Terveiset iloisesta Itä-Suomesta! ;)

Pakkasin sitten ihan liikaa lankaa reissuun mukaan, muuta tavaraa oli puolestaan juuri ja juuri sopivasti. Päätin kerrankin lähteä reissuun ottaen mukaan ihan vain välttämättömimmän, enkä esimerkiksi mitään "jos sattuu sittenkin tulemaan lunta, vaikka on luvattu helteitä" -varustusta, kuten yleensä. Onneksi sentään kuopukselle pakkasin yhden ylimääräisen vaatekerran mukaan... :D

Suuntasimme kokonaan toiselle laidalle Suomea papan luokse, eli minun isäni nykyiseen asuinpaikkaan. Edellisestä vierailustani sinne olikin kulunut jo viisi vuotta, eli esikoinen on käynyt siellä vuoden ikäisenä, kuopus ei vielä kertaakaan. Itselleni tämä oli neljäs kerta. Kun tuota välimatkaa on noinkin paljon, niin lähteminen on vaan niin hankalaa.

Tässä kuvassa ollaan taitettu matkaa bussilla noin 20 minuuttia, ja 4:20 vielä jäljellä... ;) Ei ne onneksi ihan koko matkaa tapelleet... :D

Eväiden syönti aloitettiin suunnilleen Muhoksella eli puolen tunnin ajomatkan jälkeen. Vajaan kahden tunnin ajomatkan jälkeen kuopuksen hetkeä aiemmin syödyt eväät ja kotona syöty aamupala olivatkin sitten linja-auton penkillä... ihan varoittamatta kuopus valahti valkoiseksi ja sitten olikin jo liian myöhäistä tehdä mitään. Seuraavat parikymmentä minuuttia minä juoksin eestaas bussin käytävää vuoroin hakemassa etuosasta talouspaperia ja roskapussia ja vuoroin takaosan vessasta vettä... Onneksi Kajaanissa pääsin hakemaan ruumassa olleesta matkalaukusta kuopukselle vaihtovaatteet - ne ainoat matkassa olleet ylimääräiset vaatteet - ja bussifirmakin päätti vaihtaa samalla toisen auton loppumatkaksi, niin oli meillä ja kanssamatkustajilla vähän mukavamman tuoksuiset oltavat. ;)

Bussimatka kesti pikavuorollakin 4 tuntia 40 minuuttia, siitä jatkettiin vielä vajaa tunti henkilöautolla papan luokse. Eli kun aamulla seistiin klo 07:14 omalla paikallisbussipysäkillä, niin siitä meni yli kuusi tuntia ennen kuin oltiin papan pihassa. Jännitystä riitti heti aamusta, sillä meidän paikallisbussi oli myöhässä 10 minuuttia, ja ehdittiin juuri ja juuri siihen pitkän matkan linja-autoon. Ja kun jäimme pois päätepysäkillä, huomasimme ettei hakija ollutkaan vastassa, johtuen siitä että me olimme jääneet pois ABC-asemalla ja pappa odotti meitä linja-autoasemalla, jonne meidän siis oli tarkoitus kyllä mennä, mutta kun bussikuski kuulutti paikkakunnan ja "aseman", niin mehän oltiin siinä vaiheessa jo pihalla. Asema kuin asema... ;)

Papan kyytiin päästiin suunnilleen päiväuniaikaan, ja kun papan saappi ei ole ilmastoinnista kuullutkaan, niin unihan siellä tuli, ja mulla valui takapenkillä ihan kunnon puro polvitaipeista. Sanoinkin, ettei tarvitse erikseen saunaa lämmittää tällä reissulla, kun saatiin löylyt jo autossa... ;) Sitäpaitsi minä ja pojat ei olla saunamiehiä, niin mitäpä sitä turhaan meitä varten saunaa lämmittämään, vaikka papalta olisi löytynyt kyllä kolmekin saunaa. :D Kuopus sai muuten jatkaa päiväuniaan sitten vähän viileämmässä, kun kannettiin turvaistuin autosta sisälle kamariin. Niin ja huomasin tuon kuvan oton jälkeen, että nuo kädet olivat livahtaneet remmeistä ulos, korjasin ne kyllä heti kun hoksasin. :)

Pojilla oli reissun suhteen kummallakin kaksi toivetta. Kuopus ilmoitti menevänsä papan luo uimaan ja syömään mansikoita, esikoinen ilmoitti menevänsä uimaan ja kalastamaan. Mansikoita löytyi molemmille pojille syötäväksi, ei ihan kuutta ämpäriä, niin kuin esikoinen aikoi poimia, koska papalla ei ole ihan niin valtavaa mansikkapeltoa mitä taasen mummolassa on (jos muistatte, niin minähän olen kasvanut mansikkatilalla, jota äitini hoitaa nykyään sitten itsekseen), mutta sen verran oli että makuun pääsee - pojat eivät ole onneksi saaneet niistä samanlaista yliannostusta kuin minä, eli heille vielä mansikka maistuu. ;) Esikoinenkin pääsi kalaan, hänelle se oli ihan ensimmäinen kerta ja hän sai ongella peräti kolme isoa ahventa! :) Sen jälkeen hän oli kyllä vähän järkyttynyt, ja meinasi ettei ikinä enää syö kalaa... ;) Hänen ahveniaan emme ehtineetkään maistaa, mutta ihan hyvännäköisiä ja -kokoisia fileitä pappa niistä perkasi, ja kyllä esikoiselle vielä myöhemmin maistui haukimurekepihvit, eli ei se kalakammo kauaa kestänyt. :)

Uimaankin päästiin Suomen kuudenneksi suurimpaan järveen. Maanantaina polskittiin papan omassa rannassa, jossa oli kyllä sen verran kivikkoista, että meikäläinen onnistui telomaan molemmat jalat johonkin murikkaan järven pohjassa...

