Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

tiistaina, lokakuuta 08, 2013

Jos kyyneleet helmiä ois...

Välillä on rasittavaa omistaa pääkoppa, jonne tilanteessa kuin tilanteessa putkahtaa aina jokin laulu. Eikä se edes jää sinne pään sisälle, vaan yleensä ryöpsähtää suun kautta ulos, ennen kuin ehdin sitä itse edes tiedostaa. Näin kävi tälläkin kertaa, ja siitä syntyi tämän postauksen otsikko.

Kyyneleitä täällä ei ole vuodatettu (paitsi liikutuksen kyyneleitä, kun katsoin eilen Voice Kidsiä netti-tv:stä, on se Elastinen ne lapset vaan niin suloisia! :) ), mutta helmien kanssa sen sijaan touhuttu senkin edestä. Ja vaikkei tämän sortin näpertely olekaan ihan "mun juttuni", niin en sentään tuskastunut näiden kanssa kyyneliin asti - hyvä minä! :)

Helmikaulakoru ja -korvakorut
Tehty ajalla: 25.9.-7.10.2013
Malli: Ihan osasin ilman mallia ja ohjetta tällaisen tehdä
Tarvikkeet: Huovutusvillaa ja kaikenlaisia helmiä
Muuta: No on kyllä niin naiselliset, että ihan hirvittää! :D 

Pari viikkoa sitten huovutuskurssin ensimmäisenä iltana aloittelimme huovutusharjoitukset helmien pyörittämisellä. Viisi helmeä sain silloin aikaan. Viime sunnuntaina sain viimein aikaiseksi pyörittää kuusi helmeä lisää, ja kun ne olivat eilen kuivuneet, pääsin rakentamaan niistä koruja. Jotain tämän suuntaista olikin mielessäni, eli olen lopputulokseen tyytyväinen. :) Näissä jotenkin viehättää tuo materiaalien moninaisuus: on mattapintaista ja kimmeltävää, pehmeää (villa) ja kovaa (puu ja muovi), pyöreää, kulmikasta ja soikeaa. Hauskasti sopivat kaikki yhteen! :)

Korvakoruja en kyllä olisi osannut tehdä ilman apua. Onneksi Sinooperin täti neuvoi ostamaan korupiikkejä, ja isäntä lainasi (= otin omin lupineni hänen työkalupakistaan) minulle välineitä piikin taivuttelemiseen ja katkomiseen. En edelleenkään tiedä niiden työkalujen nimiä, mutta tiedän mitä niillä tehdään. Kutsunkin niitä nimillä "Semmoinen jolla saa semmoisia metallisia juttuja katkaistua" ja "Semmoinen millä saisi taivutettua metallia". :D


Olen jo päättänyt laittaa nämä korut ensi sunnuntaina Kädentaitomessuille, muu vaatetus valitaan koruihin yhteensopivaksi. ;) Olen kahden vaiheilla, luottaisinko pinkkiin vai viihtyisinkö vihreässä... Jos siis olet pyhänä messuilla ja näet naisen tällaisissa koruissa, niin tule moikkaamaan! :)

Tämän jälkeen täytyykin lisätä iltarukoukseen: "Äläkä anna minun hurahtaa vielä helmiaskarteluihinkin, vaan päästä minut siitä kiusauksesta." ;) No, en oikeasti usko hurahtavani, ei tämä nyt niin koukuttavaa sentään ollut. On ihan kiva kokeilla välillä erilaisia kädentaitojen lajeja ja opetella uutta, mutta en jää hirveän helposti koukkuun, vaikka kivaa onkin. Loppujen lopuksi kädet etsiytyvät aina tuttujen ja turvallisten puuhastelujen pariin. Mukavaa kuitenkin tietää osaavansa tehdä erilaisia asioita, vaikkei viitsisi niitä niin aktiivisesti harrastaisikaan.

Helmeilevää päivänjatkoa! :)

10 kommenttia:

  1. Kauniit korut! Ihanan värisetkin...sopivat aika monen värin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllähän nuo käy ainakin vihreiden, pinkin ja turkoosin kanssa. :)

      Poista
  2. Kauniit ovat. Sommittelu on tosi tasapainoinen.

    VastaaPoista
  3. Kauniit helmet olet pyöritellyt

    VastaaPoista
  4. Kivat helmet kokosit noista huopapalleroista lisukkeineen. -Olivat niin tasapainoiset, ettei niissä mitään lisukkeita ollut puoleen eikä toiseen. Niin - kenenkähän viisaus (tässä vapaasti sovellettuna) se oli, että kun malli löytää langan tai erilaiset helmet mallinsa, syntyy jotain, jonka työn tekijä itse hyväksyy. Me muut sitten IHASTELEMME. Peilaapa (=kuvaapa) kivaa koruasi vielä esim.pinkin, liilan ja vihreän kanssa.
    terveisin
    Maijeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi! Lilaa vaatetta mulla on tosi vähän, nekin kesävaatteita. Tai no, onhan mulla yksi viime talvena virkattu pusero, mutta se taitaa olla aika piukka tällä hetkellä. En taida ihan kaikkien vaatteideni kanssa alkaa tuota sovittamaan, siihen menee ikuisuus... Kyllä se koru sitten huutaa minulle, kun on sellainen asu päällä, että koru siihen sopii. :) Käytän kyllä niin vähän koruja yleensä, aina on samat kultakorut kaulassa ja korvissa, etten oikein osaa vaihtaa muita tilalle.

      Poista
  5. Helmivarastoni on huudellu minulle jo pitkään ihan turhaan. Ei vaan ole kiinnostanu aikoihin. Siinä saa kyllä näppärästi uutta kivaa, luovaa toimintaa aikaseksi. Yhessä vaiheessa raahasin varastoni äitille ja käytiin 3 henkilön voimin helmitalkoisiin (Nekku myös). Olen niin huono pitämään koruja, että jotenkin siitä vaan lopahtaa se tekemisintokin. Nyt kyllä vähän kaivelee, kun siäkin olit jo heittäny neuleet hetkeksi sivuun.
    Tota Kidsiä (ja Elaa) katellessa on kyllä joka kerta ollu vedet silmissä ja pala kurkussa. Niiden lasten esityksiin, jännitykseen ja onnistumisiin eläytyy kyllä ihan toisella tavalla kun aikuisten. Niissä on jokin valtava tunnelataus ilmassa. Ajattelen aina, että onneksi oon yksin tätä kattelemassa...
    Ja kyllähän CSI:ssäkin on välillä tosi herkkiä hetkiä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen todellakin anti-koruihminen: käytän aina vaan rippiristiäni, kihla- ja vihkisormuksia sekä kultaisia korvakoruja. En haluaisi riisua ristiä koskaan kaulastani, ja sen kanssa ei oikein taas muu koru sovi yhteen.

      Tekisi mieleni sanoa, että lasten esiintymistä katsellessa kostuu silmäkulma ja valmentajaa katsellessa joku muu paikka, mutta en sano, ettei mene liian härskiksi. ;)

      Poista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)