Taikaa

Vaikka olen tehnyt neuleita ja virkkuita lähes koko ikäni, jaksan aina vaan hämmästellä sitä, miten viimeistely vaikuttaa jälkeen. En tarkoita nyt viimeistelyllä päättelyä tai saumojen ompelua, vaan neuleen kastelemista. Minähän olen niin laiska ja malttamaton, etten jaksa yleensä kastella neuletöitäni, koska joutuisin odottamaan niiden kuivumista, ja yleensä minulla on hirveä kiire päästä esimerkiksi juuri ompelemaan niitä saumoja ja ennen kaikkea kuvaamaan blogiin, että ei siinä voi yön yli odottaa. Siksi minulla on tapana höyryttää neuleiden osat ennen kuin alan ommella niitä yhteen, ja se kyllä ajaa ihan saman asian kuin kasteleminenkin. Nyt kuitenkin työn alla on mekko ihan 100% käsittelemättömästä lampaanvillasta, jota en uskaltanut alkaa höyryn kanssa käsittelemään, joten kun sain siitä takakappaleen valmiiksi, kastelin sen vedessä, johon oli sekoittanut hieman ihan tavallista hiustenhoitoainetta (hajusteetonta ja väriaineetonta, jota käytän normaalistikin hiuksiini), sen jälkeen en suinkaan pingottanut neuletta, vaan annoin sen vain kuivua yön yli pyyhkeen päällä. Ajattelin, että jos teen tämän kastelun jokaisen kappaleen kohdalla erikseen, niin yhden kappaleen mahtuu kuivattamaan yhden pyyhkeen päällä pienessä tilassa, ja toisekseen ei tule sitten sitä ongelmaa, että kaikki kappaleet ovat kerralla kuivumassa, jolloin minulla ei ole mitään tekemistä sillä aikaa. ;) Nyt saatoin kuivumisen aikana aloitella jo etukappaletta, ja kun etukappale on kuivumassa, voin tehdä hihoja, ja kun hihat kuivuvat, voin ommella etu- ja takakappaleiden saumoja.

Halusin nyt kuitenkin esitellä teille tuon yksinkertaisen toimenpiteen eli kastelemisen aiheuttamaa taikaa:

Päällimmäisenä on puikoilla oleva etukappale ja sen alla kasteltu ja pyyhkeen päällä kuivattu (ei siis pingotettu lainkaan) takakappale vastaavasta kohdasta. Aivan valtava ero! Minua hirvitti katsella tekeillä olevaa työtäni, koska jälki on aivan älyttömän epätasaista, kuten kuvasta huomaat. Kastelemisen jälkeen jälki on kuitenkin aivan taianomaisesti tasoittunut! Puhumattakaan siitä, miltä neule tuntuu: puikoilla oleva neule on karheaa ja rasvaista, se pistelee sormia inhottavasti. Taas kerran olen joutunut pelkäämään, että lopputuloksena on ärsyttävästi pistelevä neulemekko. Mutta kastelemisen jälkeen tuo neule tuntuu ihanan pehmeältä, eikä se edes haise lampaanp**kalle kuten kerällä oleva lanka! ;)

Jotkut ovat kertoneet kommenteissa, etteivät he onnistu tekemään kirjoneuleesta siistiä tai tasaista. Haluatteko kuulla tunnustuksen? Minullakin kaikki kirjoneuleet ovat suoraan puikoilta pudotessa ihan älyttömän epätasaisia, kupruilevat sinne ja tänne! Mutta kun vähän höyrytän - tai vaihtoehtoisesti kastelen - niin simsalabim kaikki kuprut katoavat ja siliävät!

Virkkuutyöt ne vasta kamalia ovatkin ennen viimeistelykäsittelyä! Valmiista virkkuusta pitäisi ohjeen mukaan tulla kaunis pyöreä liina, mutta minun tekeleistäni ei ota selvää, onko se pipo vai mikä ihme kumma epämuodostunut läjä. Mutta taas kerran vesi tai vesihöyry tekevät taikojaan, ja lopputuloksena on kuin onkin ihan samanlainen liina kuin mallissa. Kun lapsena virkkasin ensimmäisen liinani, kukaan ei kertonut minulle, että sille pitäisi tehdä jotain virkkaamisen jälkeen. Äiti vain laittoi sen pöydälle sellaisenaan, ja minä elin vuosikausia siinä luulossa, että olen vain niin surkea virkkaaja, kun liinastani tuli sellainen kummallinen epämuodostunut hörhelö. Eihän se liina olisi kaivannut kuin vähän silitysrautaa tai vettä, niin lopputulos olisi ollut täydellinen.

Laskiainen lasketaan, paastonaika alkaa.

Messias on matkalla, paastonaika alkaa.

Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme. 

Tänään on laskiaissunnuntai, paastonaika alkaa (tarkalleen ottaen tuhkakeskiviikkona) ja pääsiäiseen on 50 päivää. Vuoden suurin juhla tuntuu taas olevan niin lähellä. Meidän perheestä laskiaismäkeen pääsi tänään vain kuopus, mutta toivottavasti isoveljensä vesirokko taittuisi tiistaihin mennessä, niin saisi hänkin lasketella meille pitkiä pellavia. :) Hyvää laskiaista ja siunattua paastonaikaa kaikille!