Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

keskiviikkona, kesäkuuta 19, 2013

Vihertää lehdet pihlajain...

Kadonneen vihreän metsästys jatkuu.

Ei siksi, että mitenkään erityisemmin himoitsisin sellaista vihreän sävyä, jota voisin kuvitella kasvivärjäyksellä saatavan. Mutta koska melkein mistä tahansa kasvista saa keltaista, ruskeaa tai kellanruskeaa, niin olisi ihan vaihtelua saada jotain muutakin väriä aikaan, ja vielä tähän aikaan kesästä voisi olla teoriassa mahdollista löytää jostain kasvi, joka suostuu luovuttamaan itsestään vihreää.

Lähimmäs vihreää olen tähän mennessä päässyt koiranputkella. Värjäysoppaassa siitä oli kylläkin saatu oikein vahvaa kirkasta keltaista, minä sain hyvin hailakan vihertävänkeltaisen. Nokkosesta olisi pitänyt saada vihreää, minä sain tummanruskeaa. Saniaisestakin olisi pitänyt tulla vihreää, minulla tuli kellanruskeaa.

Tiedostan hyvin, että kuparivihtrilliä käyttämällä keltaiset värit voivat muuttua vihreäksi. Minä en halua tuota kuparivihtrilliä ainakaan tässä vaiheessa kokeilla, koska sitä en ole löytänyt netistä myynnistä, ja meidän lähiapteekkimme tuntui suhtautuvan hyvin nihkeästi näiden puretusaineiden myyntiin, kun kävin alunaa kysymässä. Kuparivihtrilli on käsittääkseni ympäristölle haitallista, enkä haluaisi millään kovin vahvoilla myrkyillä värjätä muutenkaan sisätiloissa ja samassa keittiössä, jossa valmistetaan ja syödään ruokaa. Ja kun nämä ovat minulle ihka ensimmäiset kasvivärikokeilut, niin haluan tässä vaiheessa hieman tutustua kasveihin ja nähdä, millaisia värejä niistä saa ihan pelkällä alunalla purettamalla.

Näyttää siis pahasti siltä, että syksyn koittaessa minulla on iso kasa kellanruskeita lankakeriä! :D Punaisia värejä ajattelin värjätä vasta sitten, kun näiden vihreiden kasvien kulta-aika alkaa olla ohitse, ja talvella viimeistään saan punasipulin kuoria, joilla ainakin saan sitä vihreää aikaan! Lupiinin kukista pistin juuri tilauksen, koska lupiineja ei pahemmin Oulun korkeudella kasva, eikä niitä ole Keski-Pohjanmaallakaan (Kalajokilaaksossa), josta olen kotoisin, mutta yksi puhelu isän vaimolle Itä-Suomeen tuottaa minulle nyt ainakin kuivattuja lupiineja, ja jos hyvin käy niin ehkä tuoreitakin jossain vaiheessa kesää. Sinivihreäähän niistä kukista pitäisi saada aikaan, vaikka minun tuurillani saan niistäkin kellanruskeaa... ;)

Surffailemalla internetin ihmeellisessä kasvivärien maailmassa huomasin myös, että jos harmaata lankaa värjää keltaisella, pitäisi lopputuloksen olla vihreä. Ehkä tätäkin täytyy kokeilla jossain vaiheessa, jos alkaa tulla epätoivo noiden kaikkien keltaisten keskellä...

Nyt oli kuitenkin kokeiluvuorossa pihlaja. Värjäysoppaassa pihlajan lehdestä oli saatu vihreää, mutta jostain muualta luin, että siitä saisi keltaista tai ruskeaa. Tosi lupaavaa... ;) En varmaan olisi pihlajaa edes kokeillut, mutta tässä meidän kodin vieressä pienessä metsikössä kasvaa valtavasti noin metrin korkuisia pihlajantaimia ihan villinä, eivät siis mitenkään istutettuina. Lehtien keruu oli niin vaivatonta, kun ei tarvinnut kumarrella eikä kurkotella, sen kuin vain napsi suoraan vyötärön korkeudelta menemään. Noissa taimissa oli myös suhteellisen pieniä ja vaaleita lehtiä, joista arvelin lähtevän heleämmän värin kuin isoista ja tummista lehdistä. Ämpärillisen niitä lehtiä sain sieltä napsittua, painoivat noin 1,2 kiloa.

