raita syntyisi. Kuviota aloittaessakin saattoi olla jokin tietty kuvio mielessä, mutta kun olikin tullut laskuvirhe, niin teinkin toisenlaisen kuvion. :)


Kyllähän tuohon kaikenlaista kuviota mahtui väliin. Pohjelevennyksiä tehdessäni piti tietysti uudet kuviot mitoittaa uusiin silmukkamääriin. Jälkikäteen huomasin, että väliin oli jäänyt tuollainen vähän tylsempi kohta, joten kirjoin siihen lopuksi muutamia kukkasia sinne tänne, niin ei näytä niin ankealta. ;) Kaikki kuviot ovat kuitenkin tuollaisia perin yksinkertaisia, joita saattoi tehdä helposti kirjan lukemisen lomassa. (Mielenkiintoista muuten tehdä käsitöitä ja lukea samanaikaisesti sarjamurhaajasta, joka käytti virkkuukoukkua erinäisten elimien uloskaivamiseen uhrin vielä eläessä... Chelsea Cainilla on sairas mielikuvitus - tai sitten hän harrastaa itsekin virkkausta.)


Tykkään kyllä näistä sukista ihan mahdottomasti, kuten kyllä tykkään mekostakin! Mutta näissä sukissa olen viimeinkin saanut aikaiseksi jotain sellaista, joka on varmaan muhinut jo vuosia päässäni. Ongelma vain on ollut siinä, että yritän aina laittaa nuo ideani heti joksikin viralliseksi suunnitelmaksi, ja siihen se homma sitten tyssääkin. Ja oikeastaan ne ideantyngät ovat koskeneet lähinnä puseroita - mutta ehkä nämä omasta päästä pulpahtelevat kirjoneulekokeilut kannattaakin aloittaa sukista, koska isompiin neuleisiin pitäisi osata arvioida sitten jo langanmenekkiäkin paremmin.

Mutta kylläpä tuli sukista ja mekosta aivan ihana pari! :) Juuri sopiva yhdistelmä johonkin vähän hillitympään tilaisuuteen. Vaikka työasuksi, kunhan sinne vielä joskus pääsen palaamaan. :)


Kun tuossa aiemmin tulin kertoneeksi "isännän suusta" -jutun, niin laitetaan tähän pari muutakin. Istuin työpöytäni ääressä korjaamassa esikoisen mustia (!) kintaita, ja tietokoneessani sattui olemaan auki Novitan kevät/kesä 2015 -värikartta. Taisin sitä värikarttaa juuri vilkaista ompelupuuhien lomassa, kun isäntä kulki ohi ja kysyi:

- Löytyykö sopivaa mustaa?
- Täh?!?
- Kun pitää oikein värikartasta etsiä...

Mustasta tuli mieleen toinenkin juttu. Isäntä pyysi tässä parisen viikkoa sitten minua tuomaan hänen lompakkonsa.

- Missä se on? minä kysyin.
- Mun takin taskussa, isäntä vastasi.
- Minkä takin?
- No sen mustan!
- Onko sulla muka muunkin värisiä takkeja kuin mustia?
- On mulla se vaalean musta ja sitten se tumman musta...

Onneksi perheessä on onneksi edes yksi, joka ei omista yhtään ainoaa mustaa vaatekappaletta! :) Vai olisiko minun pitänyt tehdä tämä raitamekko ja raitasukat niistä "vaaleanmustista" ja "tummanmustista" langoista? ;) Ei ei, liian räväkkää minulle - tykkään tällaisesta vähän tasapainoisemmasta ja hillitymmästä! :D


Taas on ollut ihania pakkaspäiviä! :) Vaikka nyt on jälleen lauhempaa, -11 astetta oli tänään, ja tuntuu että sulan kuumuuteen... Odotan kyllä kunnon paukkupakkasia, kun ei joku reilut -20 astetta vielä saa edes poskia punaisiksi! ;) Tämän kuvan otin kuopuksen pyynnöstä eilen, kun kävelimme eskarista kotiin ihastellen kilpaa talven kauneutta. Emme olisi malttaneet mennä kotiin ollenkaan, kun oli niin paljon katsottavaa ja nautittavaa!

