Sisustamista

Meidän kotonahan ei harrastata kausisisustamista, eli kodin ulkonäkö ei vaihdu millään tavalla vuodenaikojen mukaan. Eli samat verhot ja muut systeemit kesät talvet, eikä edes juhlapyhät vaikuta sisustukseen tai koristeluun millään tavalla. Jos taasen jotain muutosta haluan kodin sisustukseen tehdä, niin se tehdään aina sillä periaatteella, että tätä katsellaan nyt sitten monta monta vuotta eteenpäin ympäri vuoden, ja muutoksen tekemiseen täytyy olla aina joku järkevä peruste, perusteeksi ei riitä vaihtelunhalu. ;)

Makkarissa meillä onkin ollut samat verhot jo kohta 13 vuotta. Makkari on tosin vaihtunut sinä aikana moneen otteeseen, tämä asunto taitaa olla viides, jonka makkarissa ne samat verhot ovat palvelleet. Itse asiassa nelisen vuotta sitten, kun tänne muutimme, laitoin ne verhot ikkunaan vähän sillä meiningillä, että kun ei pimennysrullaverhoja vielä silloin ollut, niin verhojen tuli pimentää riittävästi (muutimme alkukesästä). Siispä taitoin pitkät verhot kahtia ja vetaisin peittämään kokonaan kaksi makkarin ikkunaa. Vaikka ne pimentävät rullaverhotkin sitten saatiin hankittua ja asennettua paikoilleen, yksiväriset tummansiniset verhot jäivät edelleen siihen ikkunan ja rullaverhojen eteen olla möllöttämään liki neljäksi vuodeksi.

Tammikuussa meille tuli iso läjä uusia huonekaluja, minkä seurauksena lastensänky lähti kävelemään vanhempien makkarista toiseen kotiin, ja kuopus muutti lastenhuoneeseen isoveljen luokse kerrossänkyyn. Siinä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että nyt voisi makkarin sisustukseenkin vähän kiinnittää huomiota. Yksiväriset tummansiniset verhot alkoivat 13 vuoden jälkeen tuntua ahdistavilta, sitä paitsi ne olivat alun alkaenkin olleet epäkäytännölliset tämän asunnon ikkunoihin. Halusin vähän kirkkaampia ja raikkaampia värejä, ja jotain muutakin kuin sinistä, mutta kuitenkin sinistä sisältävää, koska en halunnut vaihtaa päiväpeittoa ja mattoa erivärisiin. Vihreää ja oranssiahan laitoimme jo toissatalvena makkarin seinälle ryijyjen muodossa, joten siihen suuntaan ajattelimme väriskaalaa laajentaa, ja lopulta se vihreä tuntui sekä minusta että miehestäni kivemmalta vaihtoehdolta, vaikka haaveilin toki löytäväni sellaisen verhokankaan, jossa olisi sekä sinistä - mieluiten turkoosia -, vihreää että oranssia, mutta ei kuitenkaan liikaa valkoista. Meni aika haastavaksi, koska kuitenkaan makkarissa ei saa olla liian levoton verhokangas, ja myös budjetilla oli olemassa jonkinlaiset rajat, eli mitään 20 e/metri -kangasta en voinut ostaa, vaikka sellaisiinkin ihanuuksiin törmäilin etsintäreissuillani.

Onneksi oli Modernicassa loppuunmyynti! :)

Makkarin sivuverhot 4 kpl

Tehty: 17.3.2012

Kangas: Anemone-verhokangas Modernicasta

Koko: 140x220 cm/kpl

Muuta: Tykkään uudesta raikkaasta ilmeestä!

