Iso poika

Meidän päiväämme on kuulunut tänään tällaista:

 

Kolme vuotta on eräänlainen virstanpylväs. Ei ole enää taapero vaan leikki-ikäinen. Eikä ainakaan enää vauva. :) Päivänsankari on kyllä monta kertaa tässä synttäreiden alla sanonut, ettei hän halua tulla isoksi pojaksi vaan haluaa tulla pieneksi pojaksi. Minä olen vakuuttanut, että kyllä hän saa olla aina äidin pikkupoika. :)

Vaikka tämä ei olekaan ruokablogi, niin pistetään kerrankin vähän synttäritarjoiluja esille. Niin kuin tiedätte, minä en erityisemmin keittiössä viihdy, vaikka toki itse perheelle ruuan laitan, koska emme käytä valmisruokia, lisäaineita jne. Vaan eipä minulla yleensä kauheasti ole tapana panostaa ruuan esillepanoon, kun oman väen kesken ollaan, ei kyllä hirveästi siihen makuunkaan; painotan enemmän terveellisyyttä ja oikeiden ravintoaineiden saantia, maku on ihan sivuseikka. ;) Synttäreillä kyllä voi siihen ulkonäköön ja ehkä vähän makuunkin panostaa, kun niitä juhlitaan kuitenkin vain kahdet vuodessa eli lasten synttärit. Ja leipomistakin harrastan tasan sen kahdesti vuodessa lasten synttäreille.

Tuli sitten laitettua vähän isommasti näitä synttäreitä tällä kertaa, vaikka vieraita meillä kävi vain seitsemän eli mummu, pappa ja papan puoliso, päivänsankarin kummit ja heidän kaksi lastaan. Yleensä meillä ei synttäreillä tarjota kuin täytekakkua ja kahvia, korkeintaan ehkä piparia lisäksi, ja jos joku sattuu tulemaan perheemme ruoka-aikaan, niin saa kyllä sitten lämmintä ruokaa myös. Nyt oli vaan ennalta vähän epätarkkaa, mihin aikaan kukanenkin tulee, ensin vaikutti että kaikki tulevat ihan eri aikaan. Vaan sattui jopa niin, että hetken aikaa kaikki olivat yhtä aikaa talossa, kun osa oli lähdössä ja osa tulossa. Ei meille kuitenkaan neljän hengen pöytään mahdu kovin montaa, joten ihan hyvä, kun oli pientä porrastussa vieraiden tulossa, ja ehtipä vähän kaikkien kanssa seurustellakin erikseen. :) Mutta tosiaan, kun ei oikein ollut tarkkoja tuloaikoja selvillä (kaikki pitkämatkalaisia), niin päätinkin tehdä lämpimän ruuan sijasta suolaista pikkutarjottavaa, niin sai syödä sitä ken tahtoi, ja oman väen ruokapuoli tuli sitten tämän päivän osalta sillä kuitattua. Ja itse asiassa jäi niin paljon ylikin, että syödään näitä suolaisia vielä ainakin huominen, ja osa meni jo pakasteeseen. :)

Mutta siis isovanhempien kanssa tuli sitten syötyä näitä suolaisia:

Näyttää ehkä vähän voileipäkakulta, mutta tämä on oikeasti munakasrulla. :) En ole koskaan tehnyt voileipäkakkua, ja tämä oli ihan ensimmäinen ylipäätään suolainen "kakku", jonka tein. Munakasrullan pohjan ohje on karppaus.infosta (tosin puolitoistakertaistettuna) ja täytteeseen katsoin vinkkiä toisesta karppaus.infon ohjeesta. Päälliseen sain idean mistä lie, olisinko googlettanut voileipäkakkujen kuvia tai jotain...

Pohja:

• 6 munaa
• 4,5 dl maitoa
• 1 tl suolaa

Täyte:

• 200 g tuorejuustoa (laktoositon vihreä pesto)
• 200 g katkarapuja
• paistettua lohta (en punninnut, paljonko laitoin, mutta sellaisen pienen palan ihan perstuntumalla; lohen paistoin uunissa ja maustoin suolalla, sipulilla, valkopippurilla ja tillillä)
• graavilohta sen verran mitä jäi yli noista koristeista
• ruohosipulia (kuivattua)
• sitruunamehua loraus

Päällinen:

• 200 g tuorejuustoa (laktoositon maustamaton)
• 1 prk kermaviiliä (laktoositon)

Koristeet:

• graavilohta
• keltaisia kirsikkatomaatteja
• keltaista paprikaa
• kurkkua

Pohjan aineet sekoitetaan keskenään ja paistetaan uunipannulla 200 asteessa noin 20 minuuttia. Täytteen aineet sekoitetaan keskenään ja levitetään jäähtyneelle pohjalle. Rullataan kääretortun tapaan ja laitaan jääkaappiin pariksi tunniksi.

