Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

tiistaina, tammikuuta 26, 2010

Kommenttien kommenttia :)

Oikein lämpimät kiitokset kommenteista ja pikkujakun kehuista! :) Ne lämmittävät todella paljon mieltäni. :)

Muistin samantien, että mielessäni oli jo viikonloppuna vastakommentoida joihinkin kommentteihin, mutta unohdin tietysti, joten teen sen nyt. :)

Kyllä, meidän kotona on lämmitys päällä. :D Veikkaisin, että kyllä täällä se +20 astetta on, mutta en osaa tarkemmin sanoa, kun meillä ei ole sisälämpömittaria. :) Minulle tämä kerrospukeutuminen eli kaksi paksua villapaitaa päällekkäin jne. ei ole niinkään palelemiskysymys, vaan se vain tuntuu mukavalta, kun on paljon neuleita päällä. :) Joskus kyllä paleleekin, etenkin aamuisin ennen kuin on saanut kunnolla veren kiertämään. Olen minä kerran viime talvena nukkunutkin lapaset kädessä, tänä talvena ei ole tarvinnut, vaikka meillä on ollut korvausilman tuloaukko auki kovilla pakkasillakin, ja se on siinä mun sängyn yläpuolella. Meillä on täällä varsin lämmintä verrattuna lapsuudenkotiini, jossa saattaa olla vain +14 astetta sisällä, ja sitten kun uunia on lämmitetty, voi olla jopa +17. ;) Siellä en tarkene kyllä käydä kuin kesäisin, ja silloinkin pitää ottaa paljon villaista mukaan ja kököttää uunin vieressä. :) Toisaalta sitten kun menen talvella ulkoilemaan pakkaseen, niin mulla tulee siellä jostain syystä aina hiki... Joka tapauksessa, oli sitten kylmä tai kuuma tai sopiva, niin aina voi pistää päälleen niin paljon neuleita päällekkäin kuin huvittaa. :)

Sukanparsimisesta pyydettiin tekemään postausta, mutta ehei, en minä ole mikään parsimisen asiantuntija! ;) Äiti kyllä opetti minut parsimaan joskus, kun olin 7-8-vuotias, mutten enää muista, miten se tapahtuu. Noita joitakin lempparisukkiani olen parsinut - rumasukat nakkaan suoraan menemään, jos menevät puhki, mutta yleensä rumasukat ovat niitä kaikkein kestävimpiä, kun taas lempparisukat kuluvat alta aikayksikön, mikä voi kyllä olla suoraan verrannollinen niiden käyttöasteeseen, koska rumasukkiahan nyt ei voi käyttää kuin korkeintaan unisukkina. ;) Mutta vaikka olen niitä kantapäiden ammottavia reikiä korjannut, niin en tiedä, miten se tapahtuu oikeaoppisesti. Minä vain koitan jäljitellä niitä silmukoita ja sillä tavalla saada reiän umpeen, ja useimmiten lopputulos on tosi ruma, mutta kun niillä paikatuilla sukilla hiissaa päivän lattiaa pitkin, niin kyllä se rumakin parsimisjälki siinä ajassa jo tasoittuu. :)

Oikeasti on paljon kivempi neuloa uudet sukat kuin parsia vanhat. ;)

