Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

sunnuntaina, marraskuuta 02, 2014

Aatteen värinen ja muita aatteita

Viikko sitten laitoin sukat puikoille mielessäni sellainen aate, että ehtisin saada ne valmiiksi ennen lokakuun ja Sukkasadon loppumista. No en ehtinyt, enkä alkanut edes väkisin yrittää. Saa niitä sukkia marraskuussakin valmistua. :)

Punaiset pitsisukat
Tehty ajalla: 26.10.-1.11.2014
Malli: Perussukka varpaista alkaen, pitsimalli Neulojan suuri silmukkakirja
Lanka: Austermann Step classic punainen (1004)
Langankulutus: 94 g
Puikot: 2 mm
Koko: Oma jalka 38/39
Muuta: 8-aloitus, tiimalasikantapää. Ihan kivat!


Malli on tällä kertaa lähestulkoon omasta päästä. Neuloin sukat varpaista alkaen 8-aloituksella ja tiimalasikantapäällä. Pitsimallin nappasin Neulojan suuri silmukkakirjasta, ja pitsimalli toistuu sekä sukan etuosassa että varren takaosassa. Muotoilulevennykset oli helppo tehdä pitsimallissa jättämällä vain yksi kavennus tekemättä mallikertaa kohden, näin ne muotoilut ovat ihan huomaamattomat. Varren suun joustimeen tein valepalmikkoa, se sopii pitsisukkiin paremmin kuin tavallinen joustin.


Nämä "aatteen väriset" sukat tyydyttävät toivottavasti pitkäaikaisen punaisten sukkien tarpeeni. Minulla on ollut joitakin punaista sisältäviä sukkia, jotka olen neulonut itsestäänraidoittuvista langoista, mutta ne ovat olleet aina jotenkin väärän värisiä, kun olen tarvinnut sukkia kaveriksi parille punasävyiselle vaatteelleni. Niissä on ollut punainen ihan väärää sävyä, tai sitten ne muut raitavärit eivät ole sopineet muuhun asukokonaisuuteen. Ne sukat ovatkin nyt kaikki lähteneet lahjoituksena eteenpäin.


Näitä sukkia ajattelin ensisijaisesti kaveriksi tuolle virkatulle liiville ja hameelle, ja mietinkin ensin raidoittamista liivihamesetistä ylijääneillä langoilla. Päädyin kuitenkin yksivärisiin sukkiin siksi, että nyt voin käyttää näitä muidenkin punaisten vaatteideni kanssa.


Kovin paljonhan minulla ei punaisia vaatteita olekaan, koska en ole erityisemmin punaisen ystävä. Näiden sukkien värisävykään ei ole ihan peruspunainen, vaan taittaa jonkin verran pinkkiin päin. Värimieltymykset menevät minulla jaksoissa, ja vuosi tai pari sitten minulla oli enemmän punaisen ja pinkin kausi. Silloin tuli ostettua pari punaista vaatetta sekä punaista ja pinkkiä lankaa omiin vaatteisiin. Koska en ole pystynyt heti noita lankoja laittamaan puikoille, joudun neulomaan niitä punasävyisiä vaatteita nyt, kun punainen kausi on kohdallani auttamattomasti ohitse. Mutta ehkä se tulee vielä uudestaan joidenkin vuosien kuluttua.


Oikeastaan jo vuoden ajan minulla on ollut menossa vahva keltainen kausi, keltaista pitäisi saada kaikkialle! Keltaisia kynttilöitä olen hamstrannut pitkin vuotta, joten koko tämän syksyn ja loppuvuoden saamme tunnelmoida keltaisessa valossa. Vaatekaapistakin valikoituu päälleni vain vaatteita, joissa on edes ripaus keltaista - jos näette pääsiäistipun tarpomassa lumihangessa, se olen minä! :) Jopa tuota virkattua settiäkin tehdessäni harmittelin, kun en ollut ostanut siihen keltaista lankaa, vaikkapa valkoisen tilalle... Täytyy pukea se keltaisen paidan ja legginssien kanssa! :)

Toisaalta nämä punaiset sukat sopivat ajankohtaan sikäli, että ne valmistuivat eilen pyhäinpäivänä, jonka liturginen väri on punainen! :)


Tänään liturginen väri oli kuitenkin vihreä, se näkyi myös neulekirkossa Pyhän Luukkaan kappelissa. Vaan kylläpä meinasi minun kirkkomatkani tyssätä heti alkuunsa!

