Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

perjantaina, huhtikuuta 04, 2014

Päivän pääasia

Olipas minulla hauska aprillipäivä - ja pari päivää sen jälkeenkin - kun sain niin monia teistä vedätettyä edellisellä blogikirjoituksellani. :) Jos jotakuta jäi tuo vielä mietityttämään, niin nyt voin vahvistaa, että ihan täyttä aprillia se oli. :) Huomasitte varmasti kuvistakin, että olin niihin ainoastaan kopioinut Novitan nettisivuilta yhtä ja samaa lankakerää aina monta kappaletta - arvelutti kyllä laittaa sellaisia kuvia, joista näki heti ensivilkaisulla, että ne on tehty "leikkaa ja liimaa" -menetelmällä erittäin amatöörimäisesti, mutta toisaalta siinä se osa hauskuudesta piilikin, että kuvat olivat niin selkeästi "väärennöksiä". :D

Ei silti, kyllä minä viime viikonlopun aikana paljon mietin noita käsityöasioita, etenkin pohdin sitä pitkähihaista puuvillajakkua, että millä mallilla ja mistä langasta sen haluaisin mieluiten toteuttaa. Ihan tuulesta temmattuja ne aprillipostauksen neulemallit eivät siis olleet. Mutta ihan vielä en ole aikeissa lankoja ostaa: olen asettanut kolme kriteeriä, joiden tulee täyttyä, ennen kuin seuraavan kerran marssin lankaostoksille. Kyllä ne kriteerit tässä kevään mittaan täyttyvät, eikä minulla oikeastaan sitä ennen ole syytäkään lisää lankaa ostaa, koska en kuitenkaan pääse niistä tehtäviä neuleita (itse asiassa virkkuita, sillä neulepuikkoja ei ole tarkoitus käyttää lainkaan) aloittamaan ennen noiden kolmen jutun täyttymistä, ja suotta niitä lankoja on hankkia komeron täytteeksi odottelemaan. Missään nimessä en kuitenkaan tule hankkimaan samanlaista lankasatsia kuin aprillipilassani! :)

Mutta nyt päivän pääasiaan!

Sytomyssy
Tehty ajalla: 1.-4.4.2014
Malli: Perusmyssy päälaelta alkaen
Lanka: Novita Virkkauslanka luonnonvalkoinen (010) ja sininen (116)
Langankulutus: 53 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Koko: n. 55 cm
Muuta: Oysiin

Tämä on ollut tämän viikon bussivirkkuuna, tosin laitoin tuota tiistai-iltana hiukan alulle kuntopyöräillessäni (koska neuletyössä oli saumojenompelu menossa, enkä voinut sitä tehdä pyörän päällä), ja tuon valkoisen reunuksen olen virkannut eilen ja tänään kotona. Mutta suuri osa kuitenkin bussissa ja odotusaulassa. Saa nähdä, tuleeko ensi viikolla sitten virkattua myssyjä lainkaan, sillä bussimatkoja ei olekaan merkitty ensi viikolla lainkaan kalenteriin! Mikä ei kyllä haittaa yhtään, kyllähän sairauslomalaisen pitäisi joskus saada levätäkin... ;)

Nykyisin minua tullaan jututtamaan aika usein bussissa tästä virkkausharrastuksestani. Tälläkin viikolla eräs rouva sanoi nähneensä minut usein bussissa ja aina virkkuu käsissäni. Hän oli utelias tietämään, mitä minun "pyörylöistäni" tulee, ja hän myös tiesi sytomyssyt. Siitähän sitä juttua sitten riittikin matkan ajaksi. :) Sattuipa minulle tuuria muutama viikko sitten teatterissakin, jossa esityksen alkua odottaessani ja väliajalla virkkasin, silloinkin oli vieruskaverina käsityöharrastaja, joka on itse myös sytomyssyjä tehnyt - ja löytyipä meiltä yhteinen tuttavakin käsityö/blogipiireistä! :)

