Jooseppi

Tänään on tiistai 19. päivä maaliskuuta. Aurinko nousi Oulussa kello 06.24 ja laskee kello 18.29. Nimipäiväänsä tänään viettävät Juuso, Josefiina, Joosef ja Jooseppi, ruotsinkielisen kalenterin mukaan Josefina ja Josef. Onnittelut nimipäiväsankareille!

Yksi tämän päivän nimipäiväsankareista on puuseppä Joosef, joka on kotoisin Nasaretista. Nimipäiväonnittelut myös hänelle!

Kuten niin moni on jo arvannutkin, minun "keskivahvojen lankojen projektini" on jouluseimen neulominen. Työ edistyy pikkuhiljaa, koska vaikka kyse onkin aika pienistä hahmoista, niin niissä on kokoonsa nähden yllättävän paljon työtä. Jokainen pikkuruinen osakin neulotaan erillisinä kappaleina, joten vaikka itse neulominen tapahtuu nopeasti, ompelemiset ja päättelyt vievät melkeinpä enemmän aikaa. Näitä tehdessä ei voi juurikaan tehdä muuta, ehkä korkeintaan kuunnella äänikirjaa tai suomenkielistä tv-ohjelmaa, sillä nämä vaativat täyden keskittymisen. Puhumattakaan siitä, että täytyy pitää tarkasti huolta, etteivät pienet osaset joudu hukkaan, sillä parhaimmillaan yksi irrallinen osa käsittää on noin kolmen silmukan ja kahden kerroksen kokoinen, eli 0,5 cm x 0,5 cm. Ei siis todellakaan sellainen projekti, jota jaksaisi putkeen tehdä monta päivää! :) Mutta jotta tämäkin edistyisi, otan itselleni pieniä tavoitteita saada jokin yksittäinen hahmo valmiiksi vaikka johonkin tiettyyn päivään mennessä. Kalenterista saa mukavasti vinkkejä, mikä hahmo voisi olla seuraavaksi vuorossa: Marianpäiväksi oli luonnollista tehdä Maria ja enkeli, ja Joosefin nimipäiväksi tietysti Joosef. :)

Joku arveli kommenteissa, että koska minä en tunnetusti ole jouluihminen, niin tuskin olen sentään jouluseimeä tekemässä. Mutta muistanette myös, että olenkin tekemässä tätä työkäyttöön, kunhan vain pääsen jälleen terveiden kirjoihin ja töihin palaamaan. Siinä mielessä tämä projekti toimii minulle eräänlaisena tsempparina, se pitää minut toiveikkaana tervehtymisestä. Vaikka en siis millään muotoa jouluihmiseksi itseäni tunnustakaan, niin töissä tietysti teen sitä mitä työtehtäviin kuuluu, ja aika pitkälti työni pyörii eri juhlapyhien kristillisen sanoman ympärillä. Toki minulle itsellenikin esimerkiksi joulun kristillinen sanoma on erittäin merkittävä, enkä minä sitä ole koskaan sulkenut omasta "joulunvietostani" pois. (Inhoan tuota "vietto"-sanaa, siksi se on lainausmerkeissä, koska minusta missään juhlapyhässä ei ole mitään erityistä "viettämistä", ihan tavallista elämistähän se on siinä missä muinakin päivinä.) Mutta minuun ei kolahda joulussa tai muissakaan juhlapyhissä niihin liittyvät syömiset, juomiset, koristeet, lahjat, menemiset ja tulemiset, eli siinä mielessä en "vietä" (taas tuo ärsyttävä sana) juhlapyhiä millään tavalla. Ei meillä tietenkään juhlapyhinäkään nälässä olla ja jotain niinäkin päivinä täytyy aikansa kuluksi tehdä, mutta ei sen tarvitse arjesta poiketa muuten kuin että yleensä kaikki olemme silloin kotona. Minusta juhla ja pyhä poikkeaakin arjesta merkittävimmin niin, että arki on täynnä tohinaa, kun taas juhla ja pyhä ovat rauhoittumista ja lepoa varten. Minä laajennan rauhoittumisen käsittämään myös pyhään valmistautumisen niin, että pyhää ei edes tarvitse valmistella mitenkään erityisemmin, eli pyhät eivät meillä poikkea esimerkiksi juuri ruokien tai kodin sisustamisen puolesta mitenkään arjesta. Sen sijaan minulla juhlapyhien (tämä siis käsittää muutkin pyhät kuin joulun, eli esimerkiksi lähestymässä olevan pääsiäisen, joka on minulle vuoden kaikista tärkein juhlapyhä) sisältö löytyy aina kirkosta. Ei välttämättä kuitenkaan niin, että minun tarvitsisi itse mennä fyysisesti kirkkoon, mikä on vaikkapa jouluna tehty mahdottomaksikin, koska bussit eivät kulje silloin, kun kirkossa jokin tilaisuus olisi. Usein katson tai kuuntelen jumalanpalveluksen tv:stä tai radiosta, koska sanomahan on kuitenkin sama, kuunteli sen sitten kirkonpenkissä tai omalla kotisohvalla (jossa yleensä voi paremmalla omatunnolla neuloa samalla! ;) ). Ja muutenkin kun koen tärkeäksi levätä ja olla perheen kanssa yhdessä juhlapyhien aikaan, niin olisi vähän hassua lähteä yhtäkkiä kotoa pois, varsinkin kun se tarkoittaa elämistä jonkinlaisten aikataulujen mukaan, mikä taas on minusta jo pois siitä levosta ja rauhoittumisesta.

