Kossut meluttu

Ei kun siis messut koluttu. ;)

Messuiluni alkoi jo Koskilinjojen kyydissä neulomalla. :) Olin paikalla Ouluhallilla hivenen ennen kymmentä, ja asiakaskutsulipulla päästivät sisäänkin, vaikka lippuluukkua ei oltu vielä avattu. No, päätin kuitenkin odottaa tasan kymmeneen ennen kuin ryntään ostoksille, joten käytin ylimääräisen viisiminuuttiseni naistenhuoneessa. :) Ja siitä sitten matkaan kiertämään käytäviä!

Olipa tosi mukava kiertää messut ihan yksin, vaikka ei ihan yksin tarvinnut silti olla - tuttuihin törmäsi vähän väliä ja juttua riitti myyjienkin kanssa ihan riittämiin. :) Mutta siinä mielessä nautin yksin kiertämisestä, että olen aiemmin käynyt käsityömessuilla vain kerran yksinäni; ekoilla messuillani Jyväskylässä olin opiskelukaverin kanssa, toissa vuonna työntelin vauvanvaunuja ja viime vuonna kolusimme messut äidin kanssa. Vauvanvaunuissa oli se hyvä puoli, että niiden alle sai sullottua kätevästi kaikki ostoksensa, ja äidin mukanaolosta taasen se, että hän tarjosi minulle ruuan ja tuli hätiin niillä kojuilla, joille ei kelvannut pankkikortti. ;) Mutta nyt oli ihanaa, kun sai mennä omaa tahtia ja ohittaa kaikki ei-kiinnostavat kojut juoksuvauhtia ja pysähtyä kiinnostavilla niin pitkään kuin halusi. Ja olin varautunut myös riittävällä käteismäärällä, ettei tarvinnut pankkikorttia vilautella. Se olikin periaatteeni, että korttia ei esiin kaiveta, jotta pysyy budjetissa. Ja hyvin pysyikin, lompakkoon jäi vielä peräti 7,80 e, ja Visakin pysyi koko matkan ihan hiljaa. ;)

Mutta sitten niihin kotiintuomisiin! :) Niitähän te kuitenkin odotatte näkevänne. ;)

Ensin esittelyyn verovähennyskelpoiset eli työvälineet, joihin upposikin reilusti kolmannes budjetista. Teddyset Viitasaarelta (ei nettisivua) valmistaa ihastuttavia käsinukkeja, joita olen ostanut itselleni lähes vuosittain ensimmäisestä Jyväskylän opiskeluvuodestani lähtien eli 2002 alkaen. Messuostoksiksi nämä käsinuket ovat vakiintuneet siitä saakka kun olen messuja kiertänyt, sitä ennen Teddyset kävi meidän koululla näitä välillä aina esittelemässä ja myymässä. Minulla on entuudestaan Teddysetin käsinukeista lammas, kissa, kana, lehmä, pupu, tyttöpeikko ja poikapeikko, sekä ei-käsinuket leppäkerttu ja hirnuva hevonen. :) Jos siis oikein lasken, niin tämä hiiri oli nyt kymmenes Teddyset-leluni. :) Ja hiirtähän minä lähdin etsimäänkin. Kiidätin suoraa päätä aamulla heidän putiikilleen ja kysyin että onko hiiriä. Kuulemma kaikki hiiret olivat menneet eilen - mutta yksi oli vielä jäljellä. Siis minun! :) Minuahan tämä oli selvästi odottanut, eikä ostosta tarvinnut harkita hetkeäkään. :) Käsinuket ovat kyllä todella laadukkaita, käsityötä kun ovat. Kuten kuvastakin huomaa, nämä eivät ole mitään "liruja", vaan hiiri istuu itsekseen pöydällä, on siis täytetty myös vartalosta. Näiden kanssa on oikeasti tosi mukava ja helppo "leikkiä" ja esittää teatteria, kun eläimen saa liikkumaan haluamallaan tavalla. Minulla on olemassa pari Tiimarin käsinukkea, ja ne ovat ihan onnettomia näihin verrattuna... Siispä lisää Teddysetin nukkeja taas seuraavilta messuilta! :)

