Kolmen päivän kakkuputki

Ei, emme olleet viikonloppuna lakkiaisissa. Kutsu kyllä tuli lähiperhepiirissä olleisiin tuplajuhliin (= äidin ja pojan yhteiset yo- ja valmistujaisjuhlat), mutta jätimme ne väliin, kun tuota välimatkaa on ja omissakin juhlissa riitti yllin kyllin tappileipää, ei kun siis kakkuja. ;) ("yllin kyllin tappileipää" on tuttu juttu kaikille lapsiperheiden vanhemmille, joilla on pyörinyt eräs tietty Teletappi-dvd noin 5000 kertaa soittimessa... ;) )

Kuusi vuotta sitten oli myös lakkiaislauantai se aurinkoinen päivä, jonka vietin synnytyssalissa ja osittain myös synnytyssalin parvekkeella lauleskellen. :) Nyt sattui taas samalle viikonpäivälle virallinen juhlapäivä, vaikka meillä juhlinta venyi kolmipäiväiseksi. Minä joka en ole suuremmin juhlien ystävä, olen miettinyt kumpi olisi parempi, se että kaikki vieraat tulevat kerralla ja koko hässäkkä on yhdellä laittamisella ohi, eikä ehdi sanoa kellekään muuta kuin päivää ja näkemiin, vaiko tämä jolloin kukanenkin tulee milloin sattuu pääsemään, ja on joka päivä laittamista, mutta ehtii vaihtaa kuulumisiakin hyvin kaikkien kanssa. No, tilanteet sanelivat tämän tällä kertaa näin, ja riittihän niitä desibelejä jokaiselle kolmelle päivälle ihan riittämiin. ;) Vatsa tosin sanoo nyt, että en taida enää syödä koko kesänä mitään... ;) Ei meillä mitenkään paljon käynyt vieraita, isovanhemmat ja kummit vain ja yksi päivänsankarin kaveri alakerrasta; lauantaina oli neljä vierasta, sunnuntaina kuusi ja maanantaina kolme.

Tässä vielä odotellaan lauantaina ensimmäisiä vieraita... Ihan niin kuin olisi insinööri töissä. ;) Hänestä tosin ei tule insinööriä vaan rakennusmies. :)

Toiveena oli punainen kakku, jossa on myös muita lempivärejä eli mustaa ja vihreää. Onnistuinkohan? :) Aakkoskarkeista muodostuivat ONNEA ja päivänsankarin nimi - tongin ainakin varttitunnin irtokarkkilaaria, että löysin sieltä juuri ne 11 tiettyä kirjainta. ;) Elämäni ensimmäinen marsipaanikuorrutus ja marsipaanimuovailut. Ja pursottaessakin tuli havainto, että ai, onko mulla muitakin kuin yksi suukappale tähän pursottimeen, mitähän noilla muilla saa aikaan... ;)

Puhaltaminen kesti kauan, kun ensin haluttiin kokeilla, miten saadaan liekki lepattamaan, ja sen jälkeen puhallettiin varovasti yksi kerrallaan...

Meillä oli tänä vuonna minun mittapuussani mitattuna varsinaiset suuren luokan tarjoilut, sillä täytekakun lisäksi oli jopa itseleivottuja muffinsseja, kaupan pipareita ja karkkia. Yleensä menen periaatteella pelkkä täytekakku ja ehkä pikkuleipiä lisäksi. Muffinssiajatus tuli oikeastaan siitä, kun siivosin keittiön kaapit ja laatikot, ja löysin läjäpäin muffinssivuokia, jotka olen ostanut joskus viime vuosituhannella, ja tuumasin, että ehkä noitakin pitäisi joskus käyttää. Ja meillä kun ei leivota eikä syödä leivonnaisia muulloin kuin jos on vieraita, ja heitä käy vain sen kahdesti vuodessa eli lasten synttäreillä (saa toki tulla käymään useamminkin, vaan itse kukanenkin on vähän laiska lähtemään kylään ilman mitään virallista syytä ;) ), niin piti sitten ämpätä nuo muffinssitkin pöytään. Eipä niitä tainnut kukaan edes maistaa, meidän lapset nuolivat omistaan karkit ja kuorrutukset ja jättivät loput. Joten pitänee muistaa vastaisuuden varalta, että pitäytyy vaan siinä täytekakussa. Vaikka sekään ei kyllä yleensä lapsivieraille maistu, joten hyvä kun oli noita karkkeja, ne tekivät kyllä kauppansa.

