Salsaa

Salsa. Eiks se oo jotain kastiketta? En oo koskaan maistanut (luullakseni).

Salsa. Eiks se oo joku tanssi? En oo tanssi-ihmisiä.

Salsa. Eiks se oo joku hame? Joo, sen mä tiedän. Mulla on yks semmonen. Ostin kerran Anttilasta. Tosi kiva. :) Ihanan kevyt ja huoleton, koska sen kuuluu olla valmiiksi jo rypyssä (pesun jälkeen kuivatetaan rullalle käärittynä ja solmittuna, että varmasti rypistyy), ja se on silleen kivasti valmiiksi rispaantunutkin. Eli ei tarvi välittää, vaikka välillä tarttuisi jonnekin, kuten kovassa menossa tahtoo käydä. Siinä on vain yksi huono puoli: sekin likaantuu joskus ja kaipaa pesua, ja mitä minä silloin pidän päälläni? :)

No, ei hätää, ainahan sitä voi hommata lisää salsahameita. Paitsi ettei mitään kivoja löydy kaupasta. En ole kyllä jaksanut katsellakaan (inhoan kauppoja). Mutta voisihan sellaisen ommella. Ja tuli sitten ommeltuakin peräti kolme (kangaskauppoja en inhoa). ;)

Viitaten edelliseen postaukseen mainitsen, että vaikka siitä saattoi päästä sellaiseen käsitykseen, etten ole suunnilleen koskaan ommellut, niin onhan minulla toki paljonkin kokemusta ompelusta. Tosin pääasiassa huonoja kokemuksia. ;) Mutta on toki niitä hyviäkin kokemuksia. Ompelukoneeni on jo 11-vuotias, ja silloin ihan uutukaisena se oli heti ahkerassa käytössä. Silloin meillä oli kahden ihmisen käyttöön vähän liikaakin tilaa, minulla jopa ihan ikioma huone levittäytyä kankaineni ja kaavoineni. Vapaa-aika oli täysin omassa vallassani, kun puolisokin oli vuorotöissä, ja harvoin satuimme saman katon alle yhtä aikaa. Ompelin vaatteita itselleni ja kummilapsille. Tosin todeten, että ei ole ihan sama asia ommella collegea tai sifonkia. Tulihan niitä kaikenlaisia ongelmiakin vastaan, mutta jonkinlaisia valmiita tekeleitäkin syntyi. Ompeluinnostus jatkui vielä senkin jälkeen, kun asunnot pienenivät ja tila väheni. Yhden tilkkupeitonkin tekaisin, vaikka se taisi olla elämäni tuskallisin projekti, ensimmäinen versio päätyi roskiin...

Mutta 7 vuotta sitten ompelupöytäni muuttui hoitopöydäksi, eikä sen jälkeen ole ollut sitä omaa tilaa levittäytyä. Ompelukoneen esille ottaminen vaatii jo enemmän viitseliäisyyttä, puhumattakaan sitten siitä missä leikkaisi kankaat ja miten saisi oman rauhan ommella. Esikoisen vauva-aikana vaippatehtaan pyöriessä ompelin öisin keittiön pöydällä. Aamuksi sitten kone ja tekeleet pakastimen päälle ja yöllä taas ehti surauttaa muutaman vaipan, tai sarjatyönähän niitä silloin tein. Silloinkin totesin, ettei minun hermoni jousta, jos kangas joustaa, eli mieluiten työstän jotain varmasti muodossaan pysyvää kuten peruspuuvillaa tai vaipoissa flanellia. Trikoolle ja collegelle haistatin pitkät siinä vaiheessa, kun yritin esikoista odottaessani ommella jotain trikoobodya. Ei ollut minun hommaani. ;)

Ompelu sujuu, kun on sitä tilaa ja ennen kaikkea rauhaa. Yleensä ompeluprojektini tahtovat olla sitä, että ahtaudun koneen kanssa pienelle pöydänkulmalle, ja koitan äkkiä saada homman hoidetuksi, että saa taas pöydänkulman siihen käyttöön, mihin sitä varsinaisesti tarvitaan. Ei kiireellä saada aikaan kuin rumaa jälkeä. Ja ompelu vaatii tosi paljon aikaa - kaavojen piirtäminen ja kankaiden leikkuu vie yleensä enemmän aikaa kuin itse ompelu, ja kaikista ohjeista puuttuu aina maininta kappaleiden reunojen huolittelemisesta, mikä on sekin suhteellisen iso prosessi. Tuntuu, että into on jo mennyt siinä vaiheessa, kun nämä "esivalmistelut" on saatu tehdyksi, ja pääsee itse asiaan eli ompeluohjeen kohtaan numero 1. Neulominen on kärsimättömälle ihmiselle sopivampaa, kun voi ottaa vain langan ja puikot käteen ja alkaa neuloa tasan silloin kun siltä tuntuu. Ei tarvitse raivata pöytää eikä mitään.

