Ch-ch-ch-cherry bomb!

Sukkasadon (ja koko vuoden) toinen sukkaparini on varsinainen kirsikkapommi!

Neulotut ja virkatut pitsisukat

Tehty ajalla: 9.-17.9.2014

Malli: Novita Kevät 2013 malli nro 36, omin muunnoksin

Suunnittelija: Sisko Sälpäkivi

Lanka: Novita Tico tico Kool Aid -värjätty Cherry, pohjana luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 79 g

Puikot: 2 mm + virkkuukoukku 3 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: Ohjeesta poiketen tein kapeamman jalkaterän, pidemmän varren ja pienen reunuskerroksen sukansuuhun. 

Ei niin ihanaa mallia, etteikö sitä pitäisi vähän muunnella omaan jalkaan sopivaksi. Sukan kutominen aloitettiin kärjestä, ja heti hoksasin ohjeessa olevan ihan liikaa silmukoita omaan jalkaani nähden. Neuloin siis sukkiin kapeamman jalkaterän kuin ohjeessa. Varren virkattu pitsiosuus piti kuitenkin tehdä samalla silmukkamäärällä, koska noin leveää mallikuviota ei olisi voinut tuosta kaventakaan. Osittain tästä syystä virkkasin varresta kolme mallikertaa pidemmän kuin ohjeessa, jotta sukat pysyvät edes jotenkuten ylhäälläkin. Toisaalta tykkään pidempivartisista sukista, ja kun lankaa riitti (ja olisi riittänyt vielä enemmänkin), niin mikäpäs siinä varsia virkkaillessa. :) Virkkasin sukkien suuhun myös pienen reunuksen, jota ei ollut ohjeessa, koska minusta ilman reunusta olevat työt näyttävät jääneen ikään kuin kesken. Makuasia tietysti tämäkin.

Meillä on tainnut tällä viikolla tuoksua kirsikka. :) Langanhan olen värjännyt yli 2,5 vuotta sitten Kool Aidin Cherryllä, ja kyllähän näihin mehujauhelankoihin vaan jää se keinotekoisen esanssin tuoksu, joka pölmähtää nenään ja tarttuu käsiin vielä neuloessakin. Lisäksi ostin maanantaina Kauppahallista vihreää teetä, jossa on erittäin vahva kirsikan tuoksu ja maku, joten eilen aamulla sitä keittäessäni ja juodessani täällä lievästi sanoen haisi kirsikalle, ja haisee edelleenkin ainakin keittiössä, jossa käytetyt teelehdet ovat kuivumassa (en laita märkiä teelehtiä biojäteastiaan, vaan annan niiden kuivua rauhassa lautasella). Vahva kirsikan aromi taisi jäädä teekuppiin ja haudutuskeittimeenkin, koska iltateessä tuntui yhä kirsikan maku, vaikka se oli mustikkarooibosta. Tai sitten vain kuvittelin. ;)

Kirsikoiden kulta-aika on jo mennyt ohi, niitä kyllä tuli menneenä kesänä ostettua ja popsittua paljon tuoreena. Syksyn "kirsikaksi" kelvannevat ainakin kuvausrekvisiitaksi pihlajanmarjat, vaikkeivät nuo taannoin roska-auton puusta katkaisemat oksat enää kovin hyvin meidän parvekkeellamme viihdykään. Täytyy kytätä uusia maahan pudonneita oksia, niin saan uutta täytettä maljakkoon. :)

Otsikkoa miettiessäni päässäni alkoi soida tämä energinen Cherry Bomb, jota meidän pojat yhteen aikaan lauloivat ja soittivat innoissaan Guitar Heroa pelatessaan:

Nämä kirsikkapommit viedään tietysti Sukkasadon Perunalaariin, kaipa siellä pottujen seassa mahtuu pari kirsikkaakin pyörimään. :)

Energistä viikonjatkoa sinulle! :)