Aamulla herätessäni näin ikkunasta pimeyden läpi pilkottavan vitivalkoista maata. Netistä kurkkasin säätiedotuksen, joka lupasi aamupäivälle "mahdollisesti vähäistä lumisadetta". Päivän valjetessa tämä "vähäinen lumisade" osoittautui hivenen runsaammaksi: jos lumisateesta voisi käyttää vertausta Esterin istumalihaksista, niin se kuvaisi sitä lumen määrää aika lailla... Eihän noita pyöräteitä oltu ehditty vielä aurata, eikä juuri autoteitäkään, joten pyörän kanssa sai aika tavalla puskea toistakymmentä senttiä paksussa lumikerroksessa. Onneksi puolessa välissä matkaa koitti autuus ja auratut pyörätiet, ja kirkonmenojen aikana aura-auto oli ehtinyt puhdistaa kaikki väylät, niinpä kotimatka sujui leikiten. :)

Neulekirkko oli ihan tavallinen, ihana, lämminhenkinen messu, jossa neuleteemaa sivuttiin vain johdantosanoissa ja saarnassa. Päivän aihe "Jeesuksen lähettiläät" istui sen sijaan käsillä tekemiseen mitä parhaiten, sillä useinhan nämä käsityöt matkaavat kirkon lähetyskentille tai muuhun hyvään tarkoitukseen. Messun jälkeen eteisessä lähetyssihteeri kertoi minulle, etteivät he olleet neulekirkon päivämäärää sopiessaan katsoneet ollenkaan päivän aihetta, ja hämmästys olikin ollut suuri, kun paras mahdollinen aihe oli osunut tähän teemakirkkoon. Sattumaako?

Kuten jumalanpalvelus yleensäkin, myös tämä kirkkohetki herätti minussa ajatuksia. Oikeastaan se jatkoi niitä mietteitä, joita olen pyöritellyt viime aikoina. Karsiessani varsin neulepitoisen vaatekaappini sisältöä sekä käsityömallieni ja -lehtieni määrää, on myös käsityöharrastukseni joutunut pieneen kriisiin. Olen kysynyt itseltäni kysymykset "Mitä?", "Miksi?" ja "Kenelle?" koskien käsitöiden tekemistä tulevaisuudessa. Neulekirkossa kuulemani Raamatun tekstit ja saarna vahvistivat sitä vastausta, jota olen itsekin noihin kysymyksiini yrittänyt muotoilla.

Kaappeja siivotessani mielessäni on soinut myös yksi virren säkeistö, ja kuinka ollakaan, se laulettiin myös tänään neulekirkossa:

Asioiden paljous
usein näköalat peittää,
anna silloin rohkeus
syrjään kaikki turha heittää.
Anna nähdä olennainen,
siitä olla riippuvainen.

Virsi 443:4


Neulekirkko antoi myös tilaisuuden luopua jostain itselleni tarpeettomasta, mutta jollekin toiselle tarpeellisesta: villalankakolehtiin lahjoitin vyyhdin 100% suomenlampaan villaa, jolle tuskin koskaan keksin käyttöä, ja perinteinen kolehtihaavikin sai täytettä. Molemmilla lahjoilla on varmasti parempaa käyttöä muualla kuin itselläni.

Tuntui siltä, kuin tuo neulekirkko olisi tarkoitettu juuri minulle. Olen kiitollinen siitä, että lumikerroksesta huolimatta jokin sai minut hyppäämään pyöräni päälle - sisäinen pakko, suomalainen sisu, vaiko itse Jumala?


Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein julkisesti käsitöitä jumalanpalveluksessa. Käsitöitä olen kuitenkin tehnyt kirkoissa paljonkin, monet kirkkorakennukset kun ovat monitoiminnallisia seurakuntakeskuksia, joissa käsitöiden tekeminen on luontevaa aika monessakin tilanteessa. Ja olen minä kirkollisissa toimituksissa neulonut salaa (paitsi yksi näkee senkin), jos olen voinut tehdä sen muiden ihmisten ja oman työni häiriintymättä. Radio- tai tv-jumalanpalvelusten ääressä olen myös neulonut ja huomannut pystyväni paremmin keskittymään itse sanomaan, kun käsillä on jotain tekemistä. Tänään käsillä tekeminen tuntui ihan hyvältä myös kirkkosalissa, mutta en kuitenkaan usko kaipaavani käsitöitä aivan jokaisessa messussa, johon osallistun. Enhän minä neulo teatterissa tai konsertissakaan, miksi siis pitäisi neuloa kirkossa? On ilo huomata, että on myös paikkoja ja tilanteita, jolloin ei tarvitse tehdä käsillään mitään, vaikka se sallittua olisikin. Ja miksipä neulominen ei voisi olla sallittua vaikka jokaisessa jumalanpalveluksessa? Sillä onhan jokainen neulomani silmukka pieni rukous sen ihmisen puolesta, jolle olen neulettani tekemässä. Ajatelkaa, kuinka paljon rukouksia yhteen neuleeseen mahtuukaan! :)

Tällaisia aatteita tänään, ja uusin aattein aloitetaan pian uutta, lumista viikkoa! :) Lumenvalkoisia aatoksia lähettelen täältä teille kaikille!

