Hatutusta

Nyt kyllä hatuttaa! :)

Lierihattu

Tehty ajalla: 5.-7.6.2011

Malli: Novita Kesä 2008 nro 76, omin sovelluksin

Suunnittelija: Elle Niemi

Lanka: Novita Kotiväki pellava (639)

Langankulutus: 47 g

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: Oma pää

Muuta: KYH nro 9. Ohjeesta poiketen tärkätty. 

Nyt on sitten tällä rouvalla hattu! :) Tässä on jotain olkihattumaista, kun on tehty tuosta pellavaisesta väristä, passaa varmasti minkä tahansa vaatteen kanssa - tai no, ehkei ihan verkkareiden kanssa kuitenkaan... ;) Ja tämähän ei sitten ole mikään hellehattu, koska meikäläistä ei saa helteellä tai ylipäätään kesäaikaan ulos kuin pakon edessä, ja sisällä ei hattua tarvitse. Hattukuvan kävin ottamassa parvekkeella, ja se oli jo liikaa, röörit tukossa palasin nopeasti sisälle. Pakkohan sitä on tietenkin kesäaikaankin käydä lääkkeiden voimin sen verran ulkona, että saa kauppa- yms. asiat hoidettua, joten niillä reissuilla on sitten hyvä olla pää suojattuna, ja siihen tarkoitukseen tämän hatun virkkasin. Onpahan jotain vaihtelua, etten aina ole huivi päässä. Huiviahan minä sitten pidän kesällä sisälläkin, ei tarvitse huolehtia hiusten laitosta. ;) Vaan kyllä minä odotan syksyä nyt enemmän kuin koskaan, kuin kaívattua ystävää, jonka tuloon laskee päiviä... onneksi käsitöiden parissa aika kuluu joutuisasti, vaikka vielä mukavampaa olisi, jos pystyisi kunnolla hengittämään.

Lapset sen sijaan pystyvät ainakin toistaiseksi käymään ulkona, vaikkeivät äitiä saakaan mukaansa. Heidänkin päänsä kaipaavat suojaa, joten iskän synttäripipolankojen jämistä syntyi vähän pienempiä piposia:

Kesäpipot 2 kpl

Tehty ajalla: 6.-8.6.2011

Malli: Sovellettu eri malleista

Lanka: Esikoisen pipossa Teetee Almina musta (999), punainen (5319) ja vihreä (5056); kuopuksen pipossa Teetee Almina turkoosi (5353), keltainen (5530) ja vaaleanvihreä (5055)

Langankulutus: Esikoisen pipo: 25 g, kuopuksen pipo 27 g

Virkkuukoukku: 2,5 mm

 Koko: 7-vuotiaalle ja 3-vuotiaalle

Muuta: Pojille. KYH nro 10 ja 11.

Esikoinen ei tuosta piposta paljon perustanut, mutta kuopus rakastaa kaikenlaisia pipoja ja tykkää pitää niitä sisälläkin ja joskus myös unilakkina. Tähän mennessä hänelle on kelvannut kolme vuotta sitten virkkaamani turkoosi pipo - hän siis oli silloin vajaa puolivuotias, kun sen hänelle tein, ja vielä sitä on uskollisesti pidetty, vaikka pienihän se on ollut jo pitkään. Toisena suosikkina hänellä ovat olleet äitiyspakkausten trikoopipot, nekin siis vauvalakkeja, mutta trikoohan venyy. Jospa tästä tulisi nyt hänen uusi suosikkipiponsa, vaikka vähän oli pettymystä aistittavissa, kun tässä ei ollut vaaleanpunaista. Mutta kun ei tähän hätään ollut vaaleanpunaista kesäpipolankaa käsillä, niin tähän oli tyytyminen. Itse hän kyllä värit valitsi niistä vaihtoehdoista, mitä minulla oli tarjota. Esikoisellakin hyväksytin nuo hänen piponsa värit, kun tiedän noiden olevan hänen suosikkejaan (punainen on se ykköslempiväri), mutta häneltä ei saa sen innokkaampaa kommenttia kuin "ihan kiva", kun taas kuopus ilmaisee kaikenlaiset tunteet aina niin äärimmäisen voimakkaasti.

Tiistainakin hatutti pikkuisen. Käväisin nimittäin hankkimassa itselleni hygieniapassin, kun sen ilmaiseksi sain. Tai eihän mikään maailmassa ole ilmaista - vastineeksi passista pääsen kuukauden päästä ruokkimaan tuhansia ihmisiä Herättäjäjuhlille. Ilmoittauduin talkoisiin jo talvella, mutten hoksannut silloin laittaa rastia ruokahuoltohommiin, kun minulla ei tuota hygieniapassia ollut, mutta kun huomasin lehdessä ilmoituksen, että talkoolaiset saavat hygieniakoulutuksen, niin tottakai menin siihen mukaan, ja nyt pääsen sitten sinne keittiöpuolelle, minne mielelläni menenkin. :) Se onkin tuttua hommaa Herättäjäjuhlilla, sillä Käläviän juhlilla olin myös ruuanjakopisteessä talkoissa ja Kajjaanissa paistoin koko juhlaviikonlopun lättyjä - siis kultaisella 90-luvulla, jolloin ei vielä kyselty minkään hygieniapassin perään... ;)

Tiistai-iltaiseen koulutukseen olin tietysti varautunut lankojen ja virkkuukoukun kera, mutta koulutus ei ollut vielä ehtinyt edes alkaa, kun kävi tällä tavalla:

Nips naps! Sinne meni minun ainokainen kakspuolonen virkkuukoukku! Tämä ehtikin olla minulla aktiivikäytössä ainakin 20 vuotta, ei ne koukutkaan näemmä ikuisia ole... No, ei auttanut sitten muu kuin virkata tuolla jäljellejääneellä koukun tyngällä sen kaksi tuntia, mitä koulutus kesti + kotimatka päälle. Huomasin kyllä, ettei jälkeä syntynyt ihan samanlaisella vauhdilla mitä kokonaisella koukulla, mutta jotain syntyi kuitenkin, kotiin pääsin melkein valmiin pipon kanssa. Ja koska läpäisin hygieniakokeen täysillä pisteillä, niin katsoin ansainneeni uuden virkkuukoukun palkinnoksi, sen ehdin vielä käväistä kotimatkalla kaupasta hakemassa. :)

KYH-tilanne on tällä hetkellä 12 aloitettua ja 10 valmista. Molemmat keskeneräiset KYH-työt ovat isompia projekteja, jotka eivät ihan päivässä tai kahdessa valmistu.

Hyvää loppuviikkoa! :)