Sunnuntain vieraille oli periaatteessa sama tarjoilu, paitsi että pitkämatkalaisia pieniä lapsia kun ei mielestäni voi ruokkia pelkällä makealla, niin saivat ensin ruokaa, joka ei ollut mitään erityisempää juhlaruokaa, ihan riisilaatikkoa vaan tyyliin "ota ite hellalta". :) Lauantaina hupeni tuo ensimmäinen kakku, joten sunnuntaille oli sitten uusi kakku tarjolla:

Tässä näkyy todellakin, että ensikertalainen oli asialla leikkimässä marsipaanin kanssa. :) Päivänsankarin lempparilukeminen ei jääne epäselväksi. ;) Tuli muuten meidän antamasta synttäripaketistakin uusi Aku-taskari. :) Ja tässäkin näkyy vahvasti päivänsankarin lempiväri, samoin kuin leipojan pursotteluharjoittelut. ;) Ei vaan pääse harjoittelemaan usein, kun leipoo sen kaksi kertaa vuodessa täytekakun...

Molemmat kakut ja muffinssit olivat tietysti vehnättömiä ja laktoosittomia, kaupan pipareissa oli vehnää, vaan enpä minä niitä syönytkään, eikä tainnut kovin moni muukaan syödä, lapsille saattoi kelvata. :) Lauantain kakku oli vaalea, sunnuntain kakku suklainen, sehän noista kuvista ei selviäkään. Ja kun minä en tykkää yhtään kermavaahdosta, eikä muuten tykkää marsipaanikaan (minä siis tykkään kyllä marsipaanista, mutta marsipaani hikoilee kerman lähellä), niin kermaa ei ollut kuin laidoilla, ja se oli minun makuuni ihan riittävästi. :)

Tänään oli sitten vielä se kolmas vierailupäivä, joka menikin vähän erilaisissa merkeissä. Yksi isovanhemmista antoi synttärilahjaksi tivolipäivän, joten hän kävikin sitten hakemassa pojan suoraan tarhasta ja menivät tivoliin edeltä, isäntä löysi sinne tiensä myös omia aikojaan, ja minä seurasin kuopuksen kanssa perässä, kunhan kuopus heräsi päiväuniltaan. Lahjan antaja kustansi päivänsankarin laitteet, eikä poikaa kyllä paljon näkynyt, saivat vanhukset juosta hänen kanssaan laitteesta toiseen. :D Minä sitten ostin kuopukselle ja itselleni 10 kappaleen sarjalipun, ja se riitti mainiosti.

Ensimmäisenä piti päästä autorataan, tietysti. Tässä turvana on isovelikin. :) Sitten kävivät yhdessä myös kurpitsalaitteessa, jossa kuopus kuuletti koko ajan huutavan, että haluaa pois... ;) Minä kävin pienimmän kanssa kaksistaan maailmanpyörässä. Sehän pyörähti ensin puoli kierrosta ympäri, ja pysähtyi sitten ottamaan lisää kyytiläisiä. Siinä vaiheessa kuopus tuumasi, että "mennään pois..." No, ei ihan siellä ylhäällä kiikkuessamme viitsitty lähteä kipuamaan kyydistä. :D Käytiin myös kahdestaan toukkajunassa, jonka vauhti taisi olla myös vähän liikaa: "Ei lakketa ennää mäkiä, ei lakketa ennää mäkiä!!!" ;)

