Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2012

Laivanupotusta

Nyt on käyty katsomassa Titanic kolmiulotteisena versiona, tunti sitten päättyi leffa ja äskettäin kotiuduin. Oli ensimmäinen 3D-elokuva, jonka näin, ja olisi varmaan mennyt ihan täydestä se 3D-tekniikka, jollen olisi nähnyt ennen elokuvan alkua muutamaa traileria, joissa se 3D-efekti pomppasi melkein syliin saakka. Titanicissa ei ollut oikein tuollaisia "käsinkosketeltavia" kohtauksia, eli selvästikin siinä on vanha elokuva vaan muokattu 3D-versioksi. Mutta olihan se muuten kiva käydä katsomassa pitkästä aikaa. Tulihan sitä aikanaan katsottua tosi monta kertaa (mutta ei likimainkaan niin monesti, mitä olen katsonut lempileffani West Side Storyn), mutta edellisestä kerrasta on jo tosi monta vuotta aikaa, liekö jo kymmenisen vuotta. Jännästi tällä katsomiskerralla kiinnitin enemmän huomiota itse siihen laivan tarinaan kuin rakkaustarinaan, eikä minua edes itkettänyt, höh. ;) Ainut kerta, kun pikkuisen silmäkulma kostui, oli se kun orkesteri alkoi soittaa "Käyn kohti sinua" -virttä, mutta se onkin yleensä se kohtaus, mitä en pysty liikuttumatta katsomaan. Ehkä se johtuu siitä, että kyseinen virsi lauletaan minun hautajaisissani alkuvirtenä. :) (olen miettinyt omien hautajaisteni kaikki muutkin virret ja myös kanttorin urkusoolot, sekä sen että minut tuhkataan ja että isoja kukkalaitteita ei lasketa, vaan jokainen käy tuomassa arkulle yhden gerberan - haaveena on virkata vielä arkun päälle laitettava peite omin käsin, mutta sitä ei saa laittaa tuhkausuuniin vaan mieluusti kierrättää jälkipolville)

Neuleeksi pimeään leffateatteriin valitsin tutun ja turvallisen perussukan:


Tässä on elokuvareissun tulos. Ensimmäinen sukka valmistui kutakuinkin samalla sekunnilla, kun laiva upposi, ja toinen sukka oli hyvässä vaiheessa Leonardon vajotessa mereen. Olen nyt todistanut itselleni, että pystyn kutomaan sukan ihan pilkkopimeässä, sillä vaikka välillä yritin katsoa neulettani, en siellä pimeässä enkä ne lasit päässä erottanut koko tekelettä kädessäni. Tarkistin tuon valmiin sukan, ja se on täysin virheetön, kavennukset ovat ihan säännöllisesti oikeissa paikoissa, eli jälki on ihan samaa kuin jos olisin tehnyt sen näkevänä. Ainoa ylläri oli tuo, miten tämän itsevärjäämäni langan värit olivat läiskittyneet sukassa - taidan tehdä toisenkin sukan silmät sidottuna, koska olisin varmaan saanut sydärin, jos olisin tekovaiheessa nähnyt nuo kamalat läiskät. ;) Sukkaa en sovittanut kertaakaan jalkaani, mutta kotona testasin, että on juuri sopiva itselleni, eli osasin kärkikavennuksetkin aloittaa juuri sopivaan aikaan, vaikka pimeässä olinkin. Apuvälineenä käytin puikkoa, koska tiesin sen olevan 20 cm pitkä, niin laitoin sen vaan sukan päälle ja sormilla tunnustelemalla mittasin, milloin terä on sopivan mittainen. Muulloinkin neuloessani minulla on yleensä sormenpäiden tuntoaisti tärkeämpi kuin näköaisti, harvoin tulee käsiin tuijoteltua tehdessä, luotan paremmin siihen, mitä sormet minulle kertovat.

Hyvää uutta viikkoa kaikille! :)

11 kommenttia:

  1. Minulta ei kyllä taitaisi sukan kutominen sujua pimeässä; ei ainakaan kavennukset. Olet sinä kyllä taitava.

    VastaaPoista
  2. Enpä mäkään saa pimiässä neulottua.
    Sähän oot teheny tarkat suunnitelmat hautajaisias varten, et kai sä nyt oo kuolemassa ku tuollasia blogissa asti palijastat? ;)

    VastaaPoista
  3. Näppi: Kaikkihan me ollaan kuolemassa jossain vaiheessa. ;) Mää oon varmaan suunnitellut hautajaiseni jo joskus parikymppisenä. Sitä kun aikanaan istui työkseen hautajaisissa, niin siinä ehti ajatella monenmoista, mitä ei omiin hautajaisiinsa ainakaan haluaisi, esim. niitä valtavia kukkalaitteita. Ja sitten tuli moni virsi ja musiikki rakkaaksi, tuota "Titanicin virttä" oon soittanut jumalanpalveluksissa kuolleiden ilmoittamisen jälkeen varmasti enemmän kuin mitään muuta musiikkia, siksikin se jotenkin koskettaa. Mää suhtaudun elämään aika realistisesti, se saattaa päättyä huomenna tai sitten 70 vuoden päästä. Enkä usko, että omia hautajaisiaan suunnittelemalla mitenkään maalailisi piruja seinille, mun mielestä niitä voi suunnitella siinä missä mietin vaikkapa nimiä, joita voisin antaa tuleville lapsilleni, jos sellaisia joskus vielä siunaantuisi (todennäköisesti sitä ei enää tapahdu), tai millaisen kodin laittaisin jos voittaisin lotossa. Näistä kolmesta eli kolmannen lapsen saaminen, lotossa voittaminen ja kuoleminen on kuitenkin 100% varmaa että ainakin yksi niistä toteutuu. :D

    VastaaPoista
  4. Ihailen pimeässä neulottuja sukkiasi.

    Ja omien hautajaisten suunnitteleminen on realistista; minulla on jo valmiina kaulus arkkupaitaan. Ja sukat tulen neulomaan myös.

    VastaaPoista
  5. Olet sinä uskomattoman taitava. En minä vaan osaisi pimeässä elokuvateatterissa kutoa sukkaa. Ei pudonnut puikkoja tai lankakerä kadonnut?

    Minä olen haaveillut arkkualban tekemisestä, mutta toistaiseksi se on vielä haave. Pitäisi suunnitella malli, ottaa mitat ja sen semmoista. Siitä olisi kiva saada sellainen perintövaate, kuten sinäkin ajattelet. Silloin itse arkku voisi olla halvain mahdollinen pahviloota. Muutenkaan en kammoksu omien hautajaisten miettimistä.

    VastaaPoista
  6. Kyllä sukankudin on hyvä pimeäneulontaan. Mieheni yli 90-vuotias mummo aina neuloi pimeässä keittiössä sukkaa, kun menimme hänen luokseen kyläilemään. Hän sanoi, ettei näiden takia kannata valoa sytyttää :D.
    Vielä minä sen hameen muuten virkkaan paremmastakin langasta. Tykkäsin niin siitä ideasta, mutta kun lanka oli - paitsi vääränpaksuinen mallin silmukkalukuun nähden - myös niin tuskainen virkata, että ihan pilas nautinnon...

    VastaaPoista
  7. Ai niin, ja olen minäkin hautajaisia sen verran miettinyt, että Paavo Ruotsalaisen virsi siellä pitää veisata ihan kokonaan, ja loppusoittona tulla "Kristus valo valkeuden"... - Tää on tosiaan varmaan ammattitauti, nämä aatokset...
    Ja hautapaikathan me ollaan lapsille jo monta kertaa tähdennetty: että meidät sitten tuhkataan, ja tuhkat kaivetaan maakuoppaan tuohon meidän talontakaiselle metsäpläntille. Samaan paikkaan, mihin talonlämmityksestä kertyneet tuhkat on kaivettu. Eikä mitään muistomerkkejä pystytellä.
    Jotkut pitää kyllä näitä meidän juttuja ihan makaabereina. Esim. naapurinrouva, joka jo suri, että mitäs, jos minä kuolen ensin. Että jos mieheni menee sitten uusiin naimisiin, mitä hänen uusi vaimonsa sitten tykkää, kun minut on takapihalle haudattu. Minä vastasin, ettei muuten voisi vähempää kiinnostaa :D.

    VastaaPoista
  8. Ohoh! Ei kyllä taitaisi meikäläiseltä ihan onnistua. Ainaki välillä pitäisi pystyä kattoon missä on menossa. Hieno sukka!

    Ja ihan on kyllä realistista suunnitella omat hautajaisensa. Senpähän järjestäjät pääsee helpommalla kun kaikki on suunniteltu jo valmiiksi. :P Ite oon miettiny ihan samaa, vaan en oo aatelmaa kauemmaksi ehtiny... vielä... :D

    VastaaPoista
  9. Vau, ei kyllä onnistuis pimeässä neuloa sukkaa! Ehkä jotain silmukoita saisin tehtyä mutta en kyllä mitään valmista tai sinne päinkään ;)

    Tuli jotenki semmonen olo että pitäis kattoo Titanic pitkästä aikaa. Joku minisarja tuli kyllä puoliksi katsottua tässä pääsiäisaikaan mutta ei se kyllä ollut kovin hyvä.

    VastaaPoista
  10. No voi sun kanssas! En meinannu heti ees tajuta, että teit oikeesti elokuvissa noita sukkia!! Empä oo moista kuullu. Ei mikään ihme, jos lopussa yllättyy!
    Minulle eka ja samalla vika 3D -esitys oli ihan pettymys ja näin ollen en enää itteäni niillä kiusaa.

    VastaaPoista
  11. Hyvin olet hautajaisesi suunnitellut. Minullakin tuli ajatus omasta itsetehdystä kuolinpaidasta kun täällä kansalaisopistossa olivat tehneet. Minä en ollut kurssilla mutta aikomuksena on mennä jos semmoinen vielä tulee ohjelmaan.
    Tuota pimeässä neulomista minä en taida, hieno taito.

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)