Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

tiistaina, helmikuuta 23, 2010

Paluu juurille

Ei kait tänne blogiin tarvitsisi jokaista virkkuukoukun kilahdusta raportoida, mutta langankulutustaulukkooni mun oli pakko tämä jotenkin merkitä, ettei tarvitse sitten joskus pähkäillä yökaudet, että mihin ihmeeseen olen hävittänyt kolme grammaa virkkauslankaa... ;) Joten sama kait sitä on sitten turista nämä jutut tännekin. :)

Virkkasin siis ketjusilmukkaketjuja. :D Yhdessä ketjussa oli 180 ketjusilmukkaa ja tein tällaisia ketjuja 8 kappaletta, ja näihin sain kulutettua hurjat kolme grammaa lankaa. :) Palasin näin ajassa taaksepäin sinne, mistä olen käsityöharrastukseni alkanutkin: ketjusilmukoista. :)

Ketjusilmukkanyörit 8 kpl
Tehty: 23.2.2010
Malli: Heh-heh... :D 180 ketjusilmukkaa per nyöri, ihan omasta päästä keksin. ;)
Lanka: Novita Virkkauslanka vaaleansininen (116)
Langankulutus: 3 g
Virkkuukoukku: 2 mm
Koko: En mitannut
Muuta: Kiikkustoolin tyynyjen uusiksi solmiamisnauhoiksi meni.

Tähän hurjaan käsityötaidonnäytteeseen tuli sysäys eilen, kun meidän lasten kiikkustoolin (= keinutuoli meidän murteella) tyynyille lirahti pissat (ja lukija voi itse arvailla, kuka perheenjäsenistämme oli asialla). Ensin ajattelin, että meniköhän tyynyt nyt ihan pilalle, ja isäntä oli jo ehdottamassa, että jos ompelisin kokonaan uudet tyynyt (ei vissiin ole nuo kukalliset riittävän miehekkäät), mutta päätin ensin kokeilla miten tyynyille käy pesukoneessa. Ja hyvinhän niille kävi, eli pissat lähtivät, eivätkä tyynyt menneet lainkaan pilalle. En nimittäin ollut tuosta asiasta kovinkaan varma, kun en muista, mitä olen tyynyihin täytteeksi tunkenut, mutta nähtävästi siellä on ihan vanulevyä, jota on jäänyt tilkkupeittoprojekteista yli. Samoin kangas on ylijäämää peitto-ompeluista, eli kyllähän senkin nyt kuvitteli ihan pesunkestävää olevan. :) Joten nämä tyynyt pääsivät takaisin käyttöön. Ongelma oli vain se, tai siis se ongelma on ollut jo pidemmän aikaa, että kun ompelin nuo tyynyt neljä vuotta sitten, niin laitoin niihin solmiamisnauhoiksi silkkinauhaa, joka on päässyt tässä rispaantumaan aika pahasti. Joten eilen en alkanut edes noita nauhoja aukomaan solmustaan, vaan näytin niille samantien saksia. Olipahan viimein joku syy vaihtaa ne nauhat - mielessä on kyllä ollut jo varmaan pari vuotta...! ;) Pesussa ne olisivat lopullisesti menneet pilalle ja olisin saanut kaivella langansotkuja pesukoneen uumenista, joten parasta oli leikata huonot nyörit pois ennen pesua.

Ja siitä siis sain tämän kipinän virkata uudet nyörit, ja itse asiassa olin jo pitemmän aikaa ajatellut, että just tuosta sinisestä Virkkauslangasta ne nyörit teen - onneksi en ollut sitä lankaa ehtinyt virkata sytomyssyiksi ihan kokonaan, kun sitä oli vielä muutama gramma jäljellä. :) Sattui siis sopivaan saumaan tämäkin sattuma, että muistin ja ehdin nuo nyörit tässä vaiheessa tyynyihin vaihtaa. :)

 