Väreistä vielä... ja värianalyysista. Minulle värianalyysissa käyminen oli suunnaton helpotus, ja sen jälkeen vaate- ja lankaostosten tekeminen on helpottunut valtavasti! :) Aiemmin tuli ostettua aina vaan vaatteita, jotka jäivät lopulta kaapinperälle käyttämättömänä, kun ei ne värit sittenkään pukeneet minua. Lankahyllyllä saatoin valita puserolankoja monta tuntia, hakea marketin kosmetiikkaosastolta peilin ja verrata sen ääressä lankakerää kasvojani vasten, ja siltikään ei löytynyt sitä oikeaa. Tämä siis aikana, jolloin yritin käyttää värejä, joista silloin pidin, ja ne olivat silloin murrettuja värejä. Sitten turhauduin siihen, että aina vain näytin jotenkin kummalliselta, pukeuduin sitten miten tahansa, eikä mikään meikkikään näyttänyt hyvältä, ja se mukamas niin ihana hiusväri näytti lopulta päässäni ihan kamalalta. Kun kävin värianalyysissa, nämä ongelmat poistuivat kertaheitolla! :) Tutustuin väreihin, joita en tiennyt olevan olemassakaan - elämäni ensimmäiset 28 vuotta olin pukeutunut vain mustaan tai muihin tummiin sävyihin; viininpunainen oli jo "rohkea". ;) Sitten värianalyysissa näin, että musta on vihoviimeinen väri minulle, ja murretut sävyt tekevät minut keltaiseksi, hopea ja muut kylmät sävyt vievät taas värit kokonaan kasvoiltani. Kun sitten aloin käyttää näitä omia kevään värejäni - ihan ensimmäiseksi suuntasin värianalyysista ostamaan itselleni uudet meikit ja hiusvärin - niin koko olemukseni piristyi ja aloin suorastaan rakastaa värejä, jotka näin sopivan itselleni. :) Totta on varmasti se, että niitä omia värejä on ne, missä itse viihtyy, mutta minä en ennen värianalyysia tiennyt, missä väreissä viihdyn, sillä en oikein viihtynyt missään, kun en osannut etsiä oikeita värejä. Olen jopa säästänyt paljon rahaa siinä, ettei enää tule tehtyä niitä virhevalintoja vaatehyllyllä. :) Kaupan valothan saattavat vääristää värisävyjä, mutta kun on se oma värikartta mukana, niin sitä kun vertaa siihen mitä on ostamassa, niin ei voi erehtyä, koska samalla laillahan se valo vaikuttaa siihen värikarttaankin. Sen olen huomannut, että jos joskus ilman sitä karttaa valitsen vaikkapa lankakerän, ja sitten vasta kotona vertaan sitä siihen karttaan, niin on voinut mennä tosi pahasti pieleen, kun se valo on vääristänyt sitä siellä kaupassa. Siksi se värikartta on aina mukana. :)



Just eilen katsoinkin tuota Silmu-huivia, jota olen tekemässä, että miksiköhän olen tuollaisen lankakerän ostanut. Tuo vaaleampi sävy on ihan "mun" pehmeää lämmintä beigeä, mutta langassa oleva tummempi ruskea ei ole mun väriä alkuunkaan, ja itse asiassa se jotenkin riitelee niiden muidenkin ruskeiden sävyjen kanssa. Siis tuo tumma kaistale, joka osuu kuvassa ihan keskelle. Luulenpa, että ostohetkellä toissasyksyn käsityömessuilla en ollut kaivanut sitä värikarttaani esille, ja todennäköisesti ne vaaleat "mun sävyt" olivat siinä vyyhdissä päällimmäisenä, enkä tiennyt siitä tummasta pläjäyksestä mitä on odotettavissa vyyhdin sisällä. Koska muistan, että tuota vyyhtiä keriessäni tuli sellainen paniikinomainen tunne, että apua mitä täältä oikein löytyy... ;) Mutta ehkä kestän sen, kun tuota tummaa on suhteessa kuitenkin vähän, vaikka se on aika voimakasta.

Eiköhän se värianalyysi ole sellaisia ihmisiä varten, jotka kokevat tarvitsevansa apua omien värien löytämisessä, ihan niin kuin tyylianalyysitkin ovat ihmisille, jotka eivät oikein tiedä, miten kannattaisi pukeutua. Ei siis mikään "pakko" kaikille, vaan apuväline apua tarvitseville. Minä tarvitsin apua, ja sitä kyllä sain. :) Kun siihen asti ainoa neuvo, jonka olin saanut pukeutumiseen ja väreihin liittyen oli: "Pukeudu mustaan, se hoikentaa." ;) Olisi vain samaan syssyyn pitänyt kertoa, että musta tekee pussit silmieni alle. :D Niin ja siinä analyysissa ei ainoastaan se analyysin tekijä sanonut minulle, että näitä värejä sun pitää käyttää, vaan itse peilin ääressä sain omin silmin havaita ne omat värini ja sen, miten eri värit vaikuttavat minuun. Se tehtiin tietysti ihan meikittömänä ja koruttomana ilman silmälaseja tai piilolinssejä ja hiukset piilotettuna, eli siinä ei mitään häiritseviä tekijöitä ollut muuta kuin ne värit ja omat kasvot luonnontilassa ja luonnollisessa valossa.