Varmaan olin kummastusta herättävä näky saksiessani lehtiä keskellä villinä rehottavaa metsää. Mutta vain yksi koirankusettaja pysähtyi tien varteen ja kysyi, aionko keitellä niistä lehdistä teetä. Hänen äitinsä kuulemma on aikanaan keittänyt teetä kaikista luonnonyrteistä. Minä sitten selvitin mitä aion pihlajasta keitellä, ja tulipa siinä neuvottua asuinalueemme marja- ja sienipaikatkin, hän kun oli vasta vuoden ajan asunut lähiössämme, eikä vielä tiennyt, mitä kaikkea ihanaa tämän alueen luonnosta voi löytää. Minullakin meni muuten useampi vuosi (ollaan asuttu täällä nyt 7 vuotta), ennen kuin hoksasin kaikki villinä kasvavat marjapensaat, mitä täältä löytyy. :) Ja nyt sitten tutustellaan tähän ei-syötävään kasvillisuuteen! :D

Palatte varmaan jo halusta tietää, sainko siitä pihlajasta vihreää?


Värjäysoppaassa oli kahdenlaista ohjetta pihlajalle, toisessa keitettiin lehtiä liottamatta tunnin verran, toisessa liotettiin yön yli ja keitettiin kaksi tuntia. Koska kattila oli varattu, päädyin liottamaan ämpärissä ja keittämään riittävän pitkään. ;) Lehdistä saatu liemi herätti kyllä toiveita, sillä hellalle päätynyt muutama roiskahdus oli ihanan kirkkaan vihreää. Myös kattilankansi värjäytyi lehtien keiton aikana vihreäksi. Langanvärjäyksen alussa liemi oli taas kerran ihan keltaisenruskeaa (kuvassa), mutta esimerkiksi lämpömittarista ja sekoituskauhasta tippunut neste oli vihreää, ja vihreäksi värjäytyi jopa talouspaperi, jolla pyyhiskelin roiskeita ja tippuneita pisaroita. Värjäyksen loppuvaiheessa liemikin muuttui lopulta vihreäksi...


... mikä houkutteli tietysti kokeilmaan taas kerran jälkivärjäystä. Jälkivärjäyksen jälkeenkin liemi oli edelleen vihreää, joten jälkivärjäsin uudestaan... sen jälkeen en voinut vastustaa jäljelle jäänyttä upeaa sitruunankeltaista lientä, joten yötä vasten vyyhditin pikaisesti yhden vyyhdin lisää odottamaan aamua ja kolmatta jälkivärjäystä.


Voi pihlaja, minkä teit! :) Ei tullut vihreää, mutta tuli jotain paljon parempaa. Ensimmäinen värjäys tuotti tuota jo aika tutuksi tullutta rusehtavan keltaista (kuvassa vasemmalla). Jälkiväristä tuli vähän vaaleampaa keltaista, edelleen hiukan ruskeaan vivahtavaa (toinen vasemmalta). Mutta kolmas kerta - eli toinen jälkiväri - sai aikaan aivan mahtavaa banaaninkeltaista! :) (toinen oikealta) Olin tuosta niin innoissani, että meinasin pissata housuihini. ;) Eihän tuota jälkivärjäämistä voinut siis lopettaa, kun värit vaan paranivat! :) Niinpä neljäs vyyhti - kolmas jälkiväri - tuli kattilasta ylös edelleen hehkuvan keltaisena, mutta vain aavistuksen vaaleamapana kuin edellinen vyyhti (oikealla).