Kyllä tuntuu ihan kummalliselta, miten verhot vaikuttavat huoneen ilmeeseen näin paljon! No, jos entinen versio oli tosiaan yksiväriset kulahtaneet tummansiniset verhot, jotka peittivät koko ikkunan ja olivat ihan liian lyhyet (taitettu siis osittain kaksin kerroin), ja joita ei oikeastaan koskaan voinut vetää ikkunan sivuun, ja joita oli vain kaksi kappaletta eli yksi per ikkuna, niin onhan muutos ihan valtava, kun on molemmissa ikkunoissa nyt kaksi oikean mittaista verhoa, joissa on vielä huomattavasti raikkaampi väritys mitä edellisissä. Ja näissä on nyt sitä kauan kaipaamaani turkoosia ja vihreää! :)

Lisää vihreää huoneeseen tuli tällä tyynyllä. :) Tällä on oikeastaan ihan hauska tarina. Isäntä osti jokin aika sitten Lidlistä tällaisen vartalotyynyn, jota minä olen inhonnut alusta alkaen. Ensinnäkin koin, että tyyny tuli meidän parisuhteeseen minun ja mieheni väliin, siis ihan kirjaimellisesti, koska se pötkötti aina sängyn keskellä meidän välissä. Kun olin nakannut sen riittävän monta kertaa lattialle, niin isäntäkin viimein luopui tyynystä. ;) Toisekseen inhosin tyynyä siksi, ettei siihen löytynyt mitään päällistä, enkä jaksanut alkaa sellaista siihen hätään ompelemaankaan. Kun sitten mies ei enää tyynyä tarvinnut unikaverinaan, mietimme, että mitäs tyynylle nyt tehdään. Silloin heräsi idea, että jos laitettaisiin se sängynpäätyyn koristetyynyksi. Haaveenani oli, että olisin ommellut tyynylle päällisen samasta kankaasta kuin verhotkin, mutta kun päädyin lopulta ohueen verhokankaaseen, niin ei siitä oikein tyynynpäällistä voinut tehdä. Ostin Modernicasta toisenlaista kangasta tyynynpäällistä varten, mutta kotona huomasin, ettei se ollutkaan oikein meidän makkariin sopivaa.

Ette varmaan ikinä arvaa, mikä tämä tyynynpäällinen oikeasti on! :) Se on kaitaliina! :D Eilen löysin kaupassa käydessäni valmiin kaitaliinan, joka oli kaksinkertainen niin, että toinen puoli on ruudullinen ja toinen valkoinen, kooltaan juuri tyynymme kokoinen. Ostin liinan ja ratkoin siitä päädyn auki, pujotin pötkylän sisään ja ompelin päädyn kiinni. Näin siis voi valmiitakin tuotteita tuunata, eikä tullut edes yhtään kalliimmaksi kuin jos oisin ostanut tähän kankaan ja ommellut siitä (paitsi että olin jo ostanut yhden kankaan turhaan). Tätä en kirjaa itselleni ompelutyöksi siksi, että olen tästä vain ratkonut yhden sauman auki ja ommellut sen uudelleen, mutta täytyi kuitenkin tässä yhteydessä tämäkin mainita.

Ihanaa, kun makkarissamme on viimein vähän muutakin väriä kuin sinistä, joka on ollut vallitsevana värinä kodissani aika pitkään, vaikkakin viime vuosina väistynyt jo kaikista muista huoneista paitsi makkarista. Sinisen värin juuret juontavat vuoteen -94, jolloin tätipuoleni ehdotti, että tulisin kutomaan hänen kangaspuillaan itselleni mattoja, jotta hän saisi mattoloimen pois puista ja vähän kuteita vähemmäksi. Tein silloin kaksi sinisävyistä mattoa, koska suvun miehet näyttivät käyttäneen pääosin sinisiä kalsareita, jotka oli leikelty siis lopulta matonkuteiksi. ;) Ja kun minulla sitten oli kaksi sinistä mattoa, niin siitä aika luontevasti löytyi värit ensin opiskelija-asuntolaan, sitten yksiööni ja lopulta aina vaan muihin koteihini. Kun sinisistä matoista oli luovuttu, pystyin viimein ottamaan muitakin värejä käyttöön, mutta makkariin se sininen vain on jäänyt. Ihan hyvä värihän se on makuuhuoneessa, mutta onneksi siellä on nyt tuota vihreääkin. Ja pian tuonne tulee onneksi lisää väriä torkkupeiton muodossa, joka kyllä sekin on sinisävyinen keltaisella, oranssilla ja vihreällä höystettynä.