Olipas pitkä sepustus, ja varmaan olen tuosta ehtinyt aiemminkin kirjoittaa pitkät pätkät, koska siitä on jo kuitenkin neljä vuotta jo aikaa, ja muistaakseni jo ihan tuoreeltaan kirjoittelin siitä blogissa silloin kun analyysissa kävin. :) Mutta ei siitä sen enempää, eiköhän tässä ole noista väreistä jo kirjoiteltu enempi ja vähempi! :)

Tämä oli tällainen pieni välipala, ja valmistunutta sitten ehkä seuraavassa postauksessa. :)

Tipsakkaa tiistaita! :)

12 kommenttia:

  1. On todella kaunis Piika-pikkujakku. Malli ja värit ihan nappiin.
    Minäkin olen värianalyysin innokas kannattaja. Siitä on jo tosin vuosia, kun se tehtiin. Olen jo harkinnut uutta käyntiä, ovat analyysitkin sen jälkeen menneet eteenpäin ja omatkin värit "haalistuneet".

    VastaaPoista
  2. Kävin noin vuosi sitten yhdessä pika-analyysissä, mutta siinä vain määriteltiin vuodenaika eikä saanut mitään värejä mukaan. Minulle ei edes saatu selvää vuodenaikaa, joten ei siitä tainnut olla mitään hyötyä. Sen olen aina tiennyt, ettei musta/tummansininen käy minulle niin kuin ei suurimalle osalle suomalaisista. Olisi kyllä kiva käydä joskus ihan oikeassa analyysissä.

    VastaaPoista
  3. Tuosta minunkin piti kysyä, että nuo värianalyysin antmat värit ei ilmeisesti ollut alunperin sun lempivärejä vaan ovat tulleet lempiväreiksi niiden käytön myötä? (Ettei siis ollut alitajuisesti käytössä oikeat värit alunperinkin..)

    Mulla nääs sama ongelma; vaatteita ostaessa tuntuu, ettei MIKÄÄN väri sovi, on se sitten kesäinen raikas tai murrettu väri, aina yhtä ankea naama katsoo peilistä. ;o)

    Analyysi varmaan tekis terää!

    VastaaPoista
  4. Pirjo-Riitta: Juu, siis mää en ennen analyysia edes tiennyt sellaisten värien olemassaolosta. ;) Olin kyllä pitkään kaivannut kirkkaampien värien pariin, välillä ostanut oranssia, punaista, keltaista, lilaa jne. vaatetta, koittanut värjätä hiukset "pirteämmiksi", mutta en vain löytänyt sitä oikeaa sävyä. Hiukan ennen värianalyysissa käyntiä olin ihastunut kirkkaaseen turkoosiin, ja se osottautuikin yhdeksi minun väreistäni. :)

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen joutunut aina silloin tällöin nukkumaan lapaset käsissä. Tosin en tänä talvena, mikä on ihme, kun pakkasta on riittänyt ja meidän vanhassa talossa tosiaan vetää nurkista. Villasukathan on luonnollisesti aina öisin jalassa - kesät talvet :)

    Kirjoneulejakku on kaunis!!

    VastaaPoista
  6. Todella kaunis jakku tuosta tulikin!
    - Aamen sille, että uusien sukkien neulominen on hauskempaa kuin vanhojen parsiminen! Appiukko säästää rikkimenneiden sukkien varret, katkaisee vanhat terät pois ja neuloo uudet. Minulla on harvoin niin hienoja varsia sukissa, että tekisi niitä mieli säästää. Jaa, no sentään poikkeusena yhdet appiukon minulle neulomat sukat, joihin olen tehnyt jo kahdet uudet terät, kun varret ovat niin kertakaikkiaan hyvinistuvat.

    VastaaPoista
  7. Parsiminen! onneksi nykyään ei tarvi paljon parsia- joskus just lempisukkia kun niitä pitää niin paljon.
    60-luvulla koulussa opetettiin parsimaan. Ensin neulottiin puuvillalangasta pitkä ja kapeahko suikale ja sitten tehtiin reiät ja parsittiin kolmella eri tavalla. Muistan kuinka närkästynyt olin asiasta. Olin sitä mieltä, että olisin voinut tuoda kotoa koko keskikoulun luokalleni ja miksei rinnakkaisluokillekin kasan parsittavia sukkia ja lapasia ja siitä olisi ollut edes HYÖTYÄ! Mun osa oli parsia pääasiassa perheen rikkinäiset neuleet -vanhin kun olin! aina se kori oli täynnä, vaikka kuinka teki. Lankojen kestävyys oli toisenlaista ja olihan niitä sukan ja vanttuiden kuluttajia 6-lapsisessa perheessä!

