Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

torstaina, elokuuta 05, 2010

Reunuksenpistelymaraton :)

Eilen kirjoittaessani arvelin, etten ehtisi tänään osallistua ristipistomaratonille, koska olin lupautunut illalla heittämään yhden työkeikan. Mutta pistinkin neulan sauhuamaan aiemmin päivällä: aamupäivällä pistelin kaksi tuntia ja iltapäivällä toiset kaksi, ja siitä se neljä tuntia taas tuli täyteen. :)

Tein yllättäen joulukalenteria, ja lähtötilanne oli sama mitä viikko sitten:


(Tämä kuva esiintyy näemmä blogissani jo kolmatta kertaa...)

Ja neljän tunnin aherrus on havaittavissa tästä:


Reunusta tuli siis tehtyä tänään. Tässä vielä lähikuvaa:


Reunusta on vaihteeksi ihan kiva tehdä noiden hahmojen jälkeen, koska tuossa ei ole kovinkaan paljon laskemista - itse asiassa ne enimmät laskemiset sainkin tänään tehtyä ja loput onkin sitten enää pelkkää suoraa vaan paria pikku yksityiskohtaa lukuunottamatta - eli nuo vaaleansiniset osuudet etenevät tosi nopeasti. Välillä on jopa melkein tylsää, mutta ainakaan tänään en vielä ehtinyt tylsistyä. ;) Kyllä tässä sitten vielä on sitä laskemistakin, kun noiden vaaleansinisten kaistaleiden väliin tulee vähän täytettä. :) Sitten joskus.

Eilen esittelin noita järjesteltyjä ja puolattuja ristipistolankojani, ja jäikin eräs tärkeä asia mainitsematta. Siitä tuli nimittäin kommenttia/kysymystä, ja vastasinkin jo edellisen postauksen kommenttilaatikkoon ja kysyjän itsensä blogiin, mutta mainitsenpa nyt vielä erikseen tässäkin. Eli puolatut langat eivät ole minulla suinkaan sikin sokin, vaan kaikki DMC:n langat ovat järjestettyinä numerojärjestykseen, langan merkin ja värinumeron olen kirjoittanut pahvipuoliin ihan lyijykynällä puolan yläreunaan, eli kun avaan rasian, näen heti juoksevan numeroinnin. Kuvissa se ei tosiaan erotu. Myös ei-DMC:n langat, joita on vain ihan muutamia värejä, ovat numeroittain, mutta sitten nuo minkä merkkiä en tiedä, ovat suunnilleen väreittäin, eli jos teen jotain pikkutyötä, johon valitsen itse värit ja jota ei tarvitse pestä (noista merkittömistä langoista kun ei tiedä, ovatko pesunkestäviä), niin pyrin käyttämään niihin noita merkittömiä lankoja, jos vain sopivat värit löytyvät. Eli kaikki on järjestyksessä, ja minulle ihan toimiva systeemi. :)

Tänään sain taas todeta, ettei minnekään kannata lähteä ilman käsityötä. ;) Yleensähän minulla onkin käsityö aina laukussa mukana, paitsi ei nyt ihan ruokakauppareissuilla, jos tiedän etten taatusti käy muualla, mutta muuten on pakko ottaa käsityö joka paikkaan mukaan, koska eihän sitä koskaan tiedä, milloin tulee sopiva sauma tekemiseen. :) Tosin aina sitä saumaa ei tule, esimerkiksi eilen minulla oli kyllä neule laukussa, kun kävimme kuopuksen kanssa tutustumassa hänen tulevaan päiväkotiryhmäänsä, mutten kuitenkaan siellä kehdannut kaivaa neuletta laukusta, vaan tyydyinkin tutkimaan päiväkodin leluja. :D Mutta tänään tosiaan oli onni, että survoin neuleen mukaan, vaikka laukussa olikin siitä syystä ahdasta. Työkeikalle lähtiessäni varasin nimittäin matkaan riittävästi aikaa mm. vastatuulen, eksymisen ja pyörän kumin puhkeamisen varalle, vaan kun tuuli oli myötäinen, enkä edes yrittänyt eksyä, ja isäntä oli paikannut takakumin todella hyvin, niin 9 kilometrin pyöräilyyn kuluikin vain puolisen tuntia, ja olin paikalla hmm... no, erittäin hyvissä ajoin. ;) Ei muuta kuin etsimään ulkosalta lähintä penkkiä ja kutimet käteen. Ohikulkijat saattoivat kenties vähän tuijottaa, mutta paikan varsinaisia asukkaita neulomiseni tuskin häiritsi, tai ainakaan eivät valittaneet. ;) Enpä olekaan aikoihin saanut niin rauhassa ja hiljaisuudessa keskittyä neulomiseen, enkä kyllä muista, olisinko koskaan ennen hautausmaalla kaivanutkaan käsitöitä esiin, kirkossa ja siunauskappelissa sisällä olen kyllä neulonut useinkin. ;) Varsinaisen työtehtäväni aikana en sitten kyllä neulonut tänäänkään, joku raja sentään. :) Ja kotiin päin vispasin pyörällä vähintään yhtä vauhdikkaasti kuin mennessäkin, mahtoikohan isäntä tehdä pyörälleni muutakin kuin kuminvaihdon, kun oli niin kevyt tänään polkea, yhden ylämäenkin vetaisin huomaamattani isoimmalla vaihteella. ;)