Miten sitten kävikään sille yhdelle kankaalle, jonka olin ostanut tuota pitkää tyynyä ajatellen? Ei siitä tullut ollenkaan turha ostos, totesin vain, että se ei sovi makkariin, mutta sopisi olohuoneeseen täydellisesti. Ensin ajattelin, että olisin nakannut pötkylän olohuoneen tyynyksi, mutta ei se oikein ole sellainen sohvatyyny. Mutta ainahan sitä nyt pari sohvatyynyä mahtuu olohuoneeseen lisää. :)

 Sohvatyynyt 2 kpl

Tehty: 17.3.2012

Kangas: Salsa Stripe -puuvillakangas oranssi

Koko: 40x40 cm

Muuta: Olkkariin

Kuvista taitaakin paljastua syy, miksi tämä kangas olikin pakko saada olohuoneeseen. Mahtaisikohan kenties meidän olohuoneen seinällä olla mitään, missä on tismalleen nuo samat värit ja vielä raidallisenakin? :)

Taidan muuten olla vähän hulluna sohvatyynyihin. Meidän olohuoneessa on kaksi sohvaa, ja niiden päällä on nyt yhteensä 10 sohvatyynyä. Toisella sohvalla on kaksi yksiväristä oranssia tyynyä ja kaksi pinkki-oranssi-punaraitaista, jotka toistavat taasen ihan meidän olkkarin mattojen värejä (meillä on siis sellaiset pinkki-oranssi-punaiset matot olkkarissa). Lastenhuoneen ja makkarin sohvatyynyt mukaanlukien meillä on koko asunnossa 17 sohvatyynyä + yksi pötkylätyyny. Niitä vaan näyttää meille kertyvän, enkä malta luopua entisistä. No, kyllä ne ovat päivittäin käytössäkin, ei ainoastaan koristeina.

Makkari oli verhokangasostoksille lähtiessäni muutoskohde numero yksi, mutta olin jo pitkään miettinyt keittiön verhojen uusimista. Vanhassa kappaverhossa ei ollut sinänsä mitään vikaa, siinä oli mieluisat väritkin, ja olin sen tähän kotiin ommellut silloin muuttaessani. Mutta oli se ehkä hiukan liian lyhyt leveyssuunnassa, ja se minua on häirinnyt koko nämä neljä vuotta, minkä ajan se kappa on ollut ikkunassa. Toinen asia, mikä minua harmitti heti silloin neljä vuotta sitten tähän asuntoon muuttaessamme, oli että muuton yhteydessä huomasin keittiön ikkunanpielissä olevan valmiiksi koukut verhovaijerin kiinnitystä varten, ja heti silloin minun alkoikin tehdä mieli salusiineja. Muistin vain, että olin ostanut kappakankaan jostain pakan loppupäästä, joten en edes yrittänyt lähteä etsimään, olisiko kangaskaupassa vielä samaa kangasta jäljellä, etenkin kuin olin ostanut ja ommellut kapan jo valmiiksi aika reilusti ennen tähän asuntoon muuttoamme.

Tammikuussa meille tuli uusi isompi ruokapöytä, josta kyllä tykkään muuten, mutta tuolien päällinen on mustaa keinonahkaa. Ja musta on kaikkein ällöttävin väri, mitä maa päällään kantaa. Ruokailuryhmää ostaessamme ainoa asia, joka sai minut miettimään ostopäätöstä, oli nimenomaan musta väri. Mutta kun ryhmä oli ihan huipputarjouksessa, niin päädyimme sen ostamaan, ja minä jäin heti miettimään, miten voisin piilottaa sen mustan värin kivempien värien alle. Tuolihuput tuntuivat ensin kivalta ajatukselta, mutta sellaisten ihan maahan asti ulottuvien helmallisien huppujen kanssa olisi tullut vastaan ensinnäkin budjetti ja toisekseen ompelijan rajalliset taidot. Minä ompelen mielelläni verhokäänteitä ja tyynyjä ja kaikkea muutakin, mihin ei tarvitse ottaa tarkkoja mittoja tai piirrellä kaavoja. Joten ei pitkiä tuolihuppuja, kiitos! Sitä paitsi minusta ne sellaiset helmalliset tuolihuput näyttävät vähän raskailta. Ja lapsiperheessä keinonahkapäälliset ovat ihan loistavat ruokapöydän tuoleissa, kun ne voi pyyhkäistä kostealla rätillä puhtaiksi - kangaspäälliset pitäisi nakata joka ruokailun jälkeen pesukoneeseen, ainakin lasten tuoleista.