Munakasrullan voi syödä sellaisenaankin, mutta minä koristelin siitä kakun. Leikkasin rullan kahtia ja laitoin puolikkaat rinnakkain. Päälle levitetään tuorejuusto-kermaviiliseos. Koristeeksi graavilohesta tehtyjä ruusuja, lehdet kurkun kuoresta. Muut koristeet keltaisia kirsikkatomaatteja, keltaista paprikaa sekä silputtua kurkkua.

Sitten oli tarjolla sienipiirakkaa, joka olisi kyllä ollut parempaa lämmitettynä. Tästä meni noin puolet meillä vielä pakasteeseen odottamaan parempia aikoja. ;) Pohjan ohje on jälleen karppaus.infosta, täytteen ohjeet täältä, mutta taas kerran omalla sovelluksella (sipulin tilalla sipulijauhetta ja ohjeesta poiketen lisäsin rakuunaa).

Pohja:

• 60 g voita (laktoositonta - ja tosiaan voita eikä mitään margariinia)
• 80 g mantelijauhetta
• 150 g juustoraastetta (laktoositonta)

Täyte:

• 1 l sieniä (käytin säilykesieniä, koska en löytänyt tuoreita, vaikka niitä oli kaupassa vielä viikko sitten)
• sipulijauhetta silmämääräisesti nakattuna (tyhjensin pussin pohjan)
• valkopippuria (taas kerran sen verran mitä pussin pohjalla oli)
• rakuunaa ripaus
• ½-1 tl suolaa
• 2 dl maitoa (laktoositonta rasvatonta maitoa; oli tarkoitus laittaa laktoositonta ruokakermaa, mutta laitoin vahingossa maitoa, kun unohdin tuon kerman)
• 2 munaa
• 2 dl juustoraastetta

Päälle:

• juustoraastetta sen verran mitä pussin pohjalle oli vielä jäänyt edellisten jälkeen ;)

Sekoita voisulaan mantelijauhe ja juustoraaste. Painele voidellun piirakkavuoan pohjalle. Silppua sienet ja paista niitä voissa pannulla. Lisää mausteet. Levitä sienitäyte piirakkapohjan päälle. Sekoita maito, munat ja juustoraaste keskenään ja kaada täytteen päälle. Ripottele pinnalle vielä juustoraastetta. Paista 200 asteessa n. 35-40 min (ohjeessa näemmä oli 225 astetta, mutten muistanut sitä, joten kun uuni sattui olemaan 200 asteessa munakasrullan jäljiltä, niin tyydyin siihen lämpötilaan ;) ).

Kuten huomaatte, mulla nämä ohjeet eivät ikinä ole kovin tarkkoja, vaikka jostain katsoisinkin reseptiä, niin heitän loppujen lopuksi aineksia silmämääräisesti, ja saatan tekovaiheessakin keksiä jotain uutta maustetta. :)

Sitten oli cocktailtikuissa vaikka mitä, näitä tarjottiin myöhemmin tulleille vieraillekin, vaikka olivatkin juuri syöneet. :) Cocktailtikuissa on itsetehtyjä lihapullia (1 prk laktoositonta kermaviiliä, 2 munaa, 700 g jauhelihaa, suolaa, sipulijauhetta, jotain pippuria, paprikaa, chilimaustetta, olikohan vielä jotain muuta?), Arlan Pohjanpoika -kermajuustoa, keltaista paprikaa, keltaisia ja punaisia kirsikkatomaatteja, kurkkua ja viinirypäleitä. Eli vähän kaikenlaista, mitä talosta löytyi, joka tikussa kolmea eri sorttia ja ihan sekaisin, en katsonut että mikä sopii minkäkin kanssa, vaan tökkäsin tikkuun aina sitä, mikä sattui olemaan käden ulottuvilla. Eikös cocktailtikut tehdäkin just silleen? :)

Ja sit salaatti: jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, keltaista ja punaista paprikaa, salaattijuustoa (laktoositonta), oliiviöljyä. Ihan siis perussalaatti.

Päivänsankari ei varsinaisesti ollut näitä suolaisia toivonut, mutta ne on koottu ihan hänen lempiaineksistaan, hän tykkää sienistä, ja lohimunakasrulla oli selvästi lempparia, vihannespuoli myös. :)

Makeisiin tarjottaviin oli päivänsankarillakin sanasensa sanottavana. Hän ilmoitti jo hyvissä ajoin haluavansa kakkua, jäätelö ja karkkia. :) Ja saamansa piti! Karkit eivät ole näemmä mahtuneet kuviin, mutta ne oli ihan kettukarkkeja, ja mummu toi vielä vihreitä kuulia, joita ei kyllä tarjottu vieraille vaan päivänsankari haluaa syödä ne itse. ;)

Kakun väristä oli päivänsankarilla selkeä toive, ja äiti pyrki sen toteuttamaan. Meillä ei harrasteta kakkujen (siis niiden kahden kakun per vuosi) kanssa mitään erikoisuuksia, mutta yritän aina ottaa päivänsankarin lempivärin ja -asiat huomioon sekä muut toiveet - ja tietysti se ikäkin tulee näkyä kakun päältä. :)

Pohjaan laitoin 5 munaa, 1,5 dl sokeria, 1 3/4 dl perunajauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Vuoan voitelin laktoosittomalla voilla ja jauhotin luontaisesti gluteenittomalla korppujauholla. Paistoin 175 asteessa 35 minuuttia.

