Vielä sukka-asiaa... ja ihan vähän muutakin

Lupasin jatkaa vielä sukka-asiaa. Kiitoksia vain kommenteistanne parin päivän takaiseen postaukseen! :) Ne ovat herättäneet minussa paljon ajatuksia, ja olen lukenut ne erittäin suurella mielenkiinnolla. :) Mielelläni tietysti olisin suonut kaikkien uskaltavan kirjoittavan kommenttinsa omalla nimellään, koska kyllähän minäkin näitä mielipiteitäni lauon ihan omana itsenäni. ;) Rohkeasti siis vain jatkossa nimet näkyviin, minäkin mielelläni käyn sitten vaikka vastavierailulla. :)

Ennen kuin menen sukka-asioihin, niin on pakko mainita, että kun kirjoitin oman mielipiteeni Sock innovation -kirjasta, tarkoitukseni ei ollut mitenkään loukata niitä, ketkä kyseisestä kirjasta pitävät, ja joilla se kenties on ihan omana hyllyssäkin. Itsekin sentään olen niin paljon tykästynyt kirjaan ensi silmäyksellä, että reippaana tyttönä otin yhteyttä kirjastoomme ja pyysin tuon kirjan sinne tilaamaan, ja sen jälkeen vielä varasin kirjan, että sain sen lainaan. Mainittakoon, että tätä en ole koskaan vielä yhdenkään käsityökirjan kohdalla tehnyt! :) Halusin siis ehdottomasti siihen tutustua, mutta koska tiesin kirjan olevan englanninkielinen, enkä ole englanniksi pahemmin neulonut, niin en halunnut suin päin sitä mennä ostamaan. Ja kun siihen sain tarkemmin tutustua, tulin tulokseen, että kirja ei ole minua varten - paitsi ehkä sitten, jos se suomennetaan. :) Ymmärrän hyvin, että kirjasta pitävät monet neulojat, ja hyvä että se on tykätty, ettei ole tekijän työ mennyt ihan hukkaan. ;)

Samoin mielipiteeni englanniksi neulomisesta ja Ravelrystä yms. mitä saatoin ehkä sivuta, ei ollut tarkoitettu ketään loukkaamaan. Minulla ei ole suoraan sanoen aavistustakaan, kuinka monet käyttävät englanninkielisiä ohjeita ja ketkä kaikki ovat Ravelryssä. Enkä ole ajatellut sitä, että vaikkapa Ravelry olisi jolle kulle tärkeä paikka, koska en ole itse siellä koskaan käynyt. Tai siis korjaan, olen käynyt kerran kurkkaamassa Ravelryn etusivulla, huokaissut että en millään jaksa/ehdi/viitsi/halua alkaa tähän(kin), sillä johonkin on pienen ihmisen rajoitettava harrastuksensa. En siis tiedä yhtään, millainen paikka se on, ja varmasti se on hyödyllinen ja mukava ja kaikkea muuta ihanaa - enhän aikaisemmassakaan kirjoituksessani tietääkseni haukkunut sitä huonoksi, vai haukuinko? Mutta kun ei omat voimat riitä edes tutustumaan kyseiseen paikkaan, niin kyllä se on toistaiseksi unohdettava. En ole oikeastaan muutenkaan mikään keskustelufoorumi-ihminen (kommenteissa mainittiin, että Ravelryssä voi keskustella suomeksikin, joten siitä päättelin siellä olevan jotain keskustelufoorumeita; voin olla väärässäkin), en vain tykkää käydä sen tyylisillä palstoilla. Esimerkiksi Novitan Neulomossa en käy juuri koskaan, vaikka hehkutan aina Novitaa henkeen ja vereen, mutta minun mielenkiintoni Novitaa kohtaan rajautuu ihan vain siihen, että tykkään Novitan langoista ja Novitan neulemalleista, ja sen enempää minä en heidän palvelujaan tarvitse. Neulomokin on varmasti ihan kiva paikka, en minä sitä sano, mutta minulla ei riitä sinnekään aika eikä voimat. :(