Pitäisiköhän joskus kokeilla virkkaamista uimahallin saunassa...? :D

Tähän myssyyn sain kulutettua loput virkkauslankajämäni, joten seuraavan kerran, kun alkaa tehdä mieli pitsiliinoja, täytyy käydä ensin kaupan kautta. Tuntuu mukavalta, kun välillä saa vanhoja lankoja kulutettua pois! :) Virkkauslangathan kuluvat aika "hitaasti", mutta kun olen upottanut niitä myssyihin kaksinkertaisella langalla virkkaamalla, niin sillä tavalla ne kuluvatkin varsin vauhdilla. Tässä myssyssä virkkasin ensin sinistä ja valkoista lankaa yhdessä aina siihen saakka, kun sininen loppui, ja loput jatkoin virkkaamalla valkoista kerää molemmista päistä.

Kerän molemmista päistä tekeminen tahtoo olla aika sotkuista puuhaa, nimittäin ne langat menevät sillä tavalla usein solmuun tai kierteelle. Yleensä ne sotkut ovat kyllä helposti selvitettävissä. Jostain syystä kuitenkin Novitan Virkkauslangasta tulee sisäpuolelta aloittaessa pelkkää sotkua ulos, ja jos samaan aikaan työ on kiinni myös kerän päällispuolelta juoksevassa langassa, niin sepäs ei välttämättä olekaan mikään nopeasti selvitettävä.


Tämän kuvan ottamisen aikoihin olin selvittänyt kerän sisältä tullutta lankasyheröä jo kaksi tuntia, ja kuvan jälkeenkin meni vielä neljä tuntia ennen kuin sotku oli täysin selvä. Välillä söin kyllä iltapalan ja sanoin pojille hyvää yötä, mutta muuten istuin kyllä aika tiiviisti kuusi tuntia putkeen tätä syheröä selvittämässä. Joku muu olisi saattanut luovuttaa ja kaivaa sakset esiin, mutta minä en! :) Itse asiassa se oli vähintään yhtä hauskaa puuhaa kuin itse neulominen tai virkkaaminen!

Käsitöiden tekeminenhän on sinänsä erittäin aivotonta puuhaa, käsien mekaanista liikettä ja sellaisenaan tietysti hyvin rentouttavaa, kun ei tarvitse ajatella yhtään mitään. Niiden vastapainoksi sopii todella hyvin lankasyheröiden selvittäminen, jossa joutuu laittamaan kaiken ongelmaratkaisutaitonsa peliin ja pohtimaan, mistä raosta kannattaisi nyt pujahtaa, jotta vyyhti selviäisi - verrattavissa siis täysin vaikkapa logiikkatehtäviin, joiden ratkomista myös rakastan. :) Paitsi että tietty osa aivoista joutuu syheröä selvittäessä töihin, samaan aikaan ajatukset saavat vapaasti tulla ja mennä, mikä on kyllä rentouttavaa sekin. Ja kuinka palkitsevaa onkaan, kun saa välillä edes osan syheröstä selvitettyä! :)

Tämä syherö ei kylläkään lopulta selvinnyt kokonaan, sillä kaiken muun sotkun selvittyä lanka oli kiertynyt niin paljon itsensä ympärille, ettei kierteitä saanut avattua, kun molemmat kerän päät olivat virkkuutyössä kiinni. Kierteiden kohdalta lanka oli myös kulunut lähes poikki, joten päätin viimein katkaista sen kaikkein ohuimmasta kohdasta ja näin avata ne viimeiset kierteet. Sen jälkeen virkkuutyö pääsi jatkumaan lähes syheröittä. :)

Tasan kaksi kuukautta sitten (4. helmikuuta) näytin blogissa ostamaani viherkasvia. Minähän en ole tunnetusti mikään viherpeukalo...

