Ensimmäisen kisapäivän aikaansaannosta

Olen tosiaan tämän viikonlopun ottanut levon kannalta, ettei nuhani vain pahenisi, ja ihan pikkunuhana se on pysynytkin, ja hyvä niin. :) Lepo on tietysti tarkoittanut samaa kuin käsitöiden tekeminen. ;) Kun kerrankin on hyvä syy vain istua virkkaamassa, voi sanoa isännälle, että "mulla on nyt tämän nuhan vuoksi niin kamala olo, etten yhtään jaksa laitella pyykkiä, etsäviitsis?" ;) (vaikka oikeasti ei tää olo ole kamala, mutta älkää kertoko sitä isännälle ;) )

Olympiavirkkuuta tehdessä tuli sitten eilen katsottua kisojen avajaiset jälkikäteen netistä, siihen meni kyllä koko päivä, kun en jaksanut enkä voinutkaan niitä ihan putkeen tuijotella, enkä kyllä suoraansanottuna jaksanut kaikkia tanssiesityksiä tai urheilijoiden sisäänmarssia katsoakaan, vaan kuuntelin vain sivukorvalla, ja lueskelin samalla blogeja ja virkkasin tietysti. :) Mäkikisaa yritin katsoa, mutta ensin en saanut sitä nettilähetystä pelaamaan, sitten pitikin laittaa pojat nukkumaan, joten ehdin vain muutaman hypyn katsomaan. Sen verran kuitenkin, että jäi Ahosen neljäs sija vähän harmittamaan. Mutta jospa niitä mitalejakin vielä tulisi...

Meillä kotona ei muuten passaakaan puhua tuosta Ahosesta nykyään mitään. Sattui nimittäin olemaan viimeisimmän Valittujen Palojen kannessa kyseinen mäkihyppääjä ilman paitaa - sama kuva kuin Kuningaskotka-kirjan kannessa - ja minä vissiin erehdyin vilkaisemaan sitä kuvaa puoli sekuntia liian pitkään, koska olen saanut kuulla sen jälkeen isännän taholta erinäisiä kuittailuja. ;) Ei tuo Ahonen nyt minusta mikään erityisen söpö tai komea ole - mutta hei, jos omalla keittiön pöydällä on kuva puolialastomasta urheilijakropasta, niin vain täysin sokea jättäisi sen huomaamatta! ;)

Vai mitä? ;) (kuvaa klikkaamalla saa kuvaa suuremmaksi)

 

Valittujen Palojen alla on olympiavirkkuuni, joka eteni ensimmäisenä kisapäivänä ihan mukavasti. Mutta kuten kuvasta huomaa, lankaa on vielä hurjasti jäljellä tuhottavaksi, olisiko nyt noin 50 grammaa tuohon uponnut. Alussa tuon tekeminen oli ihan kivaa, mutta sitä mukaa kuin huivi kasvaa ja kerrokset pitenevät, niin alkaa vähän pitkästyttää, kun ei voi vaan ajatella, että "teen vielä tämän kerroksen", kun siihen yhteen kerrokseenkin menee aikaa ihan reilusti. Joten tämä huivi on tällainen kestävyyslaji. :D Mukava alku kuitenkin, ja arkena tuskin etenee tällaista vauhtia mitä eilisen aikana. Tähän mennessä tykkään kyllä tuosta huivista, eiköhän siitä ihan kiva tule. :)

Kiitos kaikista mukavista kommenteista! :) On ollut niin kiva lukea kaikkia kehuja, mitä valmistuneet käsityöni ovat saaneet. :) Tuohon olympiavirkkaukseeni tuli viime viikonloppuna muutamia kommentteja, joissa ihmeteltiin ja ihasteltiin sitä, miten jaksan/viitsin/osaan virkata. Mulle taasen virkkaaminen ei ole koskaan ollut mikään vaikea laji, koska olen harrastanut virkkaamista pidempään mitä neulomista. Aloitin käsitöihin tutustumisen nimenomaan virkkaamisesta alle kouluikäisenä, vaikka kyllä minä alle kouluiässä jonkin verran jo osasin neuloakin ainaoikein-patalappuja, mutta kun äiti yritti opettaa minulle sukankutomista ollessani 7-8-vuotias, niin se ei oikein tuntunut kivalta, kun ne sukkapuikot putoilivat koko ajan ja silmukoissakin meni oikeat ja nurjat ihan sekaisin. ;) Oikeastaan ala-asteaikana neuloin (tai meillä päin kudotaan) vain sen, mitä koulussa tehtiin, ja kotona harrastin sitten virkkaamista. Osasin jo ennen kouluikää virkata ainakin kiinteitä silmukoita, taisin osata pylväitäkin tehdä, ja kovasti virkkailin jo silloin ihan ohuesta langasta pieniä pitsiliinoja, vähän kupruisia sellaisia, mutta kuitenkin ihan ohjeen mukaan. :) Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjan ohjeita tuli jo ihan pienenä testattua. En minä oikeastaan ole sitten ala-asteaikojen edes kehittynyt virkkaamisessa mihinkään suuntaan, koska osasin jo silloin tehdä tosi vaativiakin juttuja, kaikkia kohokuvioisia ruusukkeita ja sellaisia. ;) Neulomiseen innostuin oikeastaan vasta 12-vuotiaana, kun minusta tuli silloin kahden pikkutytön täti, niin halusin näille veljen- ja siskontytöilleni neuloa sukkia ja lapasia, ja siitä alkoi sitten neulomisharrastukseni, vaikka pitkään sen jälkeenkin virkkaaminen tuntui enemmän omalta lajiltani. Ehkä se on sitä vieläkin, vaikka neuleita tuleekin tehtyä nykyään varmaan määrällisesti enemmän. Niin silleen se virkkaaminen ei tunnu minusta yhtään haastavalta jutulta, eli oikeastaan kun tätä olympiatyötä valitsin, niin minulle neulotun huivin tekeminen olisi ollut haastavampi juttu, ja vähän on nyt sellainen olo, että taidan mennä tämän olympiatyöni kanssa siitä, mistä aita on matalin, koska valitsin sen itselleni helpomman lajin eli virkkaamisen. :)

Oikein ihastuttavaa ystävänpäivää ja laskiaissunnuntaita kaikille! :) Me ei päästä nyt nuhinemme ja köhinemme mäenlaskuun, eikä uskalleta ystävänpäivähalejakaan jaella kuin vain virtuaalisesti. Aurinkoista sunnuntaita joka tapauksessa teille jokaiselle! :)