Onhan tämä blogiyhteisökin tietyllä tavalla jonkinlaista keskustelua, mutta enemmän koen niin, että minun blogini on minun paikkani sanoa oma mielipiteeni, ja vastaavasti joku toinen saa sanoa mielipiteensä omassa blogissaan. Kommentit sitten taas ovat enemmän tai vähemmän myötäilyä siihen, mitä blogin pitäjä on varsinaisessa tekstissään kirjoittanut, ja varsinaiset keskustelut minusta kuuluvat keskustelufoorumille. Tai näin minä ainakin hahmotan blogit, joku toinen voi hahmottaa toisella tavalla. :) Itselläni on myös aina ollut se periaate, että jos minulla ei ole mitään positiivista sanottavaa toisen blogikirjoitukseen, tai jos en voi reilusti kommentoida omalla nimelläni, niin olen mieluummin hiljaa. Koska itsestäni on kiva saada nimenomaan positiivisia kommentteja, vaikka tokihan aina pitää olla valmis ottamaan vastaan myös vastakkaisia mielipiteitä. Nekin voidaan tietysti ilmaista niin monella tapaa. Mutta ajattelen jotenkin, että toisen blogissa olen vierailulla vähän samaan tapaan kuin olisin hänen kotonaan, ja käyttäydyn sen mukaisesti kunnioittaen toisen mielipiteitä. Sitten omassa blogissani saan päästää omat tapani ja ajatukseni valloilleen, mutta kuitenkin niin, että tänne olisi vieraiden mukava tulla toistekin. :) Ja jos minä sanon, että tykkään tai en tykkää jostakin, niin se ei tarkoita sitä, etteikö joku toinen voisi olla asiasta eri mieltä tai että oma mielipiteeni olisi millään tavalla parempi kuin joku muu. Se vain on mielipide, koski se sitten lankaa, neulemallia, kirjaa, säätä tai vaikkapa lempiväriä. :) Keskustelufoorumit taas ovat enemmän sellaisia "vapaita tantereita" ilmaista mielipidettä, tai niin minä ainakin koen - joku toinen voi kokea taas eri tavalla - ja siksi en niillä kauheasti viihdy, tai ehkä olen vain käynyt sellaisilla foorumeilla, joissa ilmapiiri ei ole kovin hyvä. Eikä tämä ajatus nyt oikeastaan liittynyt mitenkään niihin saamiini kommentteihin sukka-asiaan liittyen, tämä nyt tuli vain mieleen mielleyhtymänä Ravelry -> keskustelufoorumit -> blogit -> jne. Yleensä (noin 99,9 %) tänne blogiin tulee ihan positiivisessa ja asiallisessa sävyssä olevia kommentteja, kiitos siitä teille, kun olette niin fiksuja lukijoita ja kommentoijia! :)

Sitten vielä mietin tuota, miksi en kauheasti ole innostunut opettelemaan englanninkielistä neulesanastoa. Ehkä se johtuu siitä, etten ole koskaan tykännyt englannin kielestä ylipäätään, vaikka esimerkiksi kouluissa olen aina saanut englannista kiitettäviä arvosanoja, eli kyllä minä varmasti kieltä osaisin ja oppisin, jos haluaisin. Mutta jostain syystä vain englanti kielenä ei minua vedä puoleensa - olen aina tykännyt enemmän ruotsin ja saksan kielestä, ja lehtihyllystäkin mieluummin nappaan mukaani vaikkapa saksankielisen kuin englanninkielisen käsityölehden. En siis mielelläni käytä englannin kieltä kuin ihan äärimmäisen pakon edessä. Joskus mieheni saattaa hankkia dvd-elokuvan, joka minua voisi kiinnostaa muuten, mutta jos meillä olevassa versiossa ei ole suomi-tekstejä, niin kyllä se jää sitten minulta katsomatta, oli miten kiinnostava muuten tahansa. Olen kyllä joskus katsonut jonkun leffan englanti-teksteillä, kerran jopa ilman mitään tekstityksiä, kun tietokoneeni ei suostunut niitä tekstejä jostain syystä näyttämään, ja ihan hyvin olen ymmärtänyt, että siitä se ei ole kiinni. Mutta en vain halua, ihan niin kuin en halua lukea kirjojakaan vieraalla kielellä. Kyllä tässä maailmassa tekemistä riittää, vaikka rajoittuisi tekemisissään omaan äidinkieleensä ja omaan pieneen piiriinsä! :)