Ihmepensas 4.2.2014
Ihmepensas 4.4.2014

Tein tällä kertaa kaikkeni pitääkseni kasvista mahdollisimman hyvää huolta. Etsin netistä hoito-ohjeet ihmepensas-nimiselle kasville, ja noudatin niitä tarkasti: sijoitin sen valoisaan paikkaan, mutten suoraan auringonpaisteeseen, kastelin kerralla runsaasti antaen mullan kuivua kokonaan kastelujen välillä, kukkaravinnetta laitoin kasteluveteen 2-3 viikon välein (eli käytännössä ehdin tehdä sen kahdesti tänä aikana). Kasvi näytti oikein virkeältä, kunnes pari viikkoa sitten se alkoi yllättäen tiputtaa lehtiään. Tippuneet lehdet olivat kyllä ihan elävän ja virkeän näköisiä, eivät lainkaan kuivahtaneita eivätkä millään tavalla katkeilleetkaan. Yhtäkkiä vaan ihan elävä lehti löytyi pöydältä. Neljä lehteä kasvi jätti jäljelle (niitä ei olisi saanut pois edes kiskomalla!). Etsin netistä tietoa, että vähäinen valo saattaa aiheuttaa lehtien tippumisen, joten siirsin kasvin kiireesti valoisampaan paikkaan, mutten vieläkään suoraan auringonpaisteeseen. Mutta siinä se ei ehtinyt olla kuin pari päivää, kun sen neljä viimeistä lehteä kuivuivat täysin, vaikka olin juuri laittanut kasville lisää vettäkin.

Tänään lausuin ihmepensaalle sanat: "Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman", ja päästin sen autuaammille kasvumaille.

Nyt olen vakuuttunut siitä, ettei meidän taloon hankita enää muita kuin tekokasveja. Ikinä. ;)

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

24 kommenttia:

  1. Sievä myssy!

    Voih, mulla menee yhtä mainiosti noiden kasvien kanssa! Ihan käsittämätöntä: entisessä asunnossa mulla oli vaikka kuinka paljon erilaisia viherkasveja, ja ne todella kukoistivat ja rehottivat. Tässä asunnossa olen yrittänyt pitää hengissä lukuisia niitä, ihan samalla tavoin kuin aiemmassa asunnossa, ja etsinyt kaikille yritelmille juuri niille sopivan paikan valoisuuden ja lämpötilan suhteen, mutta ei. Kerta kaikkiaan mikään rehu ei pysy täällä hengissä. Olen päätellyt, että tässä asunnossa on vain huono karma tai feng shui kasvien suhteen. Viimeksi hankin kaktuksen, kun sitä ei kuulemma saa hengiltä muulla kuin liialla kastelulla. Saapas näkee, mitä sille käy.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Mullahan joskus aikoinaan kaikki kaktukset mätäni... ;)

      Poista
  2. Käsitöillä saa usein kyllä keskustelun aikaiseksi ja se koukutta aina vain enemmän.
    Älä anna periksi viherkasvien kanssa.
    Minä, jos kuka olen laiska hoitamaan sisäkukkia. Mutta, jopa minä saan viirivehkan menestymään hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä viitsi enää noita kasveja ottaa meille kuolemaan, saavat paremman ja pidemmän elämän muualla. Kyse ei ole hoitamisen laiskuudesta - olen aina ollut tunnollinen kasveista huolehtimaan ja ottamaan selvää niiden hoidosta - vaan tässä ollaan nyt tekemissä selvästikin henkimaailman asioiden kanssa. ;)

      Mikä muuten on viirivehka? ;) (luultavasti kasvi, mutta ei sano mulle mitään... :D)

      Pärjään hyvin ilmankin viherkasveja, ei niitä ole pakko joka kodissa olla. :)

      Poista
    2. http://www.huonekasvit.fi/kasvit/viirivehka-spathiphyllum/

      Viherkasvit puhdistavat ilmaa ja ovat mukavaa kasvuseuraa.
      =)

      Poista
    3. Ei kannata yrittää muuttaa mieltäni, päätös on tehty ja se pitää. :) Kuollut kasvi ei pahemmin ilmaa puhdista eikä siitä järin seuranpitäjäksikään ole. Unohda jo koko juttu, niin minäkin olen unohtanut ja jatkan elämääni eteenpäin - ilman kasveja! :)

