Annelin pyynnöstä näette työasuni, ja myös miestäni ja lapsiani varten tämä kuva otettiin. Hätäisesti siis vain tämä yksi kuva otettiin, koska ihmisiä alkoi jo virrata sisään, eikä aikaa ollut kunnolliseen poseeraamiseen, tässäkin alkoi jo kuvauksen kohdetta vähän naurattaa, eikä ilme ole niin harras kuin oli tarkoitus... ;)
Älkää peljätkö, minä se vain olen! :)
Lapsena en saanut koskaan pukeutua miksikään jouluevankeliumin hahmoksi. Minä nimittäin luin aina jouluevankeliumin, koska minulla oli kaikkein kuuluvin ääni. Siihen aikaan ei ainakaan meidän koulussa äänentoistosta ollut tietoakaan, mutta muistan kyllä lukeneeni evankeliumin ainakin kerran myös seurakuntatalolla, jossa oli mikrofoni käytettävissä. Eli kun muut pukeutuivat kuka miksikin hahmoksi, minä sain olla vain omissa vaatteissani; taisi minulla sentään olla kädessäni kynttilä, joka valutti steariinit kädelleni.
Siispä olin ihan onnellinen, kun sain viimein töissä laittaa enkelin asun päälleni ja vielä kahdessa eri tilaisuudessa. :) Voi olla, että tämä asu tulee minulle liiankin tutuksi tulevina vuosina, sillä musiikkipainotteisessa työsuhteessa olevalle työntekijälle lykätään automaattisesti roolit, joissa saa laulaa tai muuten musisoida. Tämä enkeli on tällä viikolla laulamisen lisäksi soittanut mm. kitaraa ja kellopeliä. :) Ja äänentoistokin oli, vaikka ääneni kuuluvuus on edelleen samaa luokkaa kuin silloin lapsena. ;) Hih, mikrofonin mute-nappia en saanut laitettua mihinkään fiksuun paikkaan, joten tungin sen helmani alle, ja sieltä jostain pohkeen korkeudelta aina nipsautin napin päälle ja pois tarpeen mukaan. ;)
Huomatkaa myös enkelinkiharat. ;) Niistä taisi tulla vähän liiankin säkkärät... :D Sädekehäkin kutitti kovasti päätäni, mutta se on kuulemma ollut vastikään käytössä päiväkodissa, jossa on täitä. ;)
Levollista pyhäpäivää! Täällä päässä aletaan ommella peiton palasia yhteen. :)
Hahaa, kohtalotoverini! Minä sain aina koulunäytelmissä pääroolin, en siksi, että olisin ollut paras näyttelijä, vaan koska minulla oli kuuluvin ääni. Neljännellä luokalla pukeuduin evankeliumissa keskimmäiseksi enkeliksi, mutta minulle ei löytynyt tarpeeksi pitkää kaapua, kun olin "hiukan" kasvanut pituutta. Nilkat paljaina ei ollut kovin harras olo...
VastaaPoistaEn minäkään saanut olla enkeli koskaan! En kyllä lukenutkaan, olen ollut aina ujo, puheiden pito ja esillä olo on edelleen vaikeaa. Perusluonteesta ei kai pääse koskaan irti, mutta pysytn sentään jo puhumaan ja toimimaan aikuisena ja peittämään ujouttani.
VastaaPoistaHyvää pyhäpäivää!
Kiitos Mari, kun laitoit tämän kuvan !
VastaaPoistaEnkä todellakaan pelkää, olet tosi kaunis enkeli.
Ja pitäähän enkelillä ne kiharat olla, eikä nuo ole liian säkkärät.
Hyvin onnistui kuva, turhaan niitä olisi montaa otettukaan. Sinulla on niin enkelimäinen katsekin :)
Lapsesi varmasti myös tykkäsivät kuvasta, ja tietenkin miehesi myös !
Ihana aikuinen enkeli.
VastaaPoistaHaitanneeko mitään vaikka enkeliä naurattaakin, kun ilosanomaahan jouluna julistamme. :)
VastaaPoistaIhan muuten hiukset nousivat pystyyn täälläkin asti, kun mainitsit täit. Minulla on lapsena ollut täitä ja siitä kai jäänyt kammo niihin. Kun joskus aikuisena olen niihin törmännyt, niin aina sama reaktio: kuin hukset nousis pystyyn! ;D
Ai niin, vielä oli tarkoitukseni toivottaa sinnekin levollista joulupäivää ja kertoa, että täällä opetellaan virkkaamaan joulupalloja. ;)
VastaaPoistaMinä olin kolmannella luokalla enkeli evankeliumissa. Toisen kerran kun neljännellä olin siinä mukana sain Marian roolin.
VastaaPoistaEnkeleistä ihanin.
VastaaPoistaTodella kaunis enkeli olet ja niin enkelimäinen katse ylös taivaaseen !
VastaaPoistaHaa, paitsi että meillä on samanlainen tyylitaju (= villasukat täytyy soinnuttaa muuhun asuun!), meillä on myös samat lapsuuden traumat! Jouduin aina lausumaan runoja, en saanut ikinä olla enkeli ja laittaa kimalletta tukkaan - ennen kuin lukiossa. Silloin kyllä nautinkin ihan rivienkelin roolistani täysin siemauksin. ;)
VastaaPoista