Kun pohdiskelin tätä huppuasiaa ääneen miehelleni, mies ehdotti, että ompelisin tuoleille "pipot", jotka eivät peitä koko tuolia, mutta tuovat vähän väriä mustan vastapainoksi ja pilkottaisivat kivasti pöydän takaa. Makustelin tätä ajatusta noin puolitoista kuukautta mielessäni, ja lopulta päätin kokeilla ideaa, mikäli löytäisin sellaisen mieluisan kankaan, josta voisin ommella sekä tuoleille pipot että keittiöön uuden kapan ja viimein myös ne kaipaamani salusiinit. Se sopiva kangas löytyi samalla reissulla kuin makkarin verhokangas ja tyynynpäälliskangaskin. Modernican loppuunmyynnistä edelleen.

Keittiön kappa ja salusiinit (2 kpl)

Tehty: 17.3.2012

Kangas: Hot Spot -puuvillakangas monivärinen

Koko: Kappa n. 220x55 cm, salusiinit n. 110x37 cm/kpl

Muuta: Salusiineja on siis 2 kpl, jotka voi vetää halutessaan sivuun.

Tuolin pipot 6 kpl

Tehty: 17.3.2012

Kangas: Hot Spot -puuvillakangas monivärinen

Koko: n. 40x22 cm/kpl

Muuta: Mieheni idea! :)

Nyt on sitten myös keittiössä ihan uusi ilme. Noista tuolin pipoista tuli kyllä varsin hauskat, antavat kivan pirteää ilmettä, mutta tuolit ovat edelleen sellaiset, että niistä lähtee ruokatahrat pyyhkäisemällä pois. Ja kestäväthän nuo pipot pesuakin, kankaankin hoksasin kutistaa ennen ompelua.

Mietin vain, että en ole koskaan nähnyt tuollaisia tuolin pipoja aiemmin, eli onkohan mieheni nyt keksinyt jotain ihan uutta? Ja tuleekohan näistä pipoista nyt joku suuri trendi, kun julkaisen nämä kuvat blogissani? ;)

Verhojen ja tuolin pipojen kangas toistaa ihan samoja värejä, joita meillä on jo ennestään keittiössä. Punaista on olkkarin puolella, joten kiva, kun sitä on nyt keittiössäkin. Vanhoissa verhoissa ei ollut lainkaan vihreää, vaikka muuten keittiöömme on alkanut vihreääkin ilmestyä, joten kiva, kun sitä on nyt sitten tässä uudessa kankassa. Muutenhan tuossa onkin melkein samat värit kuin vanhoissa verhoissa. Niin, ja tässä on hyvää myös se, että kankaassa on myös mustia palloja, se jotenkin yhdistää kankaan paremmin noihin ällöttävän mustiin tuoleihin, muttei kuitenkaan pomppaa sieltä liikaa esille. Ja nämä sopivat yhteen myös Haaparannan Hemtexistä muutamalla eurolla ostamieni tablettienkin kanssa, vaikka ihan varmasti monet muutkin pöytätableteistamme käyvät näiden kanssa, esimerkiksi pyöreät oranssit tai vihreät tabletit.

Nyt on sellainen olo, että näillä tekstiileillä mennään aika monta vuotta, ja tosiaan niin keväät, kesät, syksyt, talvet, joulut ja pääsiäiset ja kaikki muukin, mitä matkan varrelle mahtuu.

Tunnistaako muuten kukaan, mikä kumma esine meillä killuu tuolla keittiön verholaudassa? Vihje: se on soitin. :)