      Poista
  3. Nätti myssy pitseineen, hyvä saada välillä jämiä pois.
    Tuo kukan kasvatus on ihan kuin meiltä kuvattua, jostain syystä mun hoidossa kukat kuihtuu takuu varmasti. Kun taas mun vanhemmilla kukat rehottaa ja aina on joku kukka täydessä kukassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pitsit tulivat taas vähän niin kuin vahingossa, kun piti keksiä, millaisella kuviolla saisi vielä yhden kerroksen tehtyä. Säätämistä oli vähän siinäkin. :)

      Mulla myös molemmat vanhemmat ovat todellisia viherpeukaloita, mulla ei ole siihen suuntaan näemmä taipumuksia eikä kyllä kovasti kiinnostustakaan. ;) Toki sekin on varmasti ihan opeteltavissa oleva taito, kun vain viitsii riittävän kauan yrittää.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! Minustakin tästä tuli yllättävän kaunis, vaikkei ollut aloittaessa olemassa oikeastaan minkäänlaista suunnitelmaa. :)

      Poista
  5. Voihan ihmepensas, ei sille hyvin käynyt. En minäkään osaa kukkia kasvattaa. Kaikki kuolee riippumatta siitä, hoidanko niitä vai en. Minusta kukat ja viherkasvit luovat kotiin kodikasta tunnelmaa ja minusta olisi mukava, jos meilläkin olisi paljon reheviä kasveja. No, ei sitten ole, eikä varmaan tulekaan. Ne ei vaan tykkää kasvaa meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei se ihan pensaaksi asti ehtinyt kasvaa... ;)

      Poista
  6. Voi että repesin ihan täysin! Toi on niin tuttua toi kasvien kohtalo ja ihan samanlaisia kuvia saa ottaa mun kasveista :) Mä kuitenkin aina välillä vähän riehaannun kukkakaupassa ja tuon kotiin useamman kappaleen viherkasveja ruskettumaan. JOS vielä joskus kuitenkin jonkin puskan ostat niin kokeile palmuvehkaa tai anopinkieltä. Niille tarttee antaa vettä ehkä kolmen kuukauden välein ja kasvavat ihan pimeässä ilman ruukun vaihtoa tai hoitoa. Ne menestyy myös mulla. Vaikka oon kyllä sellasetkin onnistunut tappamaan, mutta jos vettä antaa vain kerran vuodessa, on se jopa noille liian harvoin :D Mun mielestä on kivaa ja kiinnostavaa lukea muiltakin näitä 'viherpeukalo'juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minäkin tappanut anopinkielen, palmuvehkaa en ole koskaan varmaan nähnytkään. Luulen noiden kasvien olevan ihan yhtä allergisia meille kuin meidän niille, joten pysyn päätöksessäni turvautua jatkossa tekokasveihin - vaikka pärjään vallan mainiosti ilmankin kasveja. :)

      Poista
  7. Luulen ettei sulla ole ongelmia pitää päätöksiä langanoston suhteen. Se että suunnittelet kaiken etukäteen pitää tilanteen hyvin selkeänä. Oma päätös kaatuu yleensä siihen, että näkee huippuihanaa väriä alennuksessa. Tilaisuus joka ei toistu :). Normaalihintaiset saakin olla melkoisen hyvin rauhassa.