Ja ehkä tämä kaikki tulee siitä, että kun on joutunut monta vuotta pinnistelemään oman jaksamisensa äärirajoilla, ja muutaman kerran ylittänytkin omien voimiensa rajat vakavin seurauksin, niin on vain ollut pakko oppia luopumaan sellaisista asioista, joita ilmankin pärjää, vaikka ne voisivat olla kiinnostaviakin - ja usein on pakko jättää tutustumatta asioihin, jotka saattaisivat kiinnostaa, mutta joissa on vaarana se, että niistä tulee niin tärkeitä, että luopuminen käy ihan mahdottomaksi. Olisihan käsityömaailmassakin kaikkia ihania vaihtoja ja yhteistempauksia ja mitä kaikkea muutakin, mutta kun tietää omat rajansa, niin on osattava sanoa ei. Ehkä tätä ei täysin pysty ymmärtämään, ellei ole itse käynyt kuilun pohjalla ja joutunut sieltä räpiköimään pikku hiljaa ylös... ja välillä tuntuu siltä, että ollaan taas menossa kohti sitä pohjaa, ja sen estämiseksi on tehtävä ehdottomasti jotain, ennen kuin on myöhäistä.

Luopumisesta tuli vielä mieleen, että minähän jokin aika sitten luovuin Facebookistakin. En tosin siellä oikeastaan koskaan käynyt, ainoastaan silloin, jos sähköpostiini tuli ilmoitus uudesta kaveripyynnöstä tms. Mutta sitten alkoi ahdistaa sekin, että jo pelkästään jonkun klikkaaminen kaveriksi vei aivan liikaa aikaa ja voimia, joten poistin sieltä tietoni, kaverini, itseni ja kaiken ja lähdin pois. :) Niinkin voi tehdä, eli vaikka johonkin lähtisi mukaan, niin aina voi muuttaa mieltä. Varmasti vuosien saatossa monet tässäkin kirjoittamani ajatukset muuttuvat, ja niin täytyykin olla. Täytyy osata joskus luopua myös omista mielipiteistään ja periaatteistaan. Mutta vain jos se tuntuu itsestä hyvältä, ei siksi että siihen tulee ulkopuolelta jotain painostusta, koska se taas voi nopeasti johtaa siihen uupumiseen.

Mutta mentäisiinkö jo siihen sukka-asiaan? ;)

Sukan vahvuuteen liittyvästä asiasta ensinnäkin. Yksi tykkää tietysti äidistä ja toinen tyttärestä. ;) Sain hyviä vinkkejä, että jos jättäisin sukkahousut ja trikoosukat pois ja pitäisin pelkkiä ohuita villasukkia. Varmasti hyvä vinkki ja toimii toisella, mutta itselleni taas pelkkä ajatuskin, ettei housujen alla olisi sukkahousuja, on suorastaan kauhistuttava. ;) Kesäkuumallahan on toki pakko pärjätä ilman sukkiksia, mutta heti kun säät vain sallivat, niin sukkahousut on oltava, muuten tunnen itseni ihan alastomaksi! Eikä oikein pitkät kalsaritkaan asiaa korjaa (niihin kyllä siirryn sitten joskus kun lämpötila laskee +10 astetta alemmas ;) ), kun niiden kanssa tulee olo, että on nilkat paljaana - ja siitä syystä sukkien täytyy olla aina tietysti pitkävartiset - joten paras vaihtoehto on pitkät kalsarit + sukkahousut + farkut + trikoosukat + paksut ja pitkävartiset villasukat. ;) Siis sisätiloissa - ulos mennessä pistetään pakkasella tietysti vielä yhdet tai useammat toppahousut noiden päälle... :) Yläosan kanssa on sama juttu, että tunnen oloni alastomaksi ilman aluspaitaa, jonka pitää olla ihonmyötäinen, kuten sukkahousujenkin. Se nyt vaan on niin, sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä sen kanