Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010

Ensimmäisen kisapäivän aikaansaannosta

Olen tosiaan tämän viikonlopun ottanut levon kannalta, ettei nuhani vain pahenisi, ja ihan pikkunuhana se on pysynytkin, ja hyvä niin. :) Lepo on tietysti tarkoittanut samaa kuin käsitöiden tekeminen. ;) Kun kerrankin on hyvä syy vain istua virkkaamassa, voi sanoa isännälle, että "mulla on nyt tämän nuhan vuoksi niin kamala olo, etten yhtään jaksa laitella pyykkiä, etsäviitsis?" ;) (vaikka oikeasti ei tää olo ole kamala, mutta älkää kertoko sitä isännälle ;) )

Olympiavirkkuuta tehdessä tuli sitten eilen katsottua kisojen avajaiset jälkikäteen netistä, siihen meni kyllä koko päivä, kun en jaksanut enkä voinutkaan niitä ihan putkeen tuijotella, enkä kyllä suoraansanottuna jaksanut kaikkia tanssiesityksiä tai urheilijoiden sisäänmarssia katsoakaan, vaan kuuntelin vain sivukorvalla, ja lueskelin samalla blogeja ja virkkasin tietysti. :) Mäkikisaa yritin katsoa, mutta ensin en saanut sitä nettilähetystä pelaamaan, sitten pitikin laittaa pojat nukkumaan, joten ehdin vain muutaman hypyn katsomaan. Sen verran kuitenkin, että jäi Ahosen neljäs sija vähän harmittamaan. Mutta jospa niitä mitalejakin vielä tulisi...

Meillä kotona ei muuten passaakaan puhua tuosta Ahosesta nykyään mitään. Sattui nimittäin olemaan viimeisimmän Valittujen Palojen kannessa kyseinen mäkihyppääjä ilman paitaa - sama kuva kuin Kuningaskotka-kirjan kannessa - ja minä vissiin erehdyin vilkaisemaan sitä kuvaa puoli sekuntia liian pitkään, koska olen saanut kuulla sen jälkeen isännän taholta erinäisiä kuittailuja. ;) Ei tuo Ahonen nyt minusta mikään erityisen söpö tai komea ole - mutta hei, jos omalla keittiön pöydällä on kuva puolialastomasta urheilijakropasta, niin vain täysin sokea jättäisi sen huomaamatta! ;)

Vai mitä? ;) (kuvaa klikkaamalla saa kuvaa suuremmaksi)

 

Valittujen Palojen alla on olympiavirkkuuni, joka eteni ensimmäisenä kisapäivänä ihan mukavasti. Mutta kuten kuvasta huomaa, lankaa on vielä hurjasti jäljellä tuhottavaksi, olisiko nyt noin 50 grammaa tuohon uponnut. Alussa tuon tekeminen oli ihan kivaa, mutta sitä mukaa kuin huivi kasvaa ja kerrokset pitenevät, niin alkaa vähän pitkästyttää, kun ei voi vaan ajatella, että "teen vielä tämän kerroksen", kun siihen yhteen kerrokseenkin menee aikaa ihan reilusti. Joten tämä huivi on tällainen kestävyyslaji. :D Mukava alku kuitenkin, ja arkena tuskin etenee tällaista vauhtia mitä eilisen aikana. Tähän mennessä tykkään kyllä tuosta huivista, eiköhän siitä ihan kiva tule. :)

Kiitos kaikista mukavista kommenteista! :) On ollut niin kiva lukea kaikkia kehuja, mitä valmistuneet käsityöni ovat saaneet. :) Tuohon olympiavirkkaukseeni tuli viime viikonloppuna muutamia kommentteja, joissa ihmeteltiin ja ihasteltiin sitä, miten jaksan/viitsin/osaan virkata. Mulle taasen virkkaaminen ei ole koskaan ollut mikään vaikea laji, koska olen harrastanut virkkaamista pidempään mitä neulomista. Aloitin käsitöihin tutustumisen nimenomaan virkkaamisesta alle kouluikäisenä, vaikka kyllä minä alle kouluiässä jonkin verran jo osasin neuloakin ainaoikein-patalappuja, mutta kun äiti yritti opettaa minulle sukankutomista ollessani 7-8-vuotias, niin se ei oikein tuntunut kivalta, kun ne sukkapuikot putoilivat koko ajan ja silmukoissakin meni oikeat ja nurjat ihan sekaisin. ;) Oikeastaan ala-asteaikana neuloin (tai meillä päin kudotaan) vain sen, mitä koulussa tehtiin, ja kotona harrastin sitten virkkaamista. Osasin jo ennen kouluikää virkata ainakin kiinteitä silmukoita, taisin osata pylväitäkin tehdä, ja kovasti virkkailin jo silloin ihan ohuesta langasta pieniä pitsiliinoja, vähän kupruisia sellaisia, mutta kuitenkin ihan ohjeen mukaan. :) Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjan ohjeita tuli jo ihan pienenä testattua. En minä oikeastaan ole sitten ala-asteaikojen edes kehittynyt virkkaamisessa mihinkään suuntaan, koska osasin jo silloin tehdä tosi vaativiakin juttuja, kaikkia kohokuvioisia ruusukkeita ja sellaisia. ;) Neulomiseen innostuin oikeastaan vasta 12-vuotiaana, kun minusta tuli silloin kahden pikkutytön täti, niin halusin näille veljen- ja siskontytöilleni neuloa sukkia ja lapasia, ja siitä alkoi sitten neulomisharrastukseni, vaikka pitkään sen jälkeenkin virkkaaminen tuntui enemmän omalta lajiltani. Ehkä se on sitä vieläkin, vaikka neuleita tuleekin tehtyä nykyään varmaan määrällisesti enemmän. Niin silleen se virkkaaminen ei tunnu minusta yhtään haastavalta jutulta, eli oikeastaan kun tätä olympiatyötä valitsin, niin minulle neulotun huivin tekeminen olisi ollut haastavampi juttu, ja vähän on nyt sellainen olo, että taidan mennä tämän olympiatyöni kanssa siitä, mistä aita on matalin, koska valitsin sen itselleni helpomman lajin eli virkkaamisen. :)

