Kommenttien kommenttia :)

Oikein lämpimät kiitokset kommenteista ja pikkujakun kehuista! :) Ne lämmittävät todella paljon mieltäni. :)

Muistin samantien, että mielessäni oli jo viikonloppuna vastakommentoida joihinkin kommentteihin, mutta unohdin tietysti, joten teen sen nyt. :)

Kyllä, meidän kotona on lämmitys päällä. :D Veikkaisin, että kyllä täällä se +20 astetta on, mutta en osaa tarkemmin sanoa, kun meillä ei ole sisälämpömittaria. :) Minulle tämä kerrospukeutuminen eli kaksi paksua villapaitaa päällekkäin jne. ei ole niinkään palelemiskysymys, vaan se vain tuntuu mukavalta, kun on paljon neuleita päällä. :) Joskus kyllä paleleekin, etenkin aamuisin ennen kuin on saanut kunnolla veren kiertämään. Olen minä kerran viime talvena nukkunutkin lapaset kädessä, tänä talvena ei ole tarvinnut, vaikka meillä on ollut korvausilman tuloaukko auki kovilla pakkasillakin, ja se on siinä mun sängyn yläpuolella. Meillä on täällä varsin lämmintä verrattuna lapsuudenkotiini, jossa saattaa olla vain +14 astetta sisällä, ja sitten kun uunia on lämmitetty, voi olla jopa +17. ;) Siellä en tarkene kyllä käydä kuin kesäisin, ja silloinkin pitää ottaa paljon villaista mukaan ja kököttää uunin vieressä. :) Toisaalta sitten kun menen talvella ulkoilemaan pakkaseen, niin mulla tulee siellä jostain syystä aina hiki... Joka tapauksessa, oli sitten kylmä tai kuuma tai sopiva, niin aina voi pistää päälleen niin paljon neuleita päällekkäin kuin huvittaa. :)

Sukanparsimisesta pyydettiin tekemään postausta, mutta ehei, en minä ole mikään parsimisen asiantuntija! ;) Äiti kyllä opetti minut parsimaan joskus, kun olin 7-8-vuotias, mutten enää muista, miten se tapahtuu. Noita joitakin lempparisukkiani olen parsinut - rumasukat nakkaan suoraan menemään, jos menevät puhki, mutta yleensä rumasukat ovat niitä kaikkein kestävimpiä, kun taas lempparisukat kuluvat alta aikayksikön, mikä voi kyllä olla suoraan verrannollinen niiden käyttöasteeseen, koska rumasukkiahan nyt ei voi käyttää kuin korkeintaan unisukkina. ;) Mutta vaikka olen niitä kantapäiden ammottavia reikiä korjannut, niin en tiedä, miten se tapahtuu oikeaoppisesti. Minä vain koitan jäljitellä niitä silmukoita ja sillä tavalla saada reiän umpeen, ja useimmiten lopputulos on tosi ruma, mutta kun niillä paikatuilla sukilla hiissaa päivän lattiaa pitkin, niin kyllä se rumakin parsimisjälki siinä ajassa jo tasoittuu. :)

Oikeasti on paljon kivempi neuloa uudet sukat kuin parsia vanhat. ;)