Timanttisia talvipäiviä ja lumoavia lumileikkejä kaikille! :)

37 kommenttia:

  1. Ihana asukokonaisuus. Noi sukat on ihan superhienot!

    VastaaPoista
  2. Älyttömän hienoja molemmat! :)

    VastaaPoista
  3. Upeita töitä molemmat! Tykkään kovasti mekon raidotuksesta juuri sellaisena. Minusta kapeat raidat ja pätkävärjätty lanka olisi hiukan levoton yhdistelmä. Malli on kaunis, itseasiassa en edes muista, olenko itse koskaan neulonut tai virkannut kaarrokepuseron, ehkä kaukaisessa menneisyydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Niin minäkin ajattelin, että pätkävärjätyn kanssa olisi tullut ehkä levoton kapeilla raidoilla. Tosin tuossa Novitan alkuperäisessä mallissa se ei niin häiritse, mutta minulla onkin hiukan voimakkaammat värit omassani. Minusta tuntuu ihan hassulta, etten ole muka kaarrokepuseroa koskaan tehnyt, mutta en ainakaan saa mieleeni yhtäkään, jollen sitten ole jollekin lapselle sellaista neulonut. Tosin neulomisen muistaisin, kun eikös kaarrokepuseroon kasata noin miljardi silmukkaa yhdelle pyöröpuikolle kaarroketta varten...? ;) No, aion kyllä korjata tämänkin asian, mielessä on jo vähän kaarrokepuserosuunnitelmia... (eikä tarvitsisi ostaa edes uutta lankaa!)

      Poista
  4. Ihanan pirteä asu! Samantapaisia murjaisuja kuulen minäkin silloin tällöin mieheltäni. :D Tulipa mieleeni, että kun miehesi käyttää mustia vaatteita, niin sinä voit valita yllesi miten räväkät värit hyvänsä, eivätkä teidän vaatteiden värit riitele keskenään, jos haluaa olla väreiltään yhteensointuva pari. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Miehenihän ei käytä mustia vaatteita omasta tahdostaan. Hän käyttäisi mieluiten samanlaisia värikkäitä vaatteita kuin minäkin, esim. kirkkaankeltaista, vihreää, oranssia... Mutta kun hän menee kaupassa miesten vaateosastolle, niin mitä siellä on tarjolla: mustaa, vaaleanmustaa ja tummanmustaa. ;) Ehkä joku räväkkä harmaa tai tummansininen joukossa, jossain saattaa olla reipas viininpunainen tai tummanvihreä raita piristämässä. Sama juttu alkaa olla poikien vaatetuksessakin, siksi esikoisen kintaatkin ovat mustat, kun lastenosastoilla on tuon ikäisille tarjolla vaihtoehtoina a) mustat kintaat pojalle b) pinkit kintaat Hello Kittyn kuvalla, ruseteilla ja paljeteilla tytöille.

      Me emme onneksi liiku hirveästi yhdessä, niin ei ole väliksi, mitä toisella on päällään. ;)

      Poista
  5. Ihanat sukat ja mekko myös :)
    -J-

    VastaaPoista
  6. Onpa tosi nätti mekko, ja todellakin tuo leveämpi raita on noilla väreillä mielestäni parempi. Ja ihanat on sukatkin, katsoinkin, että olet vielä jälkeen päin koristellut niitä ja onhan siellä ihanat hymynaamatkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Kyllä se leveämpi raita on varmasti kivempi, ja mitäpä tuota oikeastaan enää edes pohtimaan, kun mekko on valmis ja siitä tykkään! :) Hymynaamat oli pakko laittaa, kun nämä pakkaspäivät vetävät jatkuvasti itselläkin suupielet korviin. Yritin tähdätä ne niin, että jos joskus käytän mekon ja sukkien kanssa talvisaappaita, niin vilahtaisivat ne naamat sieltä saappaitten altakin. ;)

      Poista
  7. Mieleeni tulee väreistä, kun kerran vaatekaupassa totesin myyjälle, että teilläpä on mustaa vaatetta. Myyjä vastasi, että ne muotikordinaattorit (tai jotain sinnepäin) ja jatkoi, että yleensä kesällä on vähemmän mustaa.
    Mietimme sitten, että mistä ei-mustasta.pitävä saa vaatteita. Ehkäpä erikoisliikkeistä tai tekee itse tai ompelijalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuo on kyllä kumma juttu, että sitä mustaa vaan on tyrkyllä ja vielä hoetaan mantraa, että musta sopii joka tilanteeseen ja kaikkien värien kanssa. Ei pidä paikkansa! Mustahan sopii ainoastaan ns. talvi-värityypeille, joka on äärimmäisen harvinainen suomalaisten joukossa, ennemminkin niitä värityyppejä löytyy esim. aasialaisista (musta tukka, vaalea iho). Ja silti suomalaiset tuntuvat pitävän sitä mustaa ainoana oikeana värinä. Luultavasti se vain johtuu siitä, ettei uskalleta käyttää värejä, kun pelätään, että mitä muut siitä ajattelee. Eikä se musta todellakaan sovi kaikkien värien kanssa, koska se on ns. kylmä väri, eli sopii oikeasti vain kylmien värisävyjen kanssa. Mutta onneksi itse tekemällä saa just sen värisiä vaatteita kuin haluaa! :) Ja minä myös olen sitä mieltä, että mustiin ei tarvitse pukeutua edes hautajaisiin.

