Uuh, iiihana mekko! :)

Palautan mieliinne tämän kuvan noin puolen vuoden takaa:

Elokuussahan esimieheni yllätti tiimimme viemällä meidät koulutusaamupäivän jälkeen iltapäiväksi virkistäytymään Hailuotoon. Tässä kuvassa ollaan Luovon Puojissa, jossa heti ovesta sisään astuttuani säntäsin tämän lankaläjän kimppuun tekemään tuota, mistä työkaveri onnistui nappaamaan kuvankin todisteeksi hulluudestani. ;) Lankaläjän vieressä mallinuken yllä oli ihana mekko, jota ihailin suunnattomasti. Koska mekossa oli hintalappu 300,- ja kilon lankasatsissa noin 65,- niin oli sanomattakin selvää, että valitsin sen halvemman vaihtoehdon saada ihana mekko itselleni. :)

En vain tullut silloin ottaneeksi kuvaa mekosta, ja kun tässä on tosiaan se puoli vuotta vierähtänyt ennen kuin sain mekon puikoilleni, mielikuva on jo ehtinyt hieman hämärtyä. Sen muistan, että pitkät hihat siinä mekossa oli, jotain joustinneuletta muuten, mutta etuosassa oli helmineuleen tapaista. Sen pohjalta sitten koitin oman mekkoni säveltää. Vasta sitten, kun mekko oli jo puikoilla, hoksasin sen Puojissa näkemäni mekon olevan jonkinlainen muunnos luotolais- eli tikkuripaidasta! Jos olisin tämän aiemmin oivaltanut, olisin ehkä voinut etsiä tikkuripaidan ohjeen käsiini ja katsoa siitä vähän osviittaa. Mutta en viitsinyt enää alkaa purkaakaan tai tekemään suunnitelmiini muutoksia. Onpahan ainakin omanlaiseni mekko eikä minua voida syyttää kopioinnista, vaikka jotain ideaa siitä valmiista mekosta tähän nappasinkin.

Tässä siis minun iki-ihanainen villamekkoni:

Villamekko

Tehty ajalla: 2.-17.2.2013

Malli: Oma, vähän ideaa napattu Luovon Puojissa olleesta mekosta

Lanka: Luovon Puoji 2-säikeinen villalanka luonnonvalkoinen

Langankulutus: 393 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Mulle (M)

Muuta: Uuh, iiiihana! :)   

Alkuperäisessä ohjeessa taisi oikeammin olla korinpohjaneuletta tuo etuosa, mutta minun mekossani se on nyt helmineuletta. Jos jotain tässä mekossa muuttaisin, niin pääntie saisi olla muutaman silmukan kapeampi ja pari kerrosta "vähemmän syvä", mutta menee tämä näinkin. Muuten olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen, kun ottaa huomioon, että kaikki silmukat ja mitat olen laskenut ihan itse. Mittoja omasta kropasta vähän sieltä ja täältä, ja sen mukaan sitten koitin kehitellä, paljonko mihinkin kohtaan neulotaan mitäkin. Sen vuoksi siis kaula-aukostakin tuli mitä tuli, se oli se ehkä kaikkein hankalin mitattava.

Tässä mekossa ei varsinaisesti ole tehty mitään muotoiluja, vaan se muotoutuu ylleni ihan näiden mallineuleiden ansiosta. Silmukoita on siis mekon koko pituudelta samanverran, paitsi tietysti kädenteitä varten tein sitten asiaankuuluvat kavennukset. Helma on 6 oikein 2 nurin -joustinta, joka levittyy kauniisti, kun taas vyötärön 2 oikein 2 nurin -joustin asettuu napakasti muotojen mukaan. Koko takakappaleen yläosa on tuota samaa joustinta, mutta etukappaleen pieni helmineulekaistale tekee puolestaan sen, että mekkoon tulee luonnostaan vähän lisätilaa rintojen kohdalle ilman, että näyttäisi siltä kuin joustinneule venyisi äärimmilleen. ;)

Kuvasta näkyy vähän epäselvästi tuo helman helmineule, mutta helmaan samoin kuin hihansuihin tein muutaman kerroksen helmineuletta, jotta se tavallaan yhdistää yläosan ja pääntietä ympäröivän helmineuleen alaosaan.