Sitten piti päästä "elehmanttiin", joka oli osa karusellia. Minä en hoksannut lukea sen laitteen kohdalla niitä ikärajakylttejä, ja se laitteenhoitaja tuli sitten sanomaan, että alle 4-vuotiaat pääsee vain vanhemman seurassa. No, minä ojensin hänelle toisenkin lipun ja sen jälkeen mietin, että miten ihmeessä a) pääsen elefantin kyytiin b) miten saan jalkani asetettua niin, että mahdun istumaan laitteessa, joka on mitoitettu lapsille... ;) Ja kun laite lähti liikkeelle, tuli se pahin ongelma: miten selviän tästä kyydistä oksentamatta. :D Minä kun voin pahoin jo jossain leppäkerttukarusellissa... Kuopus ei ollut tästä laitteesta moksiskaan. Sen sijaan, kun meni seuraavaksi taas yhteen autorataan ihan ypöyksin, niin siellä alkoi kierroksen puolivälissä huutaa äitiä paniikissa. :) Mutta onneksi sen jälkeen käytiin "pissa-autossa", joka olikin jännä juttu, kun rekka-auton kyydissä oli vessanpönttöjä. :) Sitten tuumailtiinkin, että jäljellä on enää yksi lippu, joten kuopus sai valita, käykö vielä ajelemassa autolla vai käydäänkö hakemassa nalle. Kuopus valitsi nallen, ja sellainen löytyi Hertta-kojusta, josta voittaa aina pehmoeläimen. Saman tien tuli esikoinen ilmoittamaan, että oli voittanut toisessa kojussa jossain heittopelissä pehmoisen kukan, ja heti perään hän meni uudestaan pelaamaan samaa peliä ja voitti siellä vielä nallen, jonka halusi antaa pikkuveljelleen. :) Ja kyllä niitä nalleja puristettiinkin sitten lujaa sylissä pyöräntarakalla istuttaessa kotimatkalla, etteivät vaan putoa. :)

Hattarat tietysti kuuluvat tivolipäivään. Kuopus ei kyllä siitä oikein välittänyt, kiinnosti enemmän vain katsella edessä kulkevaa autorataa...

Kotona sitten vielä ehdittiin illansuussa lämmittää vieraille eilisiä ruuantähteitä ja niiden päälle tarjota kakunrääppiäisiä. Niin, ja kun sattui vielä tälle päivälle isännän syntymäpäivä, ja hän tilasi turkinpippurijäätelöä, niin väänsin sitten sellaisen niistä kermanjämistä, mitä jäi kakunkuorrutuksesta, vähän kananmunia sekaan ja turkinpippurirouhetta ja jotain lakritsimönjää, jota olin käyttänyt myös tuohon Aku-kakkuun. Eli sellainen jämäjäätelö. :) Se pitikin syödä sitten kaikki, eikä siitä ehtinyt ottaa edes kuvaa, kun alkoi sulaa pahemman kerran...

Huomiseksi olen anonut vapaapäivän, ja isäntä myönsikin sellaisen. :) Sanoin, etten aio tehdä mitään muita kotitöitä huomenna kuin ne välttämättömät, mitä perheen hengissäpysyminen vaatii. Enkä taatusti syö vähään aikaan mitään makeaa, on taas kakkukiintiö täynnä ainakin puoleksi vuodeksi! :)

Ehdin sentään viikonloppuna käydä tuulettamassa päätäni neuletapaamisessa, jossa virkkailin palaponchon paloja yhteen (edelleen valmiina vasta ne 16 kpl, mutta ne eivät ajelehdi enää irrallisina). Aloittelin yhtä pientä ristipistotyötä, joka on kyllä melkein valmis. Toivon pääseväni huomenna lepopäivänäni viimeistelypuuhiin.

Ja oikesti oli tosi kivat juhlapäivät, kiitos vain kaikille vieraille, kiva kun kävitte! :) Kiitos myös kaikille blogivieraille, kiva kun tekin kävitte juhlissamme virtuaalivierailulla! ;)

Nyt unta palloon, että jaksaa huomenna levätä! ;) Mukavaa tätä viikkoa! :)