Kostutin appelsiinimehun ja sitruunamehun sekoituksella. Täytteenä kolme eri vauvanruokasosetta, alimpana oli joku hedelmäyllätys (mango, omena, aprikoosi?), keskellä mango ja ylimpänä päärynä-mangosose. Hyvin mangoinen siis. :) Niin ja joka välissä oli soseiden lisäksi maidotonta vanijavanukasta (soijapohjaista). Päällä on tomusokerikuorrute, jossa on pohjana samaa appelsiini-sitruunamehua, jota jäi yli kostutuksesta, siihen sitten tomusokeria sopiva määrä ja värin saamiseksi keltaista elintarvikeväriä (synttäreillä hyväksyn lisäaineet, vaikka muuten niitä välttelenkin). Reunoilla laktoositonta kermavaahtoa maustettuna hyvin pienellä määrällä sokeria ja vaniljasokeria. Ja siis vanilja, ei mitään vanilliinia. ;)

Koristeena jotain sokeriruusuja Stockmannilta - väittivät marsipaaniruusuiksi, mutta kyllä nuo minusta ihan sokeriruusuja ovat. Salama-auto löytyi Halpa-Hallin karkkihyllyltä, se oli siis tikkari, mutta otin siitä vain tikun pois. Kermavaahdon päällä strösseleitä. Ja kolme kynttilää, tietysti. :)

Päivänsankarin toive numero kaksi oli jäätelö. Sama väri- ja makumaailma jatkuu. Jäätelön perusohje minulla on omassa reseptivihossani, olisinko äidiltä sen ohjeen joskus napannut. Perusohjeen tein tuplana, jotta sitä riitti tarpeeksi, eli tässä on:

• 6 munaa
• 6 rkl sokeria 
• 4 dl laktoositonta kermaa
• vaniljasokeria (oisko pari teelusikkaa)
• 2 prk mangososetta (vauvansosepurkki)

• koristeena strösseleitä

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Toisessa kupissa vaahdotetaan kerma. Vaahdot yhdistetään ja lisätään mausteet. Kaadetaan astiaan (tässä tapauksessa kakkuvuoka, mutta ihan tavallinen muovirasiakin käy, jos ei halua laittaa hienosti tarjolle) ja jäädytetään pakastimessa vähintään vuorokausi (tai mistä minä tiedän, kauanko sitä pitää jäädyttää, yleensä teen paria päivää etukäteen ja tämän tein jo keskiviikkona).

Ai niin, siinä perusohjeessa on sokeria kyllä enemmän, eli tähänkin olisi kuulunut vatkata kerman kanssa vielä 4 rkl sokeria, mutta olen huomannut, että puolet sokerimäärästä riittää varsin hyvin. Perusohjeessa siis 3 munaa + 3 rkl sokeria sekä 2 dl kermaa (+ 2 rkl sokeria) ja lisäksi mausteita mielensä mukaan. Olen tehnyt jäätelöä mm. turkinpippuri- tai Marianne-rouheella, mansikoilla, piparkakkumausteilla, kaakaojauheella, erilaisilla marjoilla jne. maustettuna - vain mielikuvitus on rajana. :) Tässä tapauksessa väri saneli eli mangoa päätyi kakun lisäksi jäätelöönkin.

Kaikkien karppaajien riemuksi (synttäreillä meitä oli ainakin neljä) tietysti leipäjuustoa, tämä oli vähälaktoosista. Piparimuotilla sain aikaiseksi sydämellisiä palasia. :)

Leipäjuusto olikin ainoa vähälaktoosinen tarjottava, muut olivat kokonaan laktoosittomia ja myös kokonaan viljattomia. Suolaiset tarjottavat vieläpä vähähiilihydraattisia kaikki.

Tässäpä päivänsankarin äidin askartelun-paskartelun taidonnäytettä, tämän parempaan en kykene. ;) No, tästähän käy jo kaikki oleellinen ilmi. :)

Mutta kaikkein oleellisin tänä päivänä oli tämä poika - kravatti vinossa ja hymy huulilla. :)

Lopuksi kaikille lukijoille arvoitus: Arvatkaa, mikä on päivänsankarin lempiväri? :) Sitä väriä löytyi kaikista tarjottavista, pöytäliinoista, lautasliinoista, kukista, kynttilöistä ja myös jokaisen meidän perheenjäsenen vaatteista. :) Ja myös meidän keittiön sisustuksesta sitä löytyy ihan joka päivä, joten lempiväriset synttärit oli helppo toteuttaa. :)

Nyt parin päivän tauon jälkeen on kiva palata käsitöiden pariin! :)