Piilosilla

Sunnuntai on suosikkini kaikista viikonpäivistä. Silloin ei ole mitään menoja eikä yleensä muitakaan suunnitelmia. Lapsille aika voi käydä pitkäksi vapaapäivänä. Aamulla on leikitty ja käyty ulkona, iltapäivällä on ehditty käyttää peliaika koneilla ja kaikki lautapelitkin on kertaalleen pelattu. Sitten pienempi oivaltaa: "Leikitäänkö piilosta?!"

Koululainen on piiloleikissä etevä sekä etsimään että piiloutumaan, mikä ei tunnu aina pikkuveljestä reilulta, hän kun ei osaa keksiä itse vielä niin nerokkaita piilopaikkoja eikä hoksaa etsiä isoveljeä kaikista mahdollisista paikoista. Joskus täytyy sitten kysyä ihan äidiltä vinkkejä hyviin piilopaikkoihin. Ja äidiltähän löytyy sekä vinkkejä että piiloja! :) Varsinkin näin pienelle pojalle, joka mahtuu melkein mihin vain. ;)

Lankakoppaan on tullut sen verran vajetta viime aikoina, että sinne mahtuu hyvin yhden pikkupojan piilottamaan, pehmustettakin on vielä kopan pohjalla sopivasti. ;)

Ja kun käsityökaapista nostaa yhden lankakorin vaivihkaa ulos, niin sielläkin on kiva piileskellä lankojen ja ompelukoneen seurana. Ompelukone on siis tuo valkoinen, joka näkyy pojan takana. ;) Tuo kuvan lankakori on minun itsevärjättyjen lankojeni säilytyspaikka, sieltä vilkkuu se eilen värjäämäni vyyhtikin, kun tarkasti katsot.

Voi kun itsekin mahtuisin ja ennen kaikkea taipuisin vielä piilopaikkoihin!

Kuvan esittämä kuopus näki eilen telkkarissa ummetuslääkemainoksen. Poika vissiin ymmärsi sanan "ummetus" hieman väärin, koska hän totesi: "Äiti, mää haluan myös tuollaista lääkettä, että kun mää laitan illalla silmät kiinni niin mua ei pelota enää."

Hilpeää uutta viikkoa! :)