Väreistä vielä... ja värianalyysista. Minulle värianalyysissa käyminen oli suunnaton helpotus, ja sen jälkeen vaate- ja lankaostosten tekeminen on helpottunut valtavasti! :) Aiemmin tuli ostettua aina vaan vaatteita, jotka jäivät lopulta kaapinperälle käyttämättömänä, kun ei ne värit sittenkään pukeneet minua. Lankahyllyllä saatoin valita puserolankoja monta tuntia, hakea marketin kosmetiikkaosastolta peilin ja verrata sen ääressä lankakerää kasvojani vasten, ja siltikään ei löytynyt sitä oikeaa. Tämä siis aikana, jolloin yritin käyttää värejä, joista silloin pidin, ja ne olivat silloin murrettuja värejä. Sitten turhauduin siihen, että aina vain näytin jotenkin kummalliselta, pukeuduin sitten miten tahansa, eikä mikään meikkikään näyttänyt hyvältä, ja se mukamas niin ihana hiusväri näytti lopulta päässäni ihan kamalalta. Kun kävin värianalyysissa, nämä ongelmat poistuivat kertaheitolla! :) Tutustuin väreihin, joita en tiennyt olevan olemassakaan - elämäni ensimmäiset 28 vuotta olin pukeutunut vain mustaan tai muihin tummiin sävyihin; viininpunainen oli jo "rohkea". ;) Sitten värianalyysissa näin, että musta on vihoviimeinen väri minulle, ja murretut sävyt tekevät minut keltaiseksi, hopea ja muut kylmät sävyt vievät taas värit kokonaan kasvoiltani. Kun sitten aloin käyttää näitä omia kevään värejäni - ihan ensimmäiseksi suuntasin värianalyysista ostamaan itselleni uudet meikit ja hiusvärin - niin koko olemukseni piristyi ja aloin suorastaan rakastaa värejä, jotka näin sopivan itselleni. :) Totta on varmasti se, että niitä omia värejä on ne, missä itse viihtyy, mutta minä en ennen värianalyysia tiennyt, missä väreissä viihdyn, sillä en oikein viihtynyt missään, kun en osannut etsiä oikeita värejä. Olen jopa säästänyt paljon rahaa siinä, ettei enää tule tehtyä niitä virhevalintoja vaatehyllyllä. :) Kaupan valothan saattavat vääristää värisävyjä, mutta kun on se oma värikartta mukana, niin sitä kun vertaa siihen mitä on ostamassa, niin ei voi erehtyä, koska samalla laillahan se valo vaikuttaa siihen värikarttaankin. Sen olen huomannut, että jos joskus ilman sitä karttaa valitsen vaikkapa lankakerän, ja sitten vasta kotona vertaan sitä siihen karttaan, niin on voinut mennä tosi pahasti pieleen, kun se valo on vääristänyt sitä siellä kaupassa. Siksi se värikartta on aina mukana. :)

Just eilen katsoinkin tuota Silmu-huivia, jota olen tekemässä, että miksiköhän olen tuollaisen lankakerän ostanut. Tuo vaaleampi sävy on ihan "mun" pehmeää lämmintä beigeä, mutta langassa oleva tummempi ruskea ei ole mun väriä alkuunkaan, ja itse asiassa se jotenkin riitelee niiden muidenkin ruskeiden sävyjen kanssa. Siis tuo tumma kaistale, joka osuu kuvassa ihan keskelle. Luulenpa, että ostohetkellä toissasyksyn käsityömessuilla en ollut kaivanut sitä värikarttaani esille, ja todennäköisesti ne vaaleat "mun sävyt" olivat siinä vyyhdissä päällimmäisenä, enkä tiennyt siitä tummasta pläjäyksestä mitä on odotettavissa vyyhdin sisällä. Koska muistan, että tuota vyyhtiä keriessäni tuli sellainen paniikinomainen tunne, että apua mitä täältä oikein löytyy... ;) Mutta ehkä kestän sen, kun tuota tummaa on suhteessa kuitenkin vähän, vaikka se on aika voimakasta.

Eiköhän se värianalyysi ole sellaisia ihmisiä varten, jotka kokevat tarvitsevansa apua omien värien löytämisessä, ihan niin kuin tyylianalyysitkin ovat ihmisille, jotka eivät oikein tiedä, miten kannattaisi pukeutua. Ei siis mikään "pakko" kaikille, vaan apuväline apua tarvitseville. Minä tarvitsin apua, ja sitä kyllä sain. :) Kun siihen asti ainoa neuvo, jonka olin saanut pukeutumiseen ja väreihin liittyen oli: "Pukeudu mustaan, se hoikentaa." ;) Olisi vain samaan syssyyn pitänyt kertoa, että musta tekee pussit silmieni alle. :D Niin ja siinä analyysissa ei ainoastaan se analyysin tekijä sanonut minulle, että näitä värejä sun pitää käyttää, vaan itse peilin ääressä sain omin silmin havaita ne omat värini ja sen, miten eri värit vaikuttavat minuun. Se tehtiin tietysti ihan meikittömänä ja koruttomana ilman silmälaseja tai piilolinssejä ja hiukset piilotettuna, eli siinä ei mitään häiritseviä tekijöitä ollut muuta kuin ne värit ja omat kasvot luonnontilassa ja luonnollisessa valossa.

Olipas pitkä sepustus, ja varmaan olen tuosta ehtinyt aiemminkin kirjoittaa pitkät pätkät, koska siitä on jo kuitenkin neljä vuotta jo aikaa, ja muistaakseni jo ihan tuoreeltaan kirjoittelin siitä blogissa silloin kun analyysissa kävin. :) Mutta ei siitä sen enempää, eiköhän tässä ole noista väreistä jo kirjoiteltu enempi ja vähempi! :)

Tämä oli tällainen pieni välipala, ja valmistunutta sitten ehkä seuraavassa postauksessa. :)

Tipsakkaa tiistaita! :)