33 kommenttia:

  1. Neulekirkko, wau! Sellaisen haluan meillekin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin esittämään toive omaan seurakuntaan! :) Meidän neulekirkkommekin syntyi käsittääkseni seurakuntalaisten aloitteesta ja toiveesta.

      Poista
  2. Voi olisipa täällä Helsingissäkin lunta :) kaipaan niitä pakkaspäiviä kun ulkona joenrannassa kävellessä lumi narskuu kenkien alla ja pakkanen nipistelee poskia. Sitten on ihana tulla lämpöiseen kotiin ja neuloa villasukkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti noista lumisista kuvistani on vähän iloa sinullekin - ja kyllä sitä lunta vielä sinnekin tulee! .)

      Poista
  3. Olipa hyvä, että pääsit kirkkoon. Ja tuo virren säkeistö sopii hyvin meille kaikille. Kiitos siis sen jakamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä pääsee, kun päättää lähteä. :) Tuo säkeistö kyllä sopii moneen tilanteeseen, samoin kuin koko virsi. Tuota virttä on tullut paljon laulettua ja laulatettua.

      Poista
  4. Kylläpä olet tikutellut jälleen ihastuttavat sukat! Pitsikuvio ja valepalmikko ovat kovin kauniit.
    On jännä, kuinka eri aikoina ikään kuin tarvitsee ja haalii ympärilleen tiettyä väriä. Minullakin ollut jo melko kauan kausi, että kaipaan ympärilleni edes ripauksen "oman sävyisiäni" keltaista ja oranssia väriä. Vaatteissani niitä ei ole kovin paljoa. Ehkä se johtuu siitä, että olen tehnyt vähän vaatehankintoja ja kyseisen värisiä lankoja (joita en ole kyennyt olla ostamatta) en ole vielä ehtinyt neulomaan...
    Hienoa, että pääsit lumihankihidasteista huolimatta osallistumaan neulemessuun, ja että se oli kuin Sinulle tarkoitettu (virsivalintoja myöten ;-)).
    Sari
    ps. Mietin, mitä Sinulla mahtoi olla koukulla tuolla messussa...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minulla on kyllä tuota keltaista ja oranssia myös ollut ympärilläni sisustuksessa, oikeastaan enemmän oranssipainotteista pienillä keltaisilla ripauksilla. Punainen ja pinkki rynnivät joukkoon sekä sisustukseen että vaatetukseen pari vuotta sitten, sitä ennen kuljin turkoosia ja vihreää linjaa. Sen sijaan turkoosi ei ole päässyt sisutukseen, vihreä vain pieninä ripauksina. Ja nyt sitten sitä keltaista on tosiaan kaikkialla, vaatteissa ja sisustuksessa.

      Koukun tuotoksen näet sitten valmiina. :) Olisi ollut mukavaa ottaa kirkkoon jotain aivottomampaa käsityötä, mutta olin jo päättänyt tehdä tuon käsityön seuraavaksi, niin en kertakaikkiaan keksinyt mitään muutakaan uutta aloitettavaa.

      Poista
  5. Tämä messu oli juuri sinulle! Siksi siinä yritti voimakas este olla mukana, mutta voitit sen! Jeesuksen lähettiläät - päivän aihe, virren säkeistö ja viimeaikaiset pohdintasi ja vahvistukset niille, kaikki eivät voi olla pelkkää sattumaa! Sait olla voimakkaassa johdatuksessa. Siunausta kaikkeen elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Toivottavasti myös muut kirkossa olleet saivat messusta itselleen eväitä. Jo torstaina, kun näin ilmoituksen neulekirkosta lehdessä, tunsin heti suurta iloa ja innostusta, että tuonne täytyy päästä. Näin vahvaa tunnetta ei ole tullut aikoihin, kun olen seurakunnan tapahtumia lehdestä tutkaillut. Siunausta sinullekin! :)

      Poista
  6. Kyllä kauniit sukat. Minustakin tuo messu oli juuri sinulle. Ihana kirkkopäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Oli mukava aloitus päivälle ja uudelle viikolle. :) Sielun virvoituksen lisäksi ruumiskin virkistyi liikkuessa!

      Poista
  7. Neulekirkko tuntuu aika vieraalta ajatukselta. Olen kasvanut ympäristössä, jossa sunnuntain käsityöt olivat kiellettyjä, ainakin jumalanpalveluksen aikana. Siis pyhitettiin lepopäivä. -

    Jokin aika sitten oli lehdessä yleisönosastokirjoitus. Siinä kerrottiin kauneimpien joululaulujen tilaisuudesta, jossa joku oli neuleen kanssa kirkonpenkissä. Itse en kyllä tällaista oikein tekisi...