    VastaaPoista
  8. Minä olen käynyt värianalyysissä 1995, muistaakseni. Isäntä on käynyt naimisiinmenomme jälkeen. On helpottunut vaateostoksilla ja lankakaupassa käynti. Paletit mukaan ja osaan ostaa ilman isäntää langat ja kauluspaidat. Itselleni löysin harmaan, roosan, kananpojankeltaisen ja monta muutakin väriä analyysissä. Olen oikeasti ollut tyytyväinen.

    VastaaPoista
  9. Ymmärsinköhän väärin sinua, kun sanoit värjänneesi hiuksia paremmin värianalyysin tulokseen sopivaksi. Minulle kun tuo lausuma jotenkin tökki. Siis itse en värjää hiuksiani nykyään lainkaan, ja ennenkin vain sävytin. Oma hiusteni väri on sen verran erikoinen. Olisiko tuosta värianalyysistä siis mitään hyötyä minulle, jos pitäisin hiusteni värin luonnollisessa?

    Olen muuten ihastellut sinun ahkeruuttasi käsitöiden alalla. Aikaa näyttää löytyvän rakkaalle harrastukselle, jos into on riittävän kova, vaikka paljon muutakin tekemistä löytyisi.

    VastaaPoista
  10. -H-:lle vastasin jo hänen omaan blogiinsa, mutta pistänpä saman vastauksen tännekin, jos jotakuta muutakin kiinnostaa. :)

    Ei tietenkään hiuksia tarvitse värjätä toisenväriseksi, jos on käynyt värianalyysissa. Kyllähän se luonto on osannut oikeanväriset hiukset ihmiselle laittaa, eli se oma väri sopii omaan ihonväriin tietysti kaikkein parhaiten. :) Mutta minulla oli silloin värianalyysissa käytyäni tilanne, että hiukseni olivat jo värjätyt, joten halusin värjätä ne uudelleen jollain paremmin sopivalla. Yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut, että olisin antanut hiusten kasvaa niin kauan, että sen vanhan värin olisi saanut leikattua pois, mutta kun minulla on puoleen selkään ulottuvat hiukset, niin kasvattaminen olisi kestänyt aika monta vuotta, enkä halunnut leikata lyhyeksikään. :) Ja kun minä tykkään välillä vaihdella hiusväriä, niin on hyvä tietää, mitkä sävyt sopivat. Mutta varmasti se ihan oma väri on se paras väri! :)

    VastaaPoista
  11. Värianalyysi kuulostaa tosi mielenkiintoselle. Olen sitä joskus miettiny, mut en oo menny.
    Pikku jakku näyttää kivalle ja sen kanssakin sopii eri värit kivasti.
    Ja ihmettelen miäkin miten tasaset tuli Nalle sukista värin puoleen.

    VastaaPoista
  12. Minä tein itse iselleni värianalyysin joskus 80-90-lukujen vaihteessa kirjastosta lainaamani värianalyysikirjan avulla. Siinä oli mukana sellaisia värillisiä A4-arkkeja ja kahden eri värisävyn välisiä vertailutehtäviä, joiden avulla oli helppo määrittää tyyppinsä. Tärkein kriteerihän on se kuuluuko sinertäväihoiseen (kesä,talvi) vai kellertäväihoiseen tyyppiin (kevät, syksy), hiusten- ja silmienväri ei ole yhtä ratkaiseva, vaikka vaikuttaa sekin. Itse olen sinertäväihoinen talvi ja murretut ja/tai kellertävät lämpimät sävyt saavat ihoni harmaaksi tai kumman tummanpuhuvan punertavaksi. Säästyy vaatteiden ja/tai lankojen sekä meikkien virheostoksilta, kun tietää mihin tyyppiin kuuluu. Tosin haittapuolena on se, että harvemmin löytää mitään juuri itselleen sopivaa, sillä jos malli/koko sopii ei ole väriä tai päinvastoin. Kirjastosta löytyy useitakin värianalyysikirjoja, kannattaa tutustua.

    Kierrätystä suosivana ja tarkan markan ihmisenä tekisi pahaa heittää hyväkuntoiset sukanvarret roskiin, aikaa ja rahaa säästyy terittämällä ne uudelleen.

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)