Kirjoja

On tullut asioitua kirjakaupassa. Jokin aika sitten pyörähdin ihan kivijalkakirjakaupassa, kun olin kaupungilla tappamassa aikaa tauollani. Sieltä löysin pari kiinnostavaa kirjaa, joille etsin vain netistä edullisimman hinnan (joka oli ainakin 10 e/kirja halvempi kuin kivijalkakirjakaupassa). Vielä kun AdLibriksestä tuli minulle sähköpostiin mainos, että heillä on toimituskuluton kampanja, niin en voinut olla tilaamatta. Molemmat kirjat tulevat tarpeeseen! :)

200 virkattua ruutua -kirjaa on moni muukin esitellyt jo blogissaan. Kun olen täydellisen koukussa jo isoäidinneliöihin, miksipä en koukuttaisi itseäni muunkinlaisiin ruutuihin? :) Ja vaikken tästä kirjasta koskaan virkkaisi ruudun ruutua, niin tämä on niin kuolattavan ja syötävän ihana katsella, että jo pelkästään siitä ilosta maksoin mielelläni pari kymppiä. ;) Suosittelen lämpimästi kaikille, joilla pysyy koukku kädessä!

Neulottavan seimen ohjekirjasen tilasin lähinnä töihin, eli pistän tämän verovähennyksiin. :) Työni kannalta tässä kirjassa on erittäin hyödyllistä se, että tähän on kirjoitettu Luukkaan evankeliumin (ja vähän Matteustakin joukossa) kertomus Jeesuksen syntymästä "vaihe vaiheelta" ja lapselle soveltuvalla tyylillä: ensimmäinen tarina kertoo enkeli Gabrielin ilmestymisestä Marialle, toisessa kertomuksessa Maria ja Joosef lähtevät matkaan kohti Betlehemiä, kolmannessa kertomuksessa he kolkuttelevat majatalon ovea, neljännessä kertomuksessa lapsi syntyy, viidennessä enkelit ilmestyvät paimenille, kuudennessa paimenet tulevat seimen äärelle, seitsemännessä tarinassa kome tietäjää näkee tähden ja viimeisessä tarinassa kuninkaat tuovat lahjoja vastasyntyneelle Jeesus-vauvalle. Itse asiassa tähän tyyliin meillä on töissäkin kerrottu Jeesuksen syntymäkertomusta tässä viimeiset kolme viikkoa, eli yksi palanen yhdellä kerhokerralla. Jos ensi tai jonain muuna vuonna toteutamme saman idean, niin tässä kirjassa onkin sitten hartaustekstit valmiina! :) Ja mikä parasta - näin harrastukseni kannalta - tarinoiden välissä on ohjeet, kuinka neuloa kussakin tarinassa tarvittavat hahmot. :) Jos joskus neulon nämä hahmot, niin teen ne ehdottomasti sitten työkäyttöön, sillä vaikka meillä töissä onkin tosi mukavasti rekvisiittaa, niin ihan oman työn vaihtelun kannalta on välillä mukava käyttää erilaisia materiaaleja. Työkaverin kanssa tässä juuri puhuttiinkin, että jos meinaa nämä hahmot tehdä, niin niitä kannattaa alkaa tehdä pikkuhiljaa vaikkapa alkuvuodesta, koska todennäköisesti näin loppuvuodesta tämä aihe ei jaksa enää niin paljon kiinnostaa, että jaksaisi vapaa-ajallaan vielä jotain nukkeja väännellä. Aiheesta kun saa töissä ihan tarpeekseen ja vähän vielä ylikin tarpeiden. Siksi on ihanaa, kun oma koti pysyy koko ajan samanlaisena kuin kaikkina muinakin vuodenaikoina, täällä voin olla täysin tietämättömänä siitä, onko kesä vai talvi, arki vai pyhä. :) Esimerkiksi viikon päästä oleva viikonloppu on meillä kotona ihan samanlainen kuin muutkin vuoden viikonloput, paitsi että minä pyörähdän silloin lauantaina töissä ja perhe saa pärjätä sen päivän omillaan. Mutta joo... ei ehkä juuri tällä hetkellä ole sellainen olo, että just nyt haluaisin alkaa seimen hahmoja neulomaan. ;) Jos nämä kirjan hahmot osoittautuvat sellaiseksi puuhaksi, että näitä voisi tehdä esim. palaverissa, niin siinähän saisi sopivasti työajalla tehtyä nuket. ;) Niin, ja kirjan mukanahan tuli myös tallin seinät ja materiaali, josta saa askarreltua seimen. :) Katsotaan, tuleeko milloin sellainen inspiraatio, että jaksaisi alkaa näitä vääntämään, mutta ainakin ne tarinaosuudet tulevat varmasti jossain vaiheessa käyttöön.