Olen varmaan tästä aiheesta aiemminkin kirjoittanut, mutta koska tuo tuli kommenteissa taas esille, niin kirjoitin uudestaan. Ylipäätään siis kaikissa juhlapyhissä - ei siis vain joulussa - pyrin välttämään mitään erityistä "viettämistä" (eli että tehtäisiin asioita jotenkin eri tavalla kuin arkena), "laittamista" (eli että valmisteltaisiin pyhää jotenkin arjesta poiketen) ja "toivottamista" (eli että toivotetaan hyvää sitä-tätä-ja-tuota vain toivottamisen vuoksi esim. lähettämällä kortti, tekstari, blogikommentti/-postaus, jossa ei ole mitään muuta kuin tuo toivotus; eri asia sitten, jos se tapahtuu muun yhteydenpidon ohessa). Lyhyesti sanoen: minä panostan elämässäni mieluummin arkeen, ja juhlat ja pyhät vedetään mahdollisimman matalalla profiililla tai mieluummin ei ollenkaan. Paitsi pääsiäinen on niin iso juttu, että sitä voi nostaa vähän korkeammalle. ;)

Toki meidän perhe elää tässä yhteiskunnassa siinä missä muutkin. Päiväkodeissa ja kouluissahan ei nykypäivänä saa uskonnollista sisältöä olla muuta kuin erikseen järjestetyissä tilaisuuksissa. Siksi lapsetkin askartelevat niitä tonttuja, tipuja ja noitia, jotka eivät ole niin minun mieleeni, mutta koska ne ovat suomalaista juhlapyhäkulttuuria, niin siinäpä askartelevat, ja niitä laitetaan kotiin esille samalla tavalla kuin yleensä lasten askarteluja meillä seinille ja muualle ripustetaan. Maassa maan tavalla, päiväkodissa päiväkodin tavalla, koulussa koulun tavalla jne. Kotona sitten eletään siten, että kaikilla on hyvä olla, kenenkään vakaumus ei tule loukatuksi eikä kukaan tunne jäävänsä paitsi jostain tärkeästä. Eikä meillä se pyhien uskonnollinen sisältökään erityisemmin korostu, se on lähinnä minun oma juttuni, ja siksi siitäkään ei tehdä oikeastaan isompaa numeroa. Lapsille kerrotaan pyhien kristillisestä sisällöstä, jos he ovat siitä kiinnostuneita. Mutta lapset saavat myös pitää jouluna tonttulakkia niin paljon kuin haluavat ja syödä pääsiäisenä suklaamunia, ei se ole sen kummempaa kuin että jonain toisena päivänä pidetään Darth Vader -asua ja syödään Angry Birds -karkkeja. Voi sitä tonttulakkia pitää minun puolestani vaikka keskellä kesääkin, ja suklaamunia syödä syksyllä. :) Ja jos minua pyydetään töissä vetämään tonttuleikki, niin ilman muuta sen teen, vaikkei tonttuilu olekaan minun "juttuni".

Palataan vielä jouluseimeen hetkeksi. Koska en ole "koristeihminen", en siis arjessa enkä varsinkaan juhlapyhissä, niin jouluseimestä ei tule koriste, vaan käyttöesine. Toivon myös, että noita hahmoja voi käyttää ympäri vuoden. Lasten leikkeihin se ei kuitenkaan tule päätymään. Teen sen kyllä lapsia ajatellen, mutta vain aikuisten käsiteltäväksi, opetus- ja havainnollistamismateriaaliksi. Ajatus tähän on ihan itsestäni lähtenyt, eli mikään pakkohan minun ei jouluseimeä ole tehdä, töistä löytyy sitä havainnollistamismateriaalia kyllä siihenkin tarkoitukseen riittävästi. Minusta on kuitenkin mukavaa käyttää materiaalia vaihtelevasti. Ja vaikka työkäyttöön sen teenkin, se tulee olemaan minun omani.

Pitkästi tuli nyt asiaa, mutta koska kommenteissa mainittiin tuo sana "jouluihminen", niin halusin tätä vähän selventää. Minä koen olevani vain "ihminen" ilman minkäänlaista etuliitettä. Tai sitten olen vain "arki-ihminen", "tavallinen ihminen", "pieni ihminen". Jotain sellaista vaatimatonta kuitenkin, joka ei kaipaa juhlia eikä kimalteita ympärilleen. Rauhaa ja hiljaisuutta, lepoa ja olemista. Sitä ainakin tämän vuoden pääsiäinen tulee olemaan, koska se menee pakollisessa vuodelevossa! :)

Mukavaa viikon jatkoa! :)