    Viirivehkaa minäkin olen kasvatellut, sellainen kasvi joka kestää melkein mitä vaan. Mutta yksi tuttava varoitteli että jotkut allergikot saa oireita kukista, joten ehkei sovi kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän en nykyään edes käy kaupoissa, joissa myydään lankaa, paitsi jos olen menossa varta vasten lankaostoksille. Mun on ihan oman jaksamisenikin takia tehtävä ennen kauppaanlähtöä ostoslista, jota noudatan tarkasti, koska jos alan kaupassa kiertelemään ja etsiskelemään, niin en jaksa sieltä enää tulla kotiin. Mitä vähemmän aikaa kaupassa menee (minun kävelyvauhdillani siinä menee joka tapauksessa aikaa), sen parempi - ja täytyy muuten etukäteen vielä suunnitella se reittikin, missä järjestyksessä tavarat käy hakemassa, jottei tule liikaa käveltyä. :)

      Poista
  8. On sulla hyvät hermot !
    Minä olen se, joka olisi ottanut sakset ja naps vaan :)
    No jos uimahallin saunassa alat virkata, luulen että olet pian Oulun kuuluisuus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kyllä oikeasti tosi lyhyt pinna, kiihtyvyys nollasta sataan alle sadasosasekunnin. ;) Mutta joissakin asioissa on sitten sitä kärsivällisyyttäkin.

      Poista
  9. ihmepensas on vaativa kasvi kasvatettavaksi. älä luovuta vielä tulee kasvi eteen joka saat kasvamaan.

    :) Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan minä en ole koskaan edes viherkasveista tykännyt, ei ne ole välttämättömiä. Tuon hommasin ihan vain siksi, että oranssit lehdet sopivat sisustukseen. ;) Ei meille oikeastaan mihinkään mahdukaan kasveja, ainoan oikean ikkunalaudan edessä on sohva, joten ei ne sieltä mihinkään näy, ja keittiön ikkunan edessä taasen pitää mahtua tekemään ruokaa, joten ei siihen viherkasvit sovi. Tuo paikka, jossa ihmepensas oli, kaipasi jotain kivaa päälleen (siksi oikeastaan sen ostinkin), mutta nyt siinäkin on itsevirkkaamani kukkamaljakko, joten sekin ongelma on ratkaistu. Ja parempi vaihtoehto tuo virkattu kukka-asetelma onkin, koska se ihmepensaan alla oleva juttu on sellainen, ettei siihen saa missään nimessä roiskahtaa pisaraakaan vettä, mikä on vähän elävän kasvin kohdalla haasteellista.

      Tekokasveja siis meille tästä eteenpäin, jos jotain on tarve saada. Ja tämä päätös pitää hamaan hautaan saakka, muiden ihmisten mielipiteistä riippumatta! :)

      Poista
  10. Moikka! Oon jo jonkin aikaa selaillu sun blogia silloin tällöin ja tahdon kiittää antamastasi inspiraatiosta ja ohjeista! Innostuin perustamaan itellenikin "käsityöblogin", ja olis mukavaa jos vilkaisisit jospa vaikka tykkäisit mun blogista yhtä paljon kun mä sun!♥ http://silmukoitua.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Käynpäs kurkkaamassa blogiasi. :)

      Poista
  11. Minä olen kukkien harrastelija. En vaan omista "kaupan kukkia "ollenkaan. Kaipaan haastetta ja olen kaikki eksoottiset kasvini kasvattanut siemenistä.
    Ulkomailla kauppahallista olen useimmiten löytänyt siemenpusseja.
    Siis on sinulla sisua, kun selvittelit lankasotkua. Minun pitkä ja venyvä pinnakaan ei olisi noin monta tuntia kestänyt.
    Kiitti taas makoisasta naurusta. Aprillijuttu oli hauska harhautus ja meinasin mennä oikeesti lankaan, kun ensin lukaisin sen ja sitten vasta lopussa oivalsin jutun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa kullakin - minä en ole kukkien harrastelija, kuten varmasti hoksasit. :D Itse asiassa minusta on inhottavaa sotkea kädet multaan - eilenkin, kun kylvettiin rairuohoja, niin annoin poikien itse laittaa mullat, niin mun ei tarvinnut niihin koskea. ;) Vaikka olen minä aikoinaan lapsuudenkodissa viettänyt kaikki kesät aamusta iltaan pellolla, eli ei se multa ihan vieras materiaali ole. Onneksi omassa kodissa voi valita, haluaako kasvattaa kasveja vai jättää sen muiden harrastukseksi. :)

      Poista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)