Oikein ihastuttavaa ystävänpäivää ja laskiaissunnuntaita kaikille! :) Me ei päästä nyt nuhinemme ja köhinemme mäenlaskuun, eikä uskalleta ystävänpäivähalejakaan jaella kuin vain virtuaalisesti. Aurinkoista sunnuntaita joka tapauksessa teille jokaiselle! :)

17 kommenttia:

  1. Tervehdyttävää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  2. Huivi näyttää ihanalta! Minä en osaa tuota virkkausta, tai osaan ihan perusjutut mutta en ole oikein koskaan oppinut virkkaamaan silleen että olisin siitä nauttinut :)
    Oikein hyvää ystävänpäivää ja laskiaissunnuntaita sinulle myös ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  3. Ihana huivin alku!
    Hyvää Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  4. Oikein hyvää ystävänpäivää ja tervehtymistä!

    VastaaPoista
  5. Hyvää Ystävänpäivää myös Sinulle!

    Mulle neulominen on rakasta ja virkkaaminen taas pakkopullaa. Oma ensimmäisen kisapäivän neuleenalkuni meni just äsken purkuun...

    VastaaPoista
  6. OIKEIN ILOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TAAS! Huivi on todella kaunis! Harmi etten oikein osaa virkkausta... :)

    VastaaPoista
  7. Hyvää ystävänpäivää toiselta nuhanenältä! Minun oloni on sen verran kehno, etten jaksanut eilen paljon kutoakaan, kun kädet hikosivat pienessä kuumeessa. Täytyy yrittää tänään uudelleen.
    Janne Ahonen on muuten ihan söpö!

    VastaaPoista
  8. Aurinkoista ystävänpäivää
    Sinulle Mari!
    Olympia-huivisi on hienosti editynyt,tykkään yli-kaiken virkatusta pitsistä(miksei neulotustakin mutta en oo sitä nähnyt kuin blogeissa)
    Mulla on yksi virkattu punainen pitsiliina ,oon saanut äidiltä -se liina on mun aarre ja siksi se on niin usein näkynyt blogissanikin.

    Pääsin kuin pääsinkin viime minuuteilla kisakoneeseen ja sain kutsun Team Finlandiin. Jee! :) Free Dance- oli kuulemma tosiaan
    (Taitoluistelun/Jäätanssin)
    "vapaaohjelma" jossa kuviot muliinilangalla pellavalle ristipistoin hyväksytään suoritukseksi.
    Kaikilla jäsenillä näyttäisi olevan Team Finlan-logo blogissaan,
    kuinka sellaisen saa?
    vai onko se joku palkinto?sorry,kun kyselen kaikkea mutta oon niin uusi näissä jutuissa että en aina oikein osaa/ymmärrä ite..

    VastaaPoista
  9. Virkkaus on minunkin lempilaji, näin urheilutermiä käyttääkseni. Mitä vaikeampi malli, sen innokkaammin haluan sitä kokeilla.
    Liukuvaa laskiaista ja leppoisaa ystävänpäivää, kultamitaleita odotellessa toivoo urheiluhullu neuleystäväsi.

    VastaaPoista
  10. Iloista ystävänpäivää sinullekin!

    VastaaPoista
  11. Täälähän on taas ollu superenerginen lady taas! Keltanen setti on ihana ja huovutetut kukat myös.
    Hyvää ystävänpäivää.
    Ja P.S. Hyvältä näyttää kuva. Se huivi siinä myös .

    VastaaPoista
  12. Hyvää ystävänpäivää! Hyvältä näyttää huivinalku, tsemppiä jatkon kanssa! Ja vähintään yhtä hyvännäköinen on tuo edellisen postauksen setti! Olet sinä kyllä ehtivä:)

    VastaaPoista
  13. Hyvää ystävänpäivän iltaa sinullekin!

    VastaaPoista
  14. Hyvää ystävänpäivää sinullekin!

    Osaat ilmeisesti virkata työhön katsomatta? Minä en moista ole oppinut tähän ikään mennessä. Mutta kutoa/neuloa osaan helppoja malleja, joten ne onnistuvat helposti TV:tä katsoessa. Niinpä yleensä kudoskelenkin.

    VastaaPoista
  15. Aivan ymmärrettävää tuo lehden tuijottaminen, eihän tuota nyt voi jättää täysin noteeraamatta mitenkään :D Harvoin paidattomia miehiä voi!

    Ihanalta näyttää tuolla alla oleva huivi myös! Nuo viimeiset kerrokset on aina kaikissa huiveissa tuskaisempia, alkuun kun tuntuu, että huivia tulee ihan keveästi askarrellen helposti pitkät pätkät. Sitten se hidastuminen ja tuskaisa loppuvaihe :D Mutta tuossa huivissa on tosissaan kovin kaunis malli!

    VastaaPoista
  16. Hieno huivi ja olet edennyt tosi paljon!
    Mulla on kanssa olympianeuleena huivi, UFO sellainen, mutta kipeänä sen teko ei oikein suju. :/ Meillä on muuten samainen Valitut Palat ja kieltämättä hyvin katsottava kuva kannessa. :)

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)