    Miksi pitä sekoittaa asioita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, mutta uskaltaisitko kertoa vielä nimesi?

      Neulominen on pyhää, varsinkin jos neulot jollekin toiselle, liität neuleeseen rukouksen toisen ihmisen puolesta, lähetät valmiin neuleen maailmalle lämpöä ja rakkautta tarvitsevalle. Miksi Jumala ei sitä siunaisi?

      Itse koin eilen vahvasti, että käsillä tekeminen on se tapa, jolla Jumala kutsuu minua tekemään lähetystyötä, kun en itse voi lähetyskentille lähteä. Meidän seurakunnissamme on satoja ihmisiä, jotka jatkuvasti kutovat lähetystyön ja kirkon hyväksi. Myös sunnuntaisin.

      Sinulla on oikeus istua kirkon penkissä ilman neuletta, niin teki tuolla neulekirkossakin moni, ei siellä ollut pakko neuloa.

      Poista
    2. Käsityöt kiellettyjä??? Onneksi minun ympäristössäni Jumala siunaa kätten työt sunnuntaisinkin. VAIKKA seitsemäntenä päivänä itse lepäsikin. Harmillista, että tulee ihanaan asiaan nimettömiä ja tuomitsevia kommetteja...

      Poista
    3. Itse pidän käsitöitä mitä parhaimpana lepona, en koe käsitöiden parissa tekeväni töitä tai olevani ahkera, vaan teen niitä jouten ollessani ja levätessäni. Käsillä tehdessä usein myös annan ajatusten virrata, tulee pohdittua monenlaisia asioita, myös hengellisiä. Ja kuten kirjoitin tekstissäkin, käsityöt ovat myös rukousta sen ihmisen puolesta, jolle valmis työ on menossa. Joskus se ihminen saatan olla minä itse, mutta hyvin usein joku toinen, kenties tuntematonkin lähimmäinen maailman toisella laidalla. Miksi Jumala ei siunaisi tällaista tekoa, jolla voi osoittaa kristillistä lähimmäisenrakkautta mitä parhaimmalla tavalla?

      Sananvapaus on jokaisella ja eriäviä mielipiteitä saa olla, harmillista vain, ettei kaikilla ole rohkeutta käyttää omaa nimeään tai edes nimimerkkiä. Kiitos kuitenkin sinulle kommentistasi ja osallistumisestasi keskusteluun, ja ihan nimellä varustettuna! :)

      Poista
  8. Tosi kauniit pitsisukat.
    Hienoa että kirkkomatkasi toteutui,ja sait kokea jotain ainutkertaista ja Pyhää.

    Olemme saaneet käsitöiden tekemisen taidon Jumalalta joten tehkäämme kaikki työt Hänen kunniakseen, kiittäen, rukoillen ja töiden saajia siunaten.

    VastaaPoista
  9. Ihanat sukat ja viis aatteesta kun lämmintä on. Punanen on vieläpä lempparivärini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minä olen kyllä punavihreä aatteiltani, mutten välttämättä vaatteiltani. :)

      Poista
  10. Ompa kivat sivut sinulla! Eksyin tänne etsiessäni käsityöaiheisia sivuja. Tämä oli mukavasti erilainen. Olet kyllä todella ahkera tekijä. Oikein mukavaa marraskuun alkua ja terveisiä pohjanmaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Olisi mukavaa tietää, kuka on kirjoittanut näin kivan kommentin, joten laitathan seuraavan kerran nimesi perään, kiitos!

      Poista
  11. Onpa ihanat punaiset pitsisukat :)
    Tuo neulemessu taisi olla juuri se "oikeaan aikaan oikeassa paikassa" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Näin taisi olla, ja taidanpa jatkossa vaihtaa käsityömessut käsityömessuun! :D (sanaleikki)

      Poista
  12. Upat sukat ja niin mahtavan väriset. Mielenkiintoinen ajatus tuo neulekirkko, sinne minäkin saattaisin jopa mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Neulekirkko oli kyllä todella ajatuksella toteutettu, ainakin täällä meidän seurakunnassa.

      Poista
  13. Aloin seuraamaan blogiasi. Kutominen ja sukkien saajan ajatteleminen on minullekin selvä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi, ja kiva kun jätit myös merkin käynnistäsi! :) Niin moni lukee blogiani ilman, että kommentoi koskaan, joten tällaiset pikkuviestit ilahduttavat sitäkin enemmän! Se on totta, että tietty ihminen on enemmän ajatuksissa silloin, kun hänelle kutoo jotain. Tai jos kutoo hyväntekeväisyyteen, silloin ajatukset ovat tietyssä ihmisryhmässä (syöpäsairaat, kodittomat, etiopialaisvauvat...).

      Poista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)