Kuvat eivät valitettavasti annan oikeutta väreille, livenä nämä langat suorastaan hehkuvat. Olisiko uskonut, että kasveilla saa värjättyä neonvärejä?!?! :D Tässä kuvassa värit näkyvät vähän paremmin, ensiki värjätty ylimpänä, viimeiseksi värjätty alimpana, ja ihan alhaalla langan alkuperäinen väri eli valkoinen.


Neljän värjäyksen jälkeen liemi on edelleen sakeaa, siitä voisi varmaan värjätä tuota hehkuvaa keltaista loputtomiin. Mutta enempää en tätä keltaista enää kaipaa - tämähän on edelleen vain kokeilua - joten pistin liemen pariksi päiväksi talteen ämpäriin ja kokeilen vielä tällä viikolla yhdistää sitä jonkun toisen liemen kanssa. (Tai olen jo kokeillutkin, mutta nämä postaukset tulevat muutaman päivän viiveellä, koska täytyy odottaa aina lankojen kuivumista ennen kuin voi aiheesta postata kuvien kera, ja sillä aikaa padassa porisee jo uutta...) Tässä kuvassa on siis tuo neljännen värjäyksen jälkeen jäänyt liemi ämpärissä, vaikka se näyttääkin virtsanäytteeltä... ;)

Ylärivi: 1. ja 2. värjäys. Alarivi oikealla 3. värjäys, vasemmalla 4. värjäys

Pihlaja on lempipuuni, ja tämän jälkeen se on taatusti sitä vielä enemmän! :) Nyt minulla on aivan ihania keltaisia lankoja - ja vihreän metsästys jatkuu edelleen... ;) Seuraavaksi yritetään kuitenkin saada aikaiseksi punaruskeaa, tai ehkä siitä tulee nyt sitten sitä vihreää, koska minulla näyttää tulevan aina jotain ihan muuta mitä ohjeissa sanotaan :D

Alimpana ensimmäinen värjäys, ylimpänä viimeinen värjäys

Pihlajan tuoksu on muuten ollut tähän saakka ehdottomasti paras! Mietin kovasti, mitä tuttua tuoksua se muistuttaa, ja esikoinenhan sen hoksasi: "Täällä tuoksuu marsipaani!" :) Koska koko perheemme on marsipaanin ystäviä, nautimme kovasti tämän värisopan tuoksusta. :)
 

Tässä kuvassa kaikki tänä kesänä tähän mennessä värjäämäni valmiit kerät, pihlajavärit hehkuvat oikealla. Ja lisää vyyhtejä on kuivumassa... :) Nyt täytyy urakoida nämä vihreiden kasvien kokeilut aika pikaisesti, sillä aurinkoisilla paikoilla kukkivat jo horsma, mesiangervo ja jopa pietaryrtti, eli kohta on niidenkin kanssa myöhäistä saada ennen kukkimista tehtyjä värjäyksiä. Värjäyskattila onkin tauotta varattuna varmaan vielä monta päivää tästä eteenpäin! :)

Kaunista keskiviikkoa ja arkisen viikon jatkoa! :)

17 kommenttia:

  1. Vaalean sinistä lankaa kannattaa myös värjätä noissa liemissä jos haluat vihreää... Koso-tädin blogissa oli juttua ohdakkeilla värjäyksestä, käys kurkkaa sieltä, ihanan hempeän vihreää:)

    VastaaPoista
  2. ArmiL: Juu, sinistä olen minäkin ajatellut. Mutta toistaiseksi on hauskaa vaan katsoa, mitä väriä kasvista lähtee luonnostaan, lähteekö mistään sellaisenaan vihreää. Kosotäti laittoikin tuonne edellisen postauksen kommentteihin mulle ohdakevärjäyksen reseptin, täytyy vaan alkaa niitä ohdakkeita metsästää täältä jostain. :)

    VastaaPoista
  3. hienot värit sait!! pikkusen kade ollaan täällä, värjän koolaidille ja "keltainen"+"lime" pääsivät loppumaan

    VastaaPoista
  4. Kaunista!
    Olen myös syksyllä menossa värjäyskurssille, 10 kiloa on tavoitteeni - kerätä yhtä ja samaa kasvia. :o)