Mietin pitkään, tekisinkö mekon pyöröneuleena vaiko saumojen kanssa. Päädyin lopulta tekemään saumallisen mekon, koska saumat antavat isolle neuletyölle mukavasti ryhtiä. Huomasin tosin netistä tikkuripaidan "historiaa" tutkiessani, että se on ollut tapana tehdä pyöröneuleena ja vielä niin, että hihat neulotaan miehustasta alaspäin myös pyörönä, eli todennäköisesti se taannoin näkemäni mekkokin on tehty siihen tapaan. Mutta minun mekkoni on nyt tehty saumojen kanssa ja hihat tasona alhaalta ylöspäin.

Kun katsot tarkasti tuota saumaa, niin huomaat sen olevankin oikeastaan pieni erityinen yksityiskohta, jonka tein ihan tarkoituksella. :) Sauman kohdalla menee pieni kaistale helmineuletta, jota on siis mekossa muuallakin pieninä yksityiskohtina. Nyt sauma ei oikeastaan näytäkään saumalta vaan jonkinlaiselta koristeelta. Koristeellisen sauman tein niin, että etu- ja takakappaleissa (samoin kuin hihojen reunoissa) neuloin reunasilmukat ainaoikein, siis vain sen yhden reunimmaisen silmukan. Sauma on ommeltu etupuolelta niin, että pujotin neulan aina sen ainaoikean silmukan "harjanteen" läpi, vuorotellen kummastakin kappaleesta. Se on erittäin nopea ja helppo tapa ommella ainaoikein-neuletta yhteen, ja nyt sitä pystyi soveltamaan myös tähän, kun tässä oli ainaoikein-reunasilmukat. Ainaoikein-neuleessa tulee tällä tekniikalla huomaamaton siisti sauma, ja tässä puolestaan tällainen koristesauma. Ideaa saa käyttää, muttei oo pakko, hei! :D

Mekko on siis todella aitoa pässinpökkimää ilman mitään superwash-käsittelyjä, ja sen kyllä tunsin sormenpäissäni tätä neuloessani! Myös kuopus kiinnitti asiaan selvästi huomiota, koska hän totesi tuosta langasta, että "tämä on tehty lampaasta!" :) Yleensä hän ei tuollaista huomiota tee värjätyistä ja teollisesti kehrätyistä langoista. Tässä langassa oli vielä ihan asiaankuuluvasti roskiakin joukossa ja selvästikin on käsinkehrättyä. Aiemmin olen täällä jo maininnutkin, että valmiin neuleen kasteleminen vedessä, jossa oli hieman hiustenhoitoainetta, teki tällekin ihmeitä, ja kaikki karheus on tipotiessään.

Parasta tässä mekossa on ehkä kuitenkin se, että se on ihan itse suunniteltu ja suunnitelmien pohjalta valmistettu - ja siitä huolimatta jopa onnistunut! :) Ideoitahan toki itse kukanenkin nappaa sieltä ja täältä, ja vaikka tällä on olemassa esikuvakin, niin lopputuloksesta otan kunnian itselleni. Uuh, iiihana! :)

Lankaa tuli tätä varten ostettua kilo (sitä ei myyty pienemmissä erissä), ja tähän meni vajaa 400 grammaa. Vielä siis saan tehdä tästä pässinpökkimästä aika monta neuletta, ennen kuin se on kulutettu loppuun. Harmi, ettei se kestä sukkalankana, mutta eiköhän tästä jotain muutakin saa aikaan.

Hauska loppuhuomautus: Lankavarastoni painaa tällä hetkellä 11111 grammaa! :D

Mukavaa uutta viikkoa!