... joten onneksi toisena päivänä veneilimme yleiselle uimarannalle, missä oli parempi pohja, ja veden lämpötila samaa luokkaa kuin kylpylöissä eli jotain 28 astetta. Pojille oli tietysti veneilykin oma elämyksensä, ja pelastusliivejä löytyi joka kokoa ihan kuopuksesta alkaen. Kun en päässyt tuolla rannalla kompastumaan kiviin vedessä, niin kompastuin sitten johonkin ties mihin keskellä hietikkoa, eli kävin "uimassa" hiekassakin - onneksi oli vettä lähellä, niin pääsi pesulle! :D Vaikka kuopus illalla suihkussa sitten huomautti, että äitillä on tississä hiekkaa... ;)

Ulkoilu jäi minulla kyllä vähiin reissun aikana, kävin siis ulkona ainoastaan noilla kahdella uimareissulla, ja muuten ei vaan kroppa kestänyt tätä kuumuutta. Rannalla kun odottelin, että päästäisiin veneeseen, niin hetken seistyäni oli pakko hakeutua varjoon istumaan, kun alkoi maailma musteta. Käsityötkin jäivät varsin vähiin, sillä podin koko reissun ajan migreeniä, vaikka yritin helpottaa oloa sisällä viileässä oleskelemalla. Käsitöitä tuli tehtyä oikeastaan vaan bussissa mennen tullen, ja tulomatkallakin kädet olivat enemmän kuopuksen käytettävissä, sillä yritin saada häntä nukahtamaan syliini, mutta vaikka kuopus oli tosi väsyksissä, ei hän malttanut nukkua, nukahti sitten vasta Oulussa kilometri ennen kotia... ;)

Palataan kuitenkin vielä Itä-Suomeen hetkeksi.

Kissapariskunta löysi paikkansa ripustettuna johonkin kaapin ovenripaan... :) Vaikka minä ajattelin tätä tehdessäni enemmän ihmispariskuntaa, niin löytyy noille ristipistokissoille eläimellisetkin esikuvat, tosin punaruskeaa kissaa ei papalla enää ole.

Mutta tämä kissavanhus se vain on ja pysyy. :) Ja kaikkien kissanystävien iloksi laitetaan vähän useampikin kissakuva:

Vaikka kissat on suloisia, niin onneksi pappa ehti juuri ennen meidän tuloamme rakentaa valmiiksi kissa-allergeenittoman huoneen vintille. Kissa itse taisi kyllä viettää yönsä ulkona, eipä sitä paljon sisällä näkynyt.

Palatakseni siihen tuliaisiksi viemääni ristipistokissatauluun, niin tällaiseen seuraan se pääsi. Tässä ei ole likimainkaan kaikki talon soittimet... ;)

Ja siitä päästäänkin pieneen kuva-arvoitukseen. Mitä yhteistä näissä kuvissa on? :)

Kuvien välillä on noin 30 vuotta. Lapset kuvissa ovat suunnilleen samanikäisiä. Haitari on sama, ja ehkä soittajien piirteistä on havaittavissa sukulaisuussuhde... ;)

Haitari on muuten yksi niistä soittimista, joita minä en osaa soittaa, mutta kaksirivisellä haitarilla (kuvissa) osaan soittaa edelleen ne kolme kappaletta, jotka osasin soittaa parivuotiaanakin... ;)

Aamulla ennen kotiinlähtöä pojat pääsivät vielä mopoajelulle. Kuopus seisoo papan jalkojen välissä mopon etuosassa. :)

Kotimatka sujuikin rauhallisemmissa merkeissä kuin menomatka, kun pääsimme onneksi etupenkeille, niin riitti maisemissa enemmän ihmeteltävää, eikä tarvinnut tällä kertaa alkaa siivoamaan bussia... ;)

Ouluun oli ihana palata, kun täällä SATOI! :) Ihanaa sadetta, ihanaa! :) Olkoonkin, että meillä sataa edelleen sisälläkin, mutta sehän tietää minulle taas silmänruokaa, kun pitää kutsua kiinteistöhuolto paikalle... ;) Ja kun pistää ammeen vuotokohdan alle, niin pojat saavat ilmaista kylpyvettä. :D Isäntä tuumasi, että aamukahvia keittäessä voi samalla käydä suihkussa keittiössä. ;)

Semmoinen reissu. Nyt pitänee lähteä laittamaan jälkikasvu unten maille, saa nähdä miten kuopukselle uni tulee, kun heräsi "päiväuniltaan" tuossa vähän ennen iltapalaa...