Niin ja jottei kukaan pääse väärään käsitykseen, niin tarkennan, että seimen hahmot ovat minulle ainoa asia, joka mielestäni kuuluu siihen kirkkovuoden pyhään, joka on tässä piakkoin tulossa. Siihen pyhään ei minulla kuulu mitään punapukuista, kimmeltävää, muovista, syötävää eikä juotavaa, eikä muuten myöskään kortteja tai muunkaanlaisia toivotuksia puolin eikä toisin. Minulla itselläni on juuri tähän aikaan vuodesta valtava tarve saada olla rauhassa kaikki se aika, mitä en ole töissä, eli en jaksa edes kuvitella olevani missään yhteydessä sukulaisiin tai tuttaviin, tai tekeväni kotona mitään muuta kuin teen normaalistikaan. Onneksi ei tarvitse. :) Saan vaan olla ja möllöttää. :) Touhua riittää töissä ihan riittämiin (ja onneksi enimmäkseen seimiaiheen parissa, eikä niiden punapukuisten...), kotona on niin ihanaa vaan tehdä itseä kiinnostavia juttuja omaan tahtiin ja syödä myös viikon päästä samanlaista tavallista ruokaa kuin ympäri vuoden... :) Tavallinen arki on paras asia maailmassa, nautin siitä niin paljon, etten halua mitään juhlia sekoittamaan elämääni. Ei juhlat minua mitenkään ahdista, mutta ne eivät vain tunnu kuuluvan minulle. Olenkin oikeastaan jättänyt tuon tulevan juhlapyhänkin ihan vain "työasiaksi", enkä ajattele sitä siis lainkaan kotona. Siksi siis seimen hahmotkin teen mieluusti vaikka kesällä ja vain ja ainoastaan työkäyttöön.

Mutta siltikin: Jeesuksen syntymä on minulle pyhä asia. Vielä tärkeämpää on pääsiäisen sanoma ja siksi pääsiäinen on oikeastaan ainoa juhla vuodessa, jota vietän (plus lasteni synttärit ;) ). On vaikea ymmärtää, miksi näistä tärkeistä asioista muistutetaan vain kerran vuodessa, koska ne koskettavat ainakin minun elämääni joka päivä, ne ovat jotenkin kaiken "kalenteriin mahtuvan" yläpuolella. Ja samalla on vaikea ymmärtää, mitä tekemistä vaikkapa ylensyömisellä ja valtavalla materian paljoudella on sen kanssa, että parituhatta vuotta sitten Jumalan Poika syntyi köyhänä eläinten syöttökaukaloon? Minä koen yksinolon, vaatimattoman aterioinnin, hiljaisuuden ja mahdollisimman koruttomalta näyttävän kodin olevan lähempänä tätä tärkeää sanomaa. Jos haluan juhlan tuntua, se löytyy kirkosta, mutta ei ainoastakaan kaupasta. Ehkä olen ainoa ihminen maailmassa, joka ajattelee näin, mutta minulla on oikeus ajatella kuten ajattelen ja tuntea kuten tunnen. Tunnen ihan samoin kuin laulun kirjoittaja: "Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää. Me kylmin käymme sydämin, laps' sivuun vain jos jää. Me lahjat jaamme runsahat - laps' tyhjät kätes ihanat."

Lupasin muutama viikko sitten, etten kirjoita tästä lähestyvästä juhlapyhästä blogissani, ja pyysin myös, ettei sitä j:llä alkavaa sanaa mainittaisi edes kommenteissa, mutta nyt tuon kirjan myötä heräsi ajatuksia, niin tulipahan nyt kirjoitettua. J-sanaa ei ole kuitenkaan tässä vielä kertaakaan mainittu, kuvaa lukuunottamatta, joten olen pitänyt lupaukseni. Tästä eteenpäin aiheesta ei kuitenkaan enää puhuta, maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin joku yksi hassu päivä vuodessa. ;) Kuten vaikkapa sukat, jotka voisin esitellä huomenna täällä blogissa. :)

Tunnustan, että vaikka tykkäänkin nykyisestä työstäni kuin hullu puurosta (minä en muuten syö puuroa, joten en voi varmaankaan sitten olla hullu ;) ), niin tuntuu tällä hetkellä ihanalta, että edessä on nyt ainoa kokonaan vapaa viikonloppu kuukauden sisällä. Onhan näitä kuusipäiväisiä työviikkoja jo tässä tehtykin putkeen aika monta, ja vielä on yksi työviikonloppu viikon päästä edessä. Mutta nekin on ihan kivoja työpäiviä, oikeastaan melkein kivempia kuin arkityöpäivät. :) Rajansa kuitenkin silläkin, onneksi niistä saa melkoisen määrän sitten vapaapäiviä siirrettäväksi parempaan ajankohtaan.

Leppoisaa viikonloppua siis - minä ainakin aion ottaa ihan rennosti! :)