      Poista
  8. Oi että, miten kaunis mekko, tuo sopii siulle niin hyvin, kun olet hoikka kuin pajun varpu :) ja noi sukat ,niitä vaan tuijotin ja tuijotin, aivan ihanat, sukkanauhoja myöte. Tuollaset nauhat ovat varmasti kätevät, kiitos vinkistä.

    meillä isäntä totes miun villahousuista että eivät kuulemma sykähdytä, höh, noin sanoo mies joka kulkee iän ikusissa tummeman mustissa lökäreissä, ei nekään sykähdytä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) No, ainakin tuo mekko kätkee sopivasti ne muodot, joita synnyttäneellä naisella luonnostaan on. ;) Sukkanauhat ovat tarpeelliset varsinkin pitkissä villasukissa, ainakin jos eivät ole ihan perusjoustinneuletta. Vaikka kuulemma isännän mielestä nuo eivät vastaa ihan hänen mielikuvaansa sukkanauhoista. Pitäköön mielikuvansa, en halua kuulla niistä enempää! :D

      Minä kutsun muuten isännän kaikkia lökäpöksyjä "kusihousuiksi"... ;) Jossain vaiheessa kai jokaisella pariskunnalla tulee eteen se vaihe, jolloin ei tarvitse enää niin kauheasti sykähdyttää toista, vaan voi ihan vapaasti olla just niin hirveissä pöksyissä kuin itse haluaa, ja silti tietää pääsevänsä illalla toisen viereen nukkumaan. :)

      Poista
  9. Kaunis mekko ja ihanat sukat ♥

    VastaaPoista
  10. Sukkakuvia katsoessa alkoi laulattaa: "ja sukat on sillä makkkaralla..." :D Vaikkei sulla kyllä ole sukat makkaralla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Minä muuten lauloin juurikin tuon laulun äidillesi ekaluokan laulukokeessa! :)

      Poista
  11. Kiva mekko, mutta enoista sukista erityisesti tykkään.

    VastaaPoista
  12. Kyllä kertakaikkiaan kaunis sun mekkosi. Ja siihen kuin piste iin päälle hurmaavat villasukkasi.

    VastaaPoista
  13. Kiitos! :) Lämpimyyttä en ole vielä päässyt testaamaan, ihan paljaaltaan ei noilla ihan näillä pakkasilla tarkene, mutta ulkovaatteiden kanssa varmastikin.

    VastaaPoista
  14. Sukat ovat kyllä ihanat kuvioineen. Jäin miettimään, voisitko neuloa kintaat, ei tulisi ainakaan mustat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Siis jos tarkoitit kintaiden neulomista lapsille, niin ei tule kuuloonkaan. Meidän esikoinen hajottaa viidet kintaat talvessa, ja lapsilla pitää muutenkin mielestäni olla paksut toppakintaat, eikä mitkään ohuet lapaset. Yhdesti olen esikoiselle neulonut lapaset syyskäyttöön eli vähän lämpimämmille keleille, mutta niistä toinen katosi jo seuraavana päivänä valmistumisesta, joten en taatusti tee enää uusia. Kuopus puolestaan valitti omista lapasistaan, että kutittaa. Nyt olen tekemässä kuopukselle hänen omasta pyynnöstään lapasia, joita hän voi käyttää toppakintaiden alla esim. pyöräillessä näillä -20 asteen pakkasilla, koska se on oikeastaan ainoa tilanne, jossa tarvitaan lapasia toppakintaiden alla. Saa nähdä, tuleeko niille käyttöä. Mutta tosiaan esikoisen meno on sellaista, ettei hänellä pysy mitkään vaatteet ehjänä montaa päivää, niiden tekeminen kestäisi kauemmin kuin käyttöikä. ;) Kirpparilta vaan läjä toppakintaita hänelle talveksi ja uudet kehiin entisten hajottua! Nuokin kintaat, joita korjasin, olivat kirpparilta, niistä puuttui vain kiristyssysteemi ranteesta, mutta leikkasin sellaisen irti roskikseen päätyneistä puhkikulutetuista kintaista ja ompelin toisiin hanskoihin.