Paluu juurille siinäkin mielessä, että olen varmaan itse vielä tässä tuolissa kiikuskellut silloin, kun ensimmäiset ketjusilmukkani opettelin tekemään. ;) Sain tämän tuolin vuoden ikäisenä joululahjaksi vuonna -78, ja tuolin nikkaroijana oli pappani, joka kuoli vuoden -80 lopussa. Mummunikin ehti tähän tuoliin laittaa oman panoksensa eli päällisen, ja mummu kuolikin pian sen jälkeen vuoden -79 alussa. Alunperin tuoli oli vaaleanpunainen ja tässä oli viininpunainen päällinen, joka oli ihan nastoilla laitettu tuoliin kiinni. Huomattavasti tyylikkäämpi ilmestys siis kuin nykyään. Mutta koska tämä oli minulla ahkerassa käytössä, ja kasvoin aika vikkelää vauhtia pienenä, niin ehdin istua tämän ihan puhki, eli tämä lopulta kirjaimellisesti repesi liitoksistaan. Myöhemmin kun veljeni sai lapsia, hän korjasi tämän tuolin lapsilleen mummolakäyttöön, ja silloin tuoli maalattiin valkoiseksi ja äitini teki tähän jonkinlaiset irroitettavat tyynyt. Minä otin tämän omaan kotiini neljä vuotta sitten ja silloin vaihdoin tähän taas uudet tyynyt, kun ne äidin tekemät olivat jo nekin ihan puhki istutut. Silloin kun tyynyjä laittelin, sattui kaapissa olemaan tosiaan noita tilkkuompeluksista ylijääneitä kangassuikaleita, joten niistä sitten nämä tyynyt tein. Ja tänään oli nyörinvaihdon aika. :) Aika monta kertaa on siis tämäkin tuoli saanut "uuden elämän" yli 30 vuoden aikana - ehkä seuraavan kerran sitten vaihdetaan tähän kokonaan uudet tyynyt. ;)

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! :)

12 kommenttia:

  1. Joskus on mukava palata ihan perusasioihin kuten ketjusilmukoihin:)

    Pitkä elinkaari on keinutuolilla ollut.

    VastaaPoista
  2. Muistorikas tuoli selvästikin!

    Ja blogihan on hyvä paikka pitää kirjaa valmistuneista käsitöistä, niistä pienistäkin :)

    VastaaPoista
  3. Keinutuolit on niin ihanat! :)

    VastaaPoista
  4. Hih!
    Ihana tarina kolmesta grammasta ja muutamasta ketjusilmukasta :-).

    VastaaPoista
  5. Ihana tarina keinutolista ja tarinahan jatkuu...Kerrothan kaikille suvun lapsillekin tarinan keinutuolista, sellainen on mielestäni arvokas lisä tietoon omasta suvusta.t. Sinisen sohvan emäntä

    VastaaPoista
  6. On keinutuoli säilynyt hyvässä kunnossa. Noi virkatut nyörit ovat paljon kestävämmät, kuin silkkirusetit. Pitääpä laittaa muistiin, kun tarvetta ilmenee.
    Ihastuin noihin valkoisiin Suomi-sukkiin. Kauniit.

    VastaaPoista
  7. Ihania nuo perintöhuonekalut - ja niiden tarinat =) Tänne on taas ilmestynyt lukematon määrä upeita käsitöitä, hämmästelen yhä nopeuttasi. Hienoja töitä, kaikki!

    VastaaPoista
  8. Ajattelin, että virkkaat jotain vihreää, mut sinistä tuli kuitenkin :D Aion ihan oikeesti osallistua siihen virkkausjuttuun, mut haluan ensin todistaa itelleni, että saan jotain vihreää valmiiksi asti.
    Vanhat huonekalut on tunnelmallisia.
    Toi sininen syto on tosi söpö kukkasineen ja enkelipistelyjä on tietysti myös pakko kehaista.

    VastaaPoista
  9. Hieno keinustuoli ja kiva, kun se sai uudet solmiamisnauhat!
    Totta puhuen, usein nuo kaikkein vähimmät virkkaukset on niitä kaikkein tärkeimpiä :). Mäkin virkkailin jonain iltana moneen froteepyyhkeeseen uusia ripustuslenkkejä, kun ne valmiit ripustusnauhat on nykyään usein aika kehnoja. Virkkasin samalla tosi pitkät lenkit, niin menee pyyhkeet varmemmin ripustuskoukkuihin, eivätkä jää puolitiehen, niinkuin tuolla nuorisolla tähtääminen välillä uhkaa käydä :D.
    Mä en kylläkään punninnut langanmenekkiä, se meni siihen "normaaliin hävikkiin", joka monissa kerissä tuppaa olemaan.

    VastaaPoista
  10. Nämä vanhojen omien tavaroiden tarinat ovat hurmaavia! Ja keinutuoli on ihana! Tosin se alkuperäinen väritys kuulostaa kovin herkulliselta, vaikka tämäkin on kaunis. Minulta löytyy myös oma vanha lasten keinutuoli sieltä melkein 40 vuoden takaa. Se on nyt Toivolla kovassa käytössä ja maalaamista ollaan suunniteltu. Sille kun ei ole tehty muuta kuin lyöty yksi törröttävä naula pois törröttämästä. Se naula oli sellainen, mikä törrötti jo minun lapsuudessa ja isä + äiti siitä aina varottivat. Ei jaksanut isä silloin vasaraan tarttua :D Onneksi minun mies oli reippaampi!

    VastaaPoista
  11. Muistorikas keinutuoli! Upeaa, että se on säilynyt kaikki nämä vuodet!

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)