    VastaaPoista
  5. Helposti vihreää tulee ainakin punasipulista ja se on kaikenlisäksi hauskin värjäystapahtuma (siis mun mielestä vaan). On taianomaista värjätä sillä, kun punaiseen liemeen laittaa valkeat langat ja lopuksi sieltä nousee vihreää lankaa, liemi pysyy punaisena. Itse olen värjännyt punasipulilla niin, että pussillisen pilkoin kattilaan, en tiedä onnistuisiko pelkillä kuorilla. Muistelisin, että käytin alunaa puretteena, pariin vuoteen en ole jaksanut lankoja värjäillä, niin alkaa yksityiskohdat unohtua. Ja oletko huomannut, että keltasipulien kuorien jälkiliemen jälkiliemestä saa vaaleanpunaista...
    Ihania, taianomaisia värjäyksiä Sinulle!

    VastaaPoista
  6. Eikö sulla jo sormet syyhyä päästä käsiksi noihin lankoihin? Minä en varmaankaan malttaisi odottaa.

    Miten muuten itsevärjätyissä langoissa pysyy väri, osaatko sanoa?

    VastaaPoista
  7. SatunNainen Paula: Huh, on sulla tavoite! Mun vointini (sairauden vuoksi) ei salli kerätä kovin pitkään kerralla, eikä ole myöskään tiloja kuivata kasveja niin, että voisi kerätä vähitellen yhtä kasvia. Siksi oon ottanut ajatukseksi värjätä yhden vyyhdin aina yhtä värisävyä heti tuoreeltaan. Kattilakin on vaan 12-litrainen, niin ei mahdu juuri sen enempää. Olen kyllä miettinyt, että jos teen noista jossain vaiheessa peiton ja tarvitsen esim. palojen uloimmaksi kerrokseksi jotain yhtä väriä rauhoittamaan, niin silloin voisi värjätä isomman erän kerralla esim. teellä tai kahvilla tai jollain muulla, josta saisi helposti jotain kivaa vaaleaa väriä, eikä tarvitsisi kerätä kymmentä kiloa kasvia. :)

    Mammutti: Juu, punasipulia on mulle tulossa varmaankin tammmikuussa viimeistään. Isäni kasvattaa sitä, mutta heillä oli jo viime talven punasipulin kuoret loppuneet, joten pistin tilauksen, että säästävät nyt tämän kesän sadosta kuoria sitä mukaa kun niitä kertyy. Tammikuussa kun tulevat kuopuksen synttäreille, niin siihen mennessä on yleensä jo ihan kiva satsi ehtinyt kuoria kertyä. Me ei itse syödä punasipulia kuin tosi harvoin, enkä viitsi vartavasten alkaa niitä ostamaankaan, kun on tuollainen varma sipulinkuorten lähde olemassa. :) Sieltä tulee kyllä sitten keltasipulin kuoriakin (niitä on vielä toissatalvisiakin mulla puoli muovikassillista).

    Kutookutoo: Mulla on näille langoille vähän isompi ajatus olemassa, tarvitsen siihen paljon eri värisävyjä. :) Siksi nyt siis vaan värjään, tekemisen aika on vähän myöhemmin. Viimeistään ensi talvena kuitenkin alan laittaa näitä koukulle. Kasvivärien valonkestävyys voi olla vähän heikompi kuin teollisissa väreissä, eikä näitä nyt tietenkään kannata pestä kuin käsin 30 asteessa.

    VastaaPoista
  8. Punasipulista vielä, sillä saa todella upean, syvän vihreän sävyn - ja on todella riittoisaa. Käytämme kursseilla pelkkiä kuivia kuoria, ei koko sipulia. Paitsi viime syksynä joku heitti mädäntyneen punasipulin pataan ja lanka värjäytyi RUSKEAKSI.

