Tänään ei tuuli ole ollut niin kovin hyvä. Lähdin heti aamusta kauppa-asioille pitkästä aikaa vähän "isommille kaupoille" eli ihan marketeille saakka. Kuten yleensäkin kotoa lähtiessä, nytkin tuntui siltä, että hyvinhän tässä jaksaa tehdä ostokset ja vielä tuoda tavarat kotiinkin. Mutta viimeistään kassalla huomaa, että väsymys on nyt iskenyt, eikä ole enää käsitystäkään siitä, miten jaksan vetää kauppakassini (sellaisen pyörillä kulkevan) bussipysäkille, nostaa sen bussiin, ja vielä kävellä kotipysäkiltä kotiin. Tänään tuli ongelmia jo siinä vaiheessa, kun yritin päästä kauppaan sisään, enkä jaksanut työntää ostoskärryjä pienen kynnyksen yli, siihen tuli onneksi joku tuntematon auttamaan... Kotiin päästyäni huomasin eteisen peilistä, että ripsivärit olivat pitkin poskia (tietysti juuri nyt, kun laitoin naamaa nätiksi pitkästä aikaa moneen kuukauteen!), sillä päätepysäkiltä kävellessäni tämä tilanteeni vain jotenkin iski tajuntaani. Seitsemän kuukautta on nyt siitä, kun kävelyni yhtäkkiä huononi, eikä tilanne ole siitä parantunut. Yli puoli vuotta olen ollut yhtäjaksoisesti sairaslomalla. Eikä diagnoosista ole tietoakaan. Pikkuhiljaa alan väsyä tähän tilanteeseen, varsinkin kun tiedän edessäni olevan taas monta kipeää päivää vuodelevossa. Kotitiellä tuli mieleeni, että olen vasta 35-vuotias, eikä ole lainkaan varmaa, että tulen tästä enää parempaan kuntoon. Ei ihme, että maskara ei pysynyt ripsissä.
Kotona löytyi kauppakassista puuhalehti tulevien vuodelepopäivien ajankuluksi. Hyvää tuulta tämä lehti kovasti lupailee.
Ja hyvää tuulta se toikin! Katsokaapa, millaisia sanoja saan etsiskellä yhdestä tehtävästä! :) Jos et näe kuvaa kunnolla, klikkaa sitä, niin se suurenee. Tämän jälkeen elämä näyttää taas valoisammalta. "Villalankakirjonta" näyttää muuten olevan tuossa alarivillä oikealta vasemmalle... ;)
Tein tästä lehdestä jo pari tehtävää (säästän tämän parhaan vähän myöhemmäksi...), ja kyllä siinä murhemieli unohtui. Nimensä veroinen puuhalehti siis. ;)
Huomenna pitäisi tulla kotiin vähän toisenlainen puuhalehti... ehkä se odottaa minua sairaalasta kotiuduttuani. Saatte pitää käsiä ristissä ja peukkuja pystyssä, että tällä kertaa saataisiin otettua sellainen näyte, josta alkaisi hommat selvitä, viimeksihän tuo samainen tutkimus ei oikein onnistunut.
Aurinkoista tiistaipäivää!
No jopas löyty kivat sanat.
VastaaPoistaYstävä rakas, olet mielessä. Tänään ja varsinkin huomenna.
VastaaPoistaVoi surkeus.. Mietin pitkään mitä kirjotan, mutta en keksi mitään järkevää.. Rohkeutta ja voimia Mari! Sun voima on varmasti tuo uskomaton positiivisuus.
VastaaPoista-Minna-
Voimia, Mari, huomiselle!
VastaaPoistaTsemppiä!
VastaaPoistaMuistan sinua samalla kun mietin tuttavaani, joka sai diagnoosin kaikille erilaisille oireilleen. Toivon sitä samaa sinulle ja myös sopivaa hoitoa.
VastaaPoistaMie rukkoilen puolestasi
VastaaPoistaPidetään peukkuja,varpaitakin. Voimia sinulle!
VastaaPoistaMinäkin pidän peukkuja, jotta sun oireisiin saataisiin vihdoinkin selvyys. Sitä Novitan puuhalehteä odotellaan täälläkin!
VastaaPoistaTsemppiä ja peukkuja!!!!!
VastaaPoistaTunnen turhautumisen oireet omakseni, kivun joka raastaa ja jäytää, kun arkea ei jaksa.
VastaaPoistaTapaturmani jälkeen olin menettää uskoni ihan kaikkeen, kun mikään ei sujunut. Tänään jaksan hymyillä, iloita kaikesta, vaikka murheet painaa välillä päälle.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, valoa, ja toivoa.
Kädet ristissä täälläkin ja ajtuksin luonasi.
VastaaPoistaVoimia kovasti!
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamista!
VastaaPoistaÄlä lannistu. Kyllä se elämä siitä vielä valkeneekin. Toivotan onnea kokeisiin ja kaiken ton siivoamisen jälkeen voit rauhassa huilailla.
VastaaPoistaMielelläni sanoisin jotain lohduttavaa mutta kun mietin itteni siun tilanteeseeen niin tuntuu niin epätoivosen epäreilulta että ei sille oo sanoja. Sä kyllä suhtaudut tähän käsittämättömän hienosti ja rohkeasti <3.
VastaaPoistaTsemppiä ja lämpimiä ajatuksia!
VastaaPoista