Visertäviä lintujakin lähdin hakemaan messuilta, ja loppuvaiheessa melkein iski paniikki, että eikö niitä olekaan siellä missä niitä on aina ollut. Mutta ne olivat tosiaan siellä ihan reunassa esiintymislavan vieressä (eikä meinattu saada myyjän kanssa juteltua, kun siinä alkoi just joku kauhea musiikinrenkutus ;) ). Täytyy laittaa itselle muistiin, että firma on Allomaari Riihimäeltä. Alunperin tarkoitukseni oli ostaa heiltä vain yksi kivannäköinen lintu, meikäläinen kun on ihan onneton noiden lintulajien tuntemisessa, niin ei käynyt mielessäkään, että ne voisivat olla ihan oikeiden lintulajien näköisiä ja että kussakin linnussa on erilainen ääni, joka muistuttaa melko tarkasti kyseisen lajin aitoa viserrystä. Kun sen hoksasin, niin meinasi tulla valinnanvaikeus - tässäkö minulle sitten uusi keräilykohde tulevia messuja ajatellen? ;) Mutta lopulta päätös oli helppo, vaikka pitikin ostaa yhden linnun sijaan kaksi. Vaan talitintti ja käki ovat sellaisia, joista on eniten olemassa lauluja, niin eiköhän ne ole sellaiset linnut, joita tulen myös tarvitsemaan, olkoonkin että tämä ostamani talitintti on "kaupunkitintti", joka sanoo vaan "ti-tyy"...

Tuolla Allomaarilla muuten oli muutakin, mitä kaipailisin nimenomaan töissä, mutta kun olin jo rahani käyttänyt ja kuitinkin kirjoituttanut myyjällä, niin päätin että käyn vaikka joskus heidän verkkosivuillaan tutustumassa ja tilaamassa. Tai sitten ensi messuilla. :) Pistän tähän nyt vain itselleni ylös, jos vaikka muistaisin vuoden päästä tätä vilkaista, että voisihan sitä vaikka ennen messuja laittaa sähköpostia tuolle firmalle ja pyytää tuomaan minulle ensi syksyn messuille sadekepin ja merirummun. :) (ja tuolla näyttää olevan kaikkea muutakin, mistä meidän pojat ainakin tykkäisivät, nyt ei siitä tavarapaljoudesta oikein osannut mitään löytääkään!)

Seuraavana kuvana tähän näyttäisi pätkähtäneen lankaostokset, ja nehän varmaan suurinta osaa lukijoistani kiinnostavat. :) Jos ehditte lukea aamulla edellisessä postauksessa olleen ostoslistani, niin siinähän haaveilin löytäväni hahtuvalankaa, virkkauslankaa ja sukkalankaa. No, virkkauslankaa ei osunut silmääni, mutta sitähän nyt saa mistä vaan. Hahtuvakiekkoja kävin hypistelemässä kaikissa niissä putiikeissa missä niitä oli, mutta totesin että mieluisimmat ja edullisimmat löytyivät putiikista, jonne pääsen kyllä halutessani käymään milloin vaan, joten jätin ne messuostosten ulkopuolelle. Sen sijaan ostinkin huivilankaa! :) Käsityöliike Lennun Paja Raahesta kauppasi ihan Marin väristä vironvillaa, ja kun sitä oli vain yksi ISO vyyhti siellä kopan pohjalla, niin sen ostamista ei tarvinnut harkita kauaa. Vihdoinkin löytyi sellaista väriä vironvillasta, joka sopii minulle! :) Joten voi olla, että teen vielä joskus Revontulen uudelleen - tai jonkun toisen huivin. :)