Tällä viikolla sain ommella rauhassa, ja huomasin, ettei se tuota mitään ongelmia. Piti vain malttaa siivota ompelukset keittiön pöydältä syrjään siinä vaiheessa, kun perhe tuli kotiin ja alettiin syömään. Perheen läsnäollessa en ommellut, paitsi torstai-iltana halusin saada ompelut loppuun pois perjantaiaamun siivouksen tieltä. Huomasin, että vaikka lapset eivät varsinaisesti pyörineet ympärillä, niin jo pelkkä läsnäolo ja äänien kuuluminen vaikutti ompeluuni, tuntui että minulla on jotenkin kiire saada ompelut tehtyä. Ja olihan siinä tietysti se kiire, että sain koneen ennen iltaa kaappiin, koska en halunnut enää kangaspölyä heti siivouksen jälkeen kotiin. Rauhassa ollessani koneen kanssa syntyneet ongelmat eivät tuntuneet lainkaan ongelmilta, kiiressä taas pienikin vastoinkäyminen hermostutti.

Siinä siis taustat sille, miksi ompelu ei ole mielilajini, ja miksi tekeleeni ovat usein olleet jotain muuta mitä olin ajatellut. Toki minulla ei ole myöskään kovin paljon ymmärrystä sen suhteen, miten erilaiset kankaat käyttäytyvät ommellessa, esimerkiksi joustavaa ja joustamatonta kangasta on hivenen hankala sovittaa yhteen. Enkä osaa sovittaa vaatteita ja tehdä niihin muutoksia istuvuuden parantamiseksi. Olenkin siis pyrkinyt pitäytymään nykyään siinä, että ompelen lähinnä puuvillasta verhonkäänteitä, kasseja ja tyynyjä, mahdollisimman simppeleitä ilman mitään laskoksia, taskuja, tai muita kommervenkkejä. Sellaisia varttitunnin ompelusessioita siis. ;)

Salsahameen ohje vaikutti äärimmäisen helpolta, ja sitä se tosissaan olikin. Piirrettäviä kaavanosia oli tasan yksi eli hameen yläosa, muuten sitten leikattiin ohjeen mukaan suorakaiteen muotoisia kaitaleita. Suoraa saumaa ja kuminauhavyötärö. Peruskamaa. Ainoa haaste salsahameessa oli rypytys. Mieleeni tulvi muistoja äidistäni ompelemassa ja tuskailemassa rypytysten kanssa - ne taitavat olla suunnilleen ainoita kertoja, jolloin olen nähnyt äidin menettävän malttinsa. ;) Pakko myöntää, että minun vanhojenpäivän "Tuulen viemää" -puvussani ja erittäin monikerroksisessa ja runsashelmaisessa ylioppilasmekossani oli sitä poimutettavaa enemmän kuin laki sallii, joten ymmärrän äidin maltinmenetyksen. Sitä muistellessani kävin rohkeasti omien rypytysteni kimppuun, ensikertaa siis rypytystä kokeilin. Ja taisi jokaisen rypytyksen kohdalla mennä jotain pieleen ja rypytysompeleet purkuun. Milloin ompelin väärältä puolelta, milloin loppui aluslanka kesken kaiken tai kone leikkasi kiinni ja oli pakko katkaista lanka (ja rypytysompeleenhan tulee olla yhtäjaksoinen eli lankaa ei saa katkaista välillä), milloin sitten lanka katkesi siinä vaiheessa, kun olin onnistunut jo helman poimuttamaan. Tein myös erittäin klassisen virheen, eli olin ostanut kankaaseen sopivan väristä lankaa jonkun pienen rullan (100 m tai ehkä 200 m), sitten huoletta ajelin siksakilla kankaan reunat huomatakseni vain, että sitä lankaa ei riitäkään sitten varsinaiseen ompeluun... No, pienillä kikkailuilla sain langan riittämään niin, että päällepäin näkyvät ompeleet ovat sitä oikeaa lankaa, ja sisään jäävä lanka on korvattu muulla. Tällaisiakaan ei tule ajateltua, kun on ollut niin pitkä tauko siitä, kun olen viimeksi vaatteita ommellut! Vaipathan olen aina surauttanut vaan valkoisella langalla, jota minulla on sellainen saumurikartiollinen. :) Niin ja kyllähän se konekin temppuili, ja hermot olivat koetuksella siinä vaiheessa, kun kone leikkasi aina 5 cm välein kiinni, ja piti aina avata kone ja irroittaa sieltä osia, että sai sen taas toimimaan. Siis aina tosiaan muutaman sentin välein - ja ne tietysti rypytysosia kiinnitettäessä, jolloin kangaskerroksia oli useampia, vaikka taisi se välillä leikata kiinni silloinkin, kun oli vain kaksi kerrosta yhteenommeltavana. Ompelukoneilla on oma tahtonsa...

Joka tapauksessa tämänkertainen ompelusessio on onnellisesti nyt ohi. Täytyisi vain muistaa, ettei parane innostua kangaskaupassa ostamaan heti moneen ompelukseen kankaita, vaan vain yhteen kerrallaan. Jos on liikaa ommeltavaa, niin ei ole mikään ihme, jos sekä kone että ompelija alkavat vähitellen käydä kuumana. ;)

Ja sitten kolmen tiiviin ompelupäivän tulokset - klikkaa kuvaa suuremmaksi:

Salsahameet 3 kpl

Tehty ajalla: 14.-16.6.2011

Malli: Suuri Käsityö 10/2003 nro 1

Kankaat: Eurokankaasta polyesterikangas (turkoosi hame) ja pellavakankaat lime ja lila-limeraidallinen (lila-vihreä hame), Löytöpalasta puuvillakankaat keltainen ja pinkkiruudullinen (kelta-pinkki hame)

Koko: M

Muuta: Tykkään näistä kaikista, hyvä malli! Kelta-pinkkiruutuhameen kaveriksi ompelin myös hiuspannan (keskimmäisessä kuvassa)

En oikeastaan osaa näistä sanoa muuta kuin että olen tyytyväinen! Malli oli erinomainen, ja aion ehdottomasti säilyttää kaavan (sen yhden ainokaisen pienen lipareen ;) ) jatkoa varten. Tosin en ihan hirveästi tykkää, kun noista pitkistä hameista tuli noin pitkiä. Hoksasin oikeastaan vasta noita puuvillakankaita ostaessani, että voinhan tehdä lyhyemmänkin hameen. Ja tuo lyhyempi onkin enemmän minun tyyliseni. Noiden kankaiden kanssa kävi muutenkin niin, että pyörin ja pyörin aikani Eurokankaassa, enkä oikein löytänyt sellaista, mikä olisi ollut ihan "pakko" saada. Kuitenkin sitten otin lopulta jotain, etten jää ihan ilman hametta, vaikkakin sitten kankaat ostettuani aloin miettiä, että olivatko nuo juuri niitä, mitä kaipasin. Siitä syystä siis poikkesin vielä Löytöpalan kautta, ja tuo pinkkiruudullinen oli tasan sellainen, mitä olin odottanut löytävänikin. Siihen sitten vielä keltaista kaveriksi. Lyhyen hameen idea oikeastaan syntyi siitä, että olin jo kuluttanut noihin kahden muun hameen tarvikkeisiin enemmän rahaa kuin olin ajatellut, joten siitä sitten ihan yhtäkkiä hoksasin, että saattaahan hameesta jättää alimman kerroksen poiskin. Kankaita leikatessa jäi kuitenkin keltaista tuollainen lipare, josta päätin tehdä sen alimman röyhelön lyhyempänä. Mutta eiköhän noita pidempiäkin hameita tule käytettyä, kunhan eivät kovin sitten sotkeudu hiekkaan eivätkä tarttuile puun oksiin. ;)

Ai niin, jos katsotte keskimmäistä kuvaa oikein tarkasti, huomaatte, että minulla on sävysävyyn hiuspanta hameen kanssa. Oli taas joku sopiva lipare ylimääräistä, joten surautin siitä pannan. :) Siis tyyliin kangas kahtia, sauman ompelu, kääntö ja silitys. Panta tukkaan ja solmu niskaan. ;)

Kankaista tuo turkoosi polyesterikangas ei ollut oikein mieleeni, se käyttäytyi sekä leikatessa että ommellessa vähän "omituisesti". Jatkossa yritän muistaa, että pitäydyn niissä tutuissa ja turvallisissa puuvillakankaissa. Pellavakin tosin tuntui ihan kivalta, eli ehkä sitäkin sitten jatkossa... Sillä jatkoa saattaa näille hameompeluille tullakin, koska tykkäsin tuosta kaavasta niin paljon, ja viimeistä hametta tehdessäni jopa hoksasin, miten ne rypytykset saa sujumaan. :) Jatkoa voi tulla myös siksikin, että houkutus kangasostosten tekoon voi tulla tulevaisuudessa helpommin. Molemmat mainitsemani kangaskaupat sijaitsevat sillä suunnalla kaupunkia, ettei niissä tule käytyä, kun ei varta vasten viitsi lähteä (yhteen aikaan kuljin usein Löytöpalan ohi ja silloin siellä tuli melkein aina pyörähdettyä), mutta tulevaisuudessa alan kulkea siellä puolen kaupunkia vähän useamminkin: kokopäiväisesti ja koeajan jälkeen toistaiseksi. :) Eri asia sitten, jääkö enää aikaa ja omaa rauhaa ompeluille (rivien välistä on siis luettavissa uutisia ;) ).

Tämän kaikinpuolin jännittävän ja lopulta hyvin onnellisesti päättyneen viikon jälkeen toivottelen kaikille teille hyvää viikonloppua! :) Ja tiedättekö, minä taidan odottaa syksyä nyt vieläkin enemmän kuin aiemmin! :)