Lasten kädentaitoja

Tänään on taas se päivä vuodesta, jolloin käsityöblogin aiheena on lasten tekemät kädentyöt. :) Mennyt viikko onkin ollut täynnä jännitystä ja salaisuuksia, varsinkin nuoremmalla pojalla, joka ensimmäistä kertaa elämässään pääsi osalliseksi tästä äidin yllättämisestä. :) Esikoinen on jo vanha konkari tässä asiassa, kun on monta vuotta ollut päiväkodissa, missä näistä askarteluista kiitettävästi huolehditaan, mutta kuopus tosiaan aloitti vasta viime syksynä tarhassa, niin ei ole ennen minulle tainnut tehdä kuin isin avustuksella jotain kortin tapaista. Arvasin heti maanantaina, että nyt on taidettu aloittaa äitienpäiväaskartelut, sillä kuopus ilmoitti minulle heti illalla töistä palattuani: "Äiti, sinulla on sunnuntaina äitienpäivä!" :) Kysyin, että tekeekö hän minulle jotain lahjaa, johon hän vastasi: "Joo. Se on yllätys. Se on SALAISUUS!" Ja siitä salaisuudesta on minulle kuiskuteltu pitkin viikkoa, vahingossakaan paljastamatta, mikä se mahtaisi olla. Torstai-iltana tulin töistä niin myöhään, että pojat olivat jo nukkumassa, mutta kun eteisen ovi kolahti, pomppasi kuopus sängystään ja tuli makkarin ovelle ilmoittamaan: "Sinulle on SALAISUUS! Se on piilossa." Selvisi vielä, että se on kaapissa piilossa... ;) Iskältä varmistin myöhemmin, että missä kaapissa se on, etten vahingossa vaikka innostu just sitä kaappia siivoamaan, jolloin salaisuus menisi pilalle...

Hyvin piti salaisuus tähän aamuun saakka. :) Sain nukkua niin pitkään kuin halusin, ja herättyäni hiukan ennen kymmentä huikkasin sängystä, että nyt saa tulla. :)

Tässä on se kuopuksen tarkoin varjelema SALAISUUS:

Tämä on rintakoru. :) Korun koosta ei välttämättä saa kuvasta käsitystä, mutta pohjana on lastenruokapurkin kansi, johon on liimattu makaroneja, herneitä ja siemeniä, ja joko komeus on maalattu kultamaalilla. Takana on hakaneula, jolla korun saa laitettua kiinni puseroon, ja minulla sattuukin sopivasti olemaan tänään päälläni pitsineule, jonka pitsin reikien läpi sain tosi näpsäkästi pujotettua neulan, niin ei tule edes vaatteeseen reikiä. Tätä korua aion pitää ainakin tämän päivän ja huomisaamuna, kun päiväkodissa on äideille kahvikonsertti. :) Taitavasti on 3-vuotias osannut tällaisen tehdä!

Esikoisen lahja meni myös samantien käyttöön. :) Hän oli tehnyt eskarissa neulatyynyn, eli kahvikuppiin on laitettu pumpulia ja päälle liimattu kukallinen kangas. Minä hoksasin heti, että laitan tähän isopäiset helmiäisnuppineulani, joita käytän pääasiassa ristipistotöiden, kuten pinkeeppien (neulavahtien) koristeluun. Laitoin tähän nyt Bohinin neulat, jotka minulla oli rasiassa, mutta muita neuloja en uskaltanut laittaa, kun ovat erimerkkisiä tai eri pakkauksesta, niin eivät mene sitten sekaisin. Tästä on nyt helppo ottaa juuri sen värisiä neuloja kuin tarvitsee, kun ne on lajiteltu vielä väreittäin. Poika auttoi minua vähän noiden neulojen laittamisessa.

Kortista esikoinen huomautti, että hän valitsi siihen väreiksi turkoosia ja pinkkiä äidin lempivärien mukaisesti. :) Kyllä onkin ajattelevainen poika!

Mieltäni lämmitti molemmissa lahjoissa se, että niissä on hyvin käytetty kierrätysmateriaalia. Aiemmin keväällä kuopuksen ryhmä kävi hakemassa kierrätyskeskuksesta tyhjiä lastenruokapurkkeja, joihin kylvivät herneitä kasvamaan, ja luultavasti siitä satsista on jäänyt niitä kansia yli tähän käyttöön - ja näemmä myös niitä herneensiemeniä. ;) Veikkaisin myös, että neulatyynyn kahvikuppi on samoin peräisin kierrätyskeskuksesta, siellä kun näitä aarteita riittää ja on ihan päiväkodin vieressä. Lapset kasvavat pienestä pitäen siihen, että "toisen roska on toisen aarre" ja kaikkea voi aina hyödyntää muuhun tarkoitukseen. :) Minäkin pistin visusti käärepaperit talteen näiden lahjojen ympäriltä... :)

Lasten käsitöistä siirrytään vielä minun käsityökoppaani:

Kuva kertoo kaiken oleellisen. Paloja on kasassa nyt noin puolet eli 37 kpl, joista kuusi on reunustettu jo valkoisella. Kun kuuden kerän kuljettaminen bussivirkkauksena on vähän hankalaa, hoksasin että voin pakata matkaan vain muutaman palan ja luonnonvalkoisen kerän, ja virkkailla valmiisiin paloihin reunuksia. Näin sitten sekin homma jo etenee, kun kuitenkin tässä vaiheessa pystyin jo päättämään, että yksi reunakerros riittää, eikä tarvita kahta.

Päätin, etten aloita uutta käsityötä, ennen kuin tämä peitto on valmis, mutta saatan joutua siitä päätöksestä hieman joustamaan... riippuen siitä, milloin peitto valmistuu. :)

Nimittäin perjantaina sain idean, joka pitäisi vielä tässä toukokuun aikana ehtiä toteuttaakin, ja siihen tarvitsin tämän Kotiväki-kerän, jonka ruokaostoksilla käydessäni nappasin matkaani. Teen nyt toistaiseksi niin pitkälle tuota peittoa kuin suinkin ehdin, mutta jossain vaiheessa täytyy ottaa työn alle sitten Kotiväkeä, jotta ehdin siitä sen ideani ajoissa toteuttaa. Aina näemmä tulee kaikenlaista eteen, vaikka kuinka ajattelisi, että keskittyy vain yhteen käsityöhön. Tai siis omasta päästänihän ne jutut tulevat, ei niitä kukaan pakota tekemään. ;)

Hyvää äitienpäivän jatkoa itse kullekin!