Tässäpä torstain käsityökuulumiset, palailen taas kun tulee jotain asiaa tai asian vierestä. :) Kiva kun jaksatte lukea ja kommentoida!

18 kommenttia:

  1. Sori etten ole ehtinyt nyt kommentteja jätellä :(
    Oli muuten tosiaan ne langat siistissä järjestyksessä ja varmasti langat löytyy helposti.

    Ettei vain isäntä olis laittanut kumeja niin täyteen kuin mahdollista, sillä minusta tuntuu silloin kuin pumpulissa ajelisi. Pelottaa aina ettei vaan kumit räjähdä kun ovat niin kovana :D

    Oletpas saanut taas monen monta pistosta aikaan.

    Jokos sulle tuli muuten uusi Margarethan kuvasto? Mulle kolahti kuvastopaketti jo viime viikolla.

    VastaaPoista
  2. Marja: No en minäkään ole viime aikoina paljon kommentteja jättänyt, ei sitä aina jaksa eikä voi olettaa toistenkaan jaksavan. :)

    Juu en tiedä, mikä tuossa pyörässä oli, voihan olla, että siellä on joku lastenistuin tms. painanut rengasta ja on ollut aiemmin niin raskas polkea, ja nyt kun rengas on otettu välillä pois ja laitettu takaisin, niin onkin aiempaa kevyempi tai jotain. :)

    Niin ja vastaus varsinaiseen kysymykseen, että Margarethan kuvastoa odotellaan, ei ole vielä tullut... näin siitä jossain jo mainoksen, joten siitä hoksasin alkaa oottelemaan. :)

    VastaaPoista
  3. Sinun kirjoituksiasi on niin kiva lukea :)
    Minäkin teen käsitöitä autossa, mutta että noin monenlaisessa paikassa, sinä olet niitä tehnyt !!!

    Kyllä tuosta joulukalenteristasi tulee nätti. Ja on todella kivaa tehdä välillä yksinkertaisempaa kohtaa, ettei kokoajan tarvitse laskea .

    VastaaPoista
  4. Kateellisena katselen tuon kalenterin edistymistä. Olen yrittänyt ostaa itselleni samanlaisen, mutta tuntuu olevan jokapuolelta loppu.

    VastaaPoista
  5. Totta-totta, käsityö kannattaa ottaa joka paikkaan mukaan, varmuuden vuoksi! Se tuskin kauaa harmittaa, jos sitä on "turhaan" kantanut, mutta kyllä odottavan aika on joskus tosi pitkää, kun pitää jossain kököttää tyhjänpanttina, eikä ole edes käsityötä mukana. (Hyvä esimerkki kuukausittaiset laboratoriovierailuni. Välillä pääsee heti sisään, välillä joutuu odottamaan melkein tunnin, ja se kyllä uuvuttaa, jos ei voi muuta kuin kädet sylissä tapittaa jotain tylsää TV-ohjelmaa, jota labran telkkari syytää - usein vielä Ostoskanavaa :D:D).