    VastaaPoista
  9. SatunNainen Paula: Juu, tietysti pelkkiä kuoria sipulista, ei sitä nyt syötävää osaa kannata väripataan laittaa. ;) Oon tuon myös itsekin punasipulista lukenut, että riittää 50 g kuoria 100 g langan värjäämiseen. Vaikka sitä kyllä voisi kokeilla myös isommalla määrällä, riippuu nyt vähän siitä, miten paljon niitä kuoria mulle tuodaan. :)

    VastaaPoista
  10. Mulla on just nyt puikoilla vihreä lanka, jonka väri tuli lupiinin LEHDISTÄ. Ja kukilla sain aikaan vaan sitä pahuksen kellanruskeaa... Raudalla saa langan vihertämään mut mun mielestäni sillä värit muuttuu tunkkaiskisi.

    VastaaPoista
  11. Susu: Juu, minäkään en tykännyt siitä rautavihtrillistä, puretin sillä sienivärjäyskurssilla. Ja muutenkin yritän nyt testata värejä ilman väriä muuttavia puretusaineita. Niiden aika on ehkä sitten joskus myöhemmin.

    Lupiinia ei täällä kasva, mutta saan sitä tässä kesän aikana kuivattuna, täytyy kokeilla sitten sekä kukkia että vihreitä osia.

    VastaaPoista
  12. Siun pihlajat antoi tosi kauniit värit, etenkin nuo keltaiset, komia peitto noista langoista tulisikin.

    Karsastan noita myrkkyjä,mutta toisaalta niitä laitetaan niin vähän, mutta myrkkyä se on hyppysellinenkin.
    Tänään lotrasin sillä cocenellillä, ja komiaa lilaa tuli, niistä juhannuksen jälkeen.

    VastaaPoista
  13. Oi mitä lankoja, kuolaan täällä ruudun takana. Vaikka kaupoissa on tarjolla värejä laidasta laitaan, niin hyvin uppoaa minun tälläinen luonnonläheinen väritystkin. Osaatko Mari sanoa tai jokin muu lukija, että millasta tulosta tulee ruttojuurella värjäämisestä, vai tuleeko mitään?

    VastaaPoista
  14. Anne-Marille vastakysymys: Mikä ihme on ruttojuuri? En ole koskaan kuullutkaan... :)

    Minulle nämä ovat vasta ihan ensimmäisiä kasvivärjäyskokeiluja, joten minulta on turha kysyä neuvoa, olen aivan aloittelija itsekin! :) Mutta Google tuntuu olevan aika kokenut näissä asioissa, häneltä kannattaa kysäistä. :) (esim. hakusanalla "ruttojuuri värjäys")

    VastaaPoista
  15. Ruttojuuri on sellainen kummajainen eli kasvi jota meillä pihapiirissä kasvaa melkein riesaksi asti. Vähän olen kiinnostunut kokeilemaan lankojen värjäämistä, mutta aloittamin tyssää siihen, että pitäisi alkaa haalimaan materiaalia ja kun aikaa tuntuu aina olevan niin vähän. Tuota juurta meillä on yllinkyllin, joten ei ainakaan siitä pitäisi jäädä kiinni.

    VastaaPoista
  16. hei! Mielenkiintoista hommaa tämä värjäys. Olen itsekin nihkeä käyttämään puretusaineita, mutta kuparivihtrillin voi kiertää kuparirahalla tai muulla, vaikkapa esineellä, jonka kiehautat mukana. Nykyrahathan ei ole kuparia, mutta vanhat pennit tai markat kyllä. Aluna on alumiinijohdannainen, eli nämä entiset pennit käy siihen tarkoitukseen. Kokeilepas! Ja vastaavasti rautanauloja lisäämällä saat tummempia sävyjä.

    VastaaPoista
  17. Juuli: Jos olet lukenut kaikki värjäyspostaukseni, niin jossakin mainitsinkin, että heitin joukkoon vanhoja kuparipennejä (painettu 1963), mutta ei niillä ollut mielestäni vaikutusta. Rautanaulojakin olen pataan nakellut, mutta varmaan niitä pitäisi olla sitten enemmän, kun eivät tehonneet.

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)