      Poista
  15. Minäkin ihastuin aikanaan tuohon samaiseen virkatun mekon malliin - ja petyttyäni siihen, että ohje olikin kirjoitettu vain "isoille tytöille" ja sitten myöhemmin jäätyäni liian pitkäksi aikaa miettimään raitojen leveyttä (kapeampi raita kiehtoi tuolloin enemmän) ja itseäni viehättäviä väriyhdistelmiä - ohje hautautui hiljalleen unholaan... - kunnes näin tämän Sinun mekkosi! Se ja iloiset, upeat sukkasi jäivät mieleen hyvällä tavalla kaihertamaan. Yöunet jäivät lyhyiksi, kun aloin alusta saman mietinnän: kapeaa vai leveää raitaa, mistä langoista ja mistä väreistä... ;-) Tämä on joskus tehtävä! Voi olla, että menee pitkä aika, kunnes saan mekon puikoille. Hyvää maltan odottaa.

    Minulla on soinut koko alkuvuoden mielessäni Miljoonasateen laulun kertosäe: "Tulkoon vaan silmitön talvi, hyytyköön maa. Rakkauden riepuun me kietoudutaan. Tulkoon vaan silmitön talvi, järjetön sää. Meitä ei kylmetä routa ja jää." Rakastan pakkasta ja lunta. Mitä enemmän niitä on, sitä parempi... <3 Viime päivinä olen miettinyt (vaikka ainahan olen tämän tiennyt), että taidan pitää talvesta liki yhtä paljon kuin syksystä. ;-)

    Ihanaa viikonloppua Sinulle.
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Mukavaa, jos mekko ja sukat ovat inspiroineet sinuakin. Mekkoa oli todella mukavaa virkata, suosittelen kyllä lämpimästi!

      Minusta talvinen sää ei ole "järjetön", kuten Miljoonasade väittää, vaan kerrassaan ihastuttava! :) Minäkin pidän vuosi vuodelta enemmän talvesta, se on heti syksyn jälkeen lempparini. Vaikka välillä tuntuu siltä, kun pettäisin syksyä, kun tykkään niin hirveästi talvestakin. ;) No, vasta siinä vaiheessa kannattaa huolestua, jos alkaisin jostain syystä tykätä kesästä... ;) Ja nämä kunnon pakkaskelit ovat oikeasti parhaita, kun ilma on niin raikas!

      Poista
  16. Katoin ylemmäs postaukses, että nyt oot kaivellu kynttilät esiin ja laittanu jonoon, mut nehän on tietenkin lankakeriä...
    Voisit lanseerata markkinoille parisuhdepöksyt, niissä ois varmaan markkinointi kohillaan. :)
    Toi mekko-sukkasetti on jotenkin lämpimän kotosen näkönen. Ilmankos se onkin emännän mekko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei meillä ihan noin paljon kynttilöitä edes ole, vaikka niiden muutaman kynttilän värit kyllä osuvat aika lailla yksiin lankakerien kanssa (keltaisia ja oransseja kynttilöitä siis). Saattavathan nuo kynttilöiltäkin näyttää pikasilmäyksellä, kun olen työntänyt vyötteet kerien sisälle.

      Jos jään joskus työttömäksi, mutta kyky tehdä käsitöitä säilyy, niin pitänee harkita noita parisuhdepöksyjä. ;) Miehen versioon vois myös tehdä luukun siihen etupuolelle.

      Emäntä kiittää mekon ja sukkien kehuista! :)

      Poista
  17. Tuo mekko on kyllä ihana. Sopii sinulle tosi ihnasti. Sukat saavat myös hymyn huulille.
    Minullakin on tuo tehtävien listalla. Mietityttää myös istuuko tuo virkattu yläosa minulla... Langaksi minulla olisi vuosikerta Nallea ja woolia. En nimittäin aio ostaa uutta lankaa minäkään.
    Pirteitä lumiterveisiä täältä Kanta-Hämeestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mekko on kyllä ihana, mutta tosiaan tuohon yläosaan täytyy vähän totutella, kun ei ole tuon tyylisiä pitänyt aiemmin. En ole kylläkään vielä mekkoa testannut käytännössä muuten kuin kuvia ottaessani, joten en vielä osaa sanoa, miten se toimii sitten ihan arjen touhuissa. Jotkut vaatteet tuntuvat istuvan hyvin päälle, kun niitä sovittaa, mutta käytössä niitä saa sitten olla jatkuvasti nostelemassa, kun eivät pysykään vauhdissa mukana (esim. sukat valuvat makkaralle tai neuletakki valahtelee olkapäiltä).

      Poista
  18. Ihana pirteä mekko! Sukat ovat kiva lisä.
    Minusta on niin kiva katsella pirteitä värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllähän pirteitä värejä katselee mieluummin kuin ankeita. ;)

      Poista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)