    VastaaPoista
  6. Kylläpäs sinulla on langat hienossa järjestyksessä.
    Minäkin neulon missä vaan, mitä nyt joskus joutuu huiskimaan uteliaita kauemmaksi. Keski-Euroopassa se herättää ihmeen paljon huomiota.

    VastaaPoista
  7. Hautausmaat on aina niin kauniita paikkoja, et sielä istuskelee neulekin käsissään varmaan ihan mielikseen.
    Mitä aiot laittaa joulukalenteriin yllätyksiksi ja miten? Pusseihin, vai jotain muuta? Näyttäis siltä, et se kuitenkin jouluksi on hyvää vauhtia valmistumassa.

    VastaaPoista
  8. Sartsa: Joulukalenteriin ei tule yllätyksiä, vaan pistelen plastic canvasille eli sellaiselle rei'itetyllä muoville 25 hahmoa, jotka ripustetaan kunkin päivän kohdalle. Homma selvinnee blogini lukijoille viimeistään joulukuussa... ;)

    VastaaPoista
  9. Siitä keskeneräisestä kurvikuningatarpistelystä: pistäpä miehesi pistelemään se :D. - Tai kehittelet jonkun "polun" siihen, että pääset kasvoja tekemään, niin jospa se sitten naisihmistäkin motivoisi :D. (Hmm, näinhän se oli, tutkitusti, että naiset katsoo ensin kasvoja, ja miehet katsoo - hmm... Ei vaiskaan, ei kai se niin voi olla, eihän?)

    VastaaPoista
  10. Ihana joulukalenteri ;)
    Minullakin on aina käsityö laukussa, mutten aina "kehtaa" ottaa sitä esiin.
    Tänään matkasimme melkein 500km ja neuloin koko automatkan!

    VastaaPoista
  11. Hei, juuri tuommoinen kurvikas patsas kelpaisi kyllä minullekin :). Noissa antiikin kuvissa on jotain kiehtovaa aina, ja olen haaveillut pisteleväni joskus edes jonkun "pylväspääkokoelman", kun nekin ovat niin komeita. Saas nähdä vain.

    Kurvikkaista tuli mieleeni: Yksi kaverini teki nuorempana vaikka kuinka monta semmoista yltiöromanttista kanavatyötä, missä on musta pariskunnan silhuetti kirkkaanväristä auringonlaskua vasten (niissä kuvissahan naisimmeiset ovat yleensä varsin kurvikkaita - eikä miehenpuolten vatsa pömpötä :D.) Satiini niitä taisi myydä joskus. Minä en koskaan ole niiden kuvien vetovoimaa oivaltanut, edes teininä. (Tuo kaverinikin kyllä taisi myydä jok'ikisen niistä kirpparilla, avioeronsa jälkeen. Johtuiko sitten rahanpuutteesta vai romahtiko käsitys romantiikasta, mene, tiedä.)
    Muistan vaan, kun isännän kanssa joskus pohdittiin, että kuinka joku uhraakin valtavan monta työtuntia juuri tuollaisiin teoksiin. Mutta sehän on makuasia, se.
    Siitä taas juolahti mieleeni toisen kaverini vastaava pohdinta: Hänellä riitti nauramista siitä, kun Suuri Käsityölehti julkaisi yhteen aikaan kuvia lukijoiden käsitöistä, ja joku semmoisessa lukijakuvassa esiteltiin, kun joku mummu oli tehnyt koko suvulle - reippaasti toista kymmentä - kirkkaanpunaiset Coca-Cola-paidat. (Tiedäthän: valkoinen iso teksti mahan päällä.) - Että miksi juuri Coca-Cola-paidat, olis niitä varmaan muitakin malleja ollut...? :D