Sukkalangan kävin vielä lähtiessäni koukkaamassa Tapiolta (Lankatalo Tapion kauppa Päntäneeltä, kyllähän sen nyt kaikki tietää...). Jätin tuon Fabel-hankinnan aluksi harkintaan, koska sitähän saa myös Oulusta Lumoavasta langasta, mutta siellä ei tuota uutuusväriä Blue lagoon (340) ole (ainakaan vielä), ja kun sitten Tapiolla oli Fabelit vähän tavallista edullisempaan hintaan, ja kun sitä rahaa vielä sinne lompakkoon jäi, niin kärsi sitä nyt vitosen sijoittaa sukkalankoihin. ;) Vaan kuinka monet turkoosit sukat ihminen tarvitsee? En pysy enää laskuissa, monetko niitä on ja kuinka monet on vielä tulossa (siis turkooseja sukkalankoja hankittuina), mutta kun se vaan on se väri, joka aina osuu ensimmäisenä silmään... :) Tämä väri muuten näyttää Dropsin sivuilla ihan hailakan siniseltä, mutta se on ihan oikeasti sinisen laguunin värinen eli sellainen merellinen turkoosinvihertävä. :) Ei kuitenkaan niin vahvan turkoosi mitä Blue sea (162) tai yksivärinen turkoosi (105), joita ostin viikko sitten. Big Fabelia haaveilin löytäväni messuilta, mutta sekä Tapio että Poppeli olivat jättäneet ne pois matkasta - höh! Austermann Steppiä olisi ollut joka ikisessä lankaputiikissa, mutta kun olen tuon Fabelin löytänyt, niin sen harvan kerran kun ohuita sukkia haluan tehdä, niin en muita katsele. Ettäs tiiätte! ;)

Blogger tarjoaa seuraavaksi nähtäväksi osastoa "käsityötarvikkeet", joten höpötellään sitten niistä. :) Löysin Violariumista niitä koristenuppineuloja, joita haaveilin messuilta löytävänikin. Valkoiset olivat loppuneet, mutta onneksi noita värillisiä sai, kun niitä yleensä eniten kaipaankin. Itse asiassa nuppineulat olivat ihan ensimmäinen ostokseni noin klo 10.01 ennen kuin kiisin kohti Teddysetin käsinukkeja. ;) Käsityökauppa Ilosta löysin heijastinlankaa, joka oli sellainen kesken messujen päähäni pälkähtänyt ostosajatus, että ostanpa sitä heti kun se vaan vastaan kävelee. :) Nimittäin jossain putiikissa törmäsin lankakukkaloomiroseehärvelillä pyöriteltyihin heijastinkukkasiin, jossa oli myös tavallista lankaa joukossa, ja siitä sain tuon heijastinlankaidean. Vastikään ostin myös liimattavaa heijastinkangasta, eli tässä on sellainen ajatus mielessä, että jos saisi aikaiseksi tekaista pieniä heijastinkukkasia, joita voisi laittaa lahjaksi yms. Molemmat putiikit, joista näitä tarvikkeita löysin, ovat muuten tuosta naapuripitäjästä, jossa kuljen itsekin muutaman kerran viikossa, että sen puolesta ei olisi tarvinnut näitä ostoksia juuri messuilta tehdä, mutta vaikka olen joskus kulkenut tuon Ilo-kaupankin näyteikkunan ohi, niin eipä vaan ole ollut aikaa poiketa sisälle... harvemmin kyllä just siinä liepeillä pyörinkään. :) Mutta kiva tietää, mistä tarvikkeita löytyy sitten kun ne loppuvat, ei tarvitse odotella seuraaviin messuihin. ;)

Ja ostoksethan jatkuivat vielä Violariumista vähän myöhemmin, kun olin ensin tehnyt katsauksen, paljonko minulle mahdollisesti jäisi varaa törsätä ristipistotarvikkeisiin. ;) Toivelistallani oli ja on edelleen liuta Couleur d'Etoilen malleja (lempparisuunnittelijani), mutta sitten sellaisella kirjoittamattomalla toivelistalla on ollut myös nämä kaksi Isabelle Vautierin mallia. Oikeastaan kun näin vastikään tuon vasemmanpuoleisen "Sampler Africa" -mallin, joka on ihan uutuus, niin muistin tuon "Dans le Jungle" -mallin, ja ajattelin että ne voisivat sopia hyvin yhteen. Joten ne lähtivät sitten tällä kertaa yhdessä mukaan. :) Klikkaamalla kuvaa suuremmaksi voit tarkastella myös tuota kangasta, joka on mallien alla. Se on 30 cm leveää pilkullista pellavanauhaa, jota ostin 30 cm eli neliönmuotoisen palan. Ei ole mitään hajua, mihin tuon kankaan käyttäisin, mutta näin heti sen sopivan johonkin talviseen malliin - kankaassa kun on lumihiutaleet jo valmiina! :) Ja niitä talvimallejahan nyt löytyy vaikka mistä. Oli vain vaikeaa päättää, paljonko kangasta tarvitsisin, joten siinä mielessä neliö on aina turvallisin valinta (vai onko?). Voihan sitä sitten vaikka saksia pienemmäksi ja tehdä monta pientä talvista mallia. :)

Violariumista jäi nyt ostamatta paljon sellaista mitä siellä ei ollut. ;) Toisin sanoen kauppiasta jututtaessani kuulin, mitä kaikkea ihanaa sinne on syksyn mittaan tulossa, ja pistin korvan taakse kaikenlaista, mitä saattaisin haluta. Kankaita ainakin ja pari toivemallia siintää mielessäni... tämänkin pistän tähän ylös vain siksi, että kun kuitenkin unohdan mitä minun pitikään vielä haluta, niin saatan vaikka tuosta lauseesta palauttaa mieleeni, että ai niin joo. :)

Arvatkaas mitä! Munhan piti ostaa jotain turhaa tai hömppää - mutta unohdin! :) Ehkä sen pilkullisen pellavakankaan voi laskea "turhaksi", kun se oli vähän sellainen heräteostos, jolle ei ole tarkoitusta. Mutta sitten tämä penaali oli myös heräteostos. Osuin ihan kierroksen alkuvaiheessa Kynäwakka-kojulle (ai, tää onkin oululainen firma, nyt vasta hoksasin!), sitten pälkähti päähäni tiedustella erästä nimeä, joka sieltä myös löytyi tiskin alta, enkä voinut olla ostamatta, kun kerran menin kysymään. ;) Nimen olen sutannut kuvasta pois siksi, että sain siinä kojun ääressä lahjaidean, ja jos lahjan saaja sattuu täällä blogissani käymään, niin ei mene ihan ylläripylläri pilalle. :) Pistäkäähän muuten korvan taakse hyvä lahjaidea - nimellä varustettuun penaaliin vaikka vähän kynää, kumia, viivoitinta tms. sopivaa sisälle, niin ei tarvitse taas olla niitä iänikuisia sukkia kutomassa lahjaksi. ;)

Silloin kun minä aloitin koulutaipaleeni vuonna 1984, niin meidän pienehkössä kyläkoulussa annettiin joka vuosi kaikille uusille oppilaille tällainen nimellä varustettu nahkainen kynäpenaali lahjaksi! :) Ei se tosin ollut ihan näin hieno, se oli yksivärinen, siinä luki isoilla nahkaisilla kirjaimilla MARI ja sitten oli sellainen nahasta ommeltu hymynaama päälleommeltuna. Missähän sekin penaali nykyään majailee... pitkään se oli kyllä käytössä.

Tää ei ollut todellakaan hömppäostos, vaan todella tarpeellinen, mutta koska en mitään hömppää nyt muistanut ostaa, niin pistetään tämä nyt sitten vaikka suunnittelemattomien ostosten piikkiin. :)

Pojillehan minä suunnittelin tuovani messuilta tuliaiset. Ehkä jotain pienempää kaavailin mielessäni, mutta kun ihan jo kierroksen alkuvaiheilla näin kirjottuja pyyhkeitä, niin sellaisia alkoi tehdä mieli. Tai oikeastaan ihastuin noihin brodeerattuihin pyyhkeisiin kahdessakin putiikissa, joista ensimmäisen nimi jäi painamatta mieleen (enkä löydä sitä messuesitteestä) ja toinen oli Eija Soukka Ylivieskasta, joka olisi siinä odottaessa kirjonut tuotteisiin halutun nimenkin.Ongelmana oli vaan se, että meidän auto- ja konehullulle 2-vuotiaalle olisi löytynyt vaikka mitä kivoja aiheita: autot, mopot, traktorit, kaivinkoneet... mutta meidän 6-vuotiaalle nörtille tulevalle rakennusmiehelle/insinöörille/arkkitehdille ei sitten mitään aiheita. Onneksi Petäjävedeltä tulleessa Minna-mecco -kojussa oli vielä kaksi tällaista pyyhettä odottamassa, toisessa robotti esikoiselle ja toisessa auto kuopukselle. Tämän parempaan tuliaiseen en tällä kertaa pystynyt. ;) Kotona kuopus oli ihan onnellisena autopyyhkeestään (hän on onnellinen ihan mistä vain, kunhan häntä vain huomioidaan :) ), mutta esikoinen ärjäisi, että "en mää tuommoista halunnut!" Sori nyt vaan, mutta äiti oli nimenomaan käsityömessuilla, ja tämmöisiä siellä myydään! ;) En ollut millään lego- tai akuankkamessuilla, sieltähän kyllä olisi mieluisempia tuliaisia löytynyt...

Mutta hei, ihan oikeesti - eikö muka robotit sovi meidän esikoiselle? Messuilta palattuani nostin pojille Dublo-laatikon esiin, ja kun esikoinen sen parissa hetken ähersi, niin pian lastenhuoneesta löytyi tällainen. :)

Messuilla vierähti reilut kolme tuntia. Sen jälkeen jouduinkin odottelemaan bussia sateessa ja tuulessa (onneksi sentään katoksen alla) ja käytin aikani hyödyksi syömällä mukana olleet evääni. Kotimatka taittui Alamäen vauhdissa, taas neuloen tietysti. :) Keskeneräiset tekeleet ovat tällä hetkellä sellaisessa vaiheessa, ettei niitä bussissa kuljeteta eikä käsilaukkuun olisi mahtunutkaan, joten taas tätä karvalankaa piti ottaa puikoille. Sen verran lyhyt matka on vaan meiltä Raksilaan, ettei tämän enempää ehtinyt mennen tullen tehdä. Taisipa vain käydä niin, että eväistäni oli vuotanut jotain nestettä laukkuun, koskapa tämä lanka tuntui paluumatkalla entistä nihkemmältä ja haisi kalalle. ;) No, keittiöönhän minä tätä ryijyä ajattelinkin, joten sinnehän kalanhaju passaa...

Ryijyistä puheenollen täytyy vielä palata hetkiseksi messutunnelmiin. Haaveilin löytäväni uusia ideoita, mutta tällä kertaa niitä ei pahemmin tarttunut matkaan. Keskityin ostamiseen ja lopuista selvisin pikavilkaisuilla. Ei siellä minusta mitään uutta ja mullistavaa tällä kertaa ollutkaan esiteltävänä! Ryijypaketteja katselin vähän sillä silmällä, ja Kanavatyökeskuksen puhelias setä onnistui tyrkkäämään minulle esitteenkin matkaan. On vaan noilla ryijypaketeilla aika tavalla hintaa! Vaikka milläpä käsityötarvikkeella ei olisi. Somikin kojulla ihastelin valoryijyjä, mutta en alkanut niistä sitten edes hintoja kyselemään, kun sinne nyt voi pistäytyä paikan päälle milloin vaan. Samoin kun tuo Kanavatyökeskuskin on "melkein Oulusta", niin jos alkaa tehdä mieli jotain isoa ja kallista ryijypakettia, niin sinne vaan. ;) Tehdäänpä nyt kuitenkin ensin tuo neulottu ryijy valmiiksi - eiköhän tässä ala sitten kohta olla jo seinätkin täynnä! :D

Tyytyväinen olen löytöihini, vaikka rahaa paloikin. Kaikille on kuitenkin käyttöä, eikä sitä "turhaa" onneksi tullut sitten ostettua. :)

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!