    VastaaPoista
  12. Hee, ootas vaan, kun teilläkin pojat kasvaa, sitten onkin pyykeissä selvittelemistä, nimim. "Kokemusta on".
    Meillä on isännällä ja 2 vanhemmalla pojalla samankokoiset jalat - ja kaikilla mustia puuvillasukkia. Lajittelun koreokrafia on nykyään se, että esikoiselle ommellaan sukanvarteen (sisäpuolelle) keltainen langanpätkä, isännälle sininen. Toiseksi vanhin poika on sitten ilman merkkiä (eikä semmoista varmaan huolisikaan :D.)
    Vielä kun kolmaskin poika kasvaa kohta samoihin mittoihin... No, verkkareissa on sentään esikoinen kokoa L, isäntä M ja toiseksi vanhin poika S.
    Oikeastaan vain tyttären vaatteet erottuvat heti ensinäkemältä, vaikka nekin ovat yleensä aika mustavoittoisia, kuten koko perheen vermeet. (No, kun minä ostan, ja olen muokannut näemmäs koko perheen makua mustan suuntaan - toiseksi vanhin poika joutui yläasteella uskonnonopettajan "ahdistelemaksi", että miksi hänellä on mustia pääkallopaitoja :D. Sanoin pojalle, että olisit sanonut, ettei mahda mitään, kun äiti ostaa! ;) No ei me pääkalloista erikoisesti tykätä, mutta kun poika haluaa vähäeleistä ja mustaa, ja yksivärisiä, mustia, tyylikkäitä paitoja ja huppareita ei aina löydy, ainakaan edullisesti...)
    Niin, mutta siis neidin vermeissä on klitteriä, helmiä ja vaaleanpunaisia kiehkuroita - ja joskus heppoja, niin siitä erottuvat ensinäkemältäkin. Sukatkin :D.

    Hei, kunnioitettavaa tuo äitisi tavoittelema tasapuolisuus! Minä en kanssa jaksaisi ikipäivinä tehdä montaa samanlaista vaatetta!

    Mutta noista mallinvalinnoista vielä: Ristipistolehtiäkin selatessa olen joskus miettinyt noita lukijoiden kuvia, että ihan älyttömän suuritöisiä pistelyitä jotkut tekevät, jostain julkkiksesta vaikka. Kun voisi siis samalla vaivalla tehdä jotain tosi arvokkaan näköistä, jonka aihe kestäisi aikaa - ja makujen vaihteluita...

    VastaaPoista
  13. Tulin lukemaan blogiasi oikein ajan kanssa. Nyt kesällä en ole ehtinyt ihan jatkuvsti seuraamaan ja oikein harmittaa. En ole vieläkään kokeillut ristipistoa, mutta se porkkanatyö odottaa aina vaan käsityökorissa sopivaa hetkeä ja fiilistä :)

    VastaaPoista
  14. Minun pitäisi varmaan myös jossakin vaiheessa järjestellä ristipistolangat, mutta kun tilaa on sen verran kuin on, en ole oikein keksinyt niille vielä järkevää systeemiä, joka ei veisi tilaa kohtuuttomasti. Niinpä ne ovat nyt vain isossa mytyssä pusseissaan. Pitäisikin taas pistellä joutaessaan, jäänyt oma iso projektini hieman muiden hommien jalkoihin.

    Tuosta joulukalenterista tulee koko lailla symppis. Odotan mielenkiinnolla sen valmistumista!

    Hauska tosiaan nähdä, miten erilaisia töitä ihmiset tekevät. Minäkään en aina voi ymmärtää, että miksi ihmiset pistävät aikaansa kiinni johonkin projekteihin, jotka minun silmääni näyttävät ihan järkyttäviltä. Toisaalta monen mielestä varmasti omat aihevalintani ovat ihan hirveitä :D

    VastaaPoista
  15. Moikka! En tiedä oonko ollu sun suosikkilistalla mutta laitan saman viestin niille kaikille keiden muistelen kommentoineen usein: Blogilista on poistanu miut kaikkien suosikeista, joten jos haluat blogini takasin suosikeihin niin se pitää listätä uudestaan :).

    VastaaPoista
  16. Asian vierestä täysin, mutta laitatko mulle puhelinnumeros tulemaan. Onnistuin pesemään puhelimen pyykkikoneessa ja mitään ei ollut pelastettavissa...

    VastaaPoista
  17. Aikaisemmin minullakin oli käsityö ainakin mukana, vaikken mitään tehnytkään. Mutta nyt olen ollut jotenkin niin väsynyt (muutto, juhlat, helle), etten ole oikein jaksanut.

    VastaaPoista
  18. Hienosti edistyy tuo joulukalenteri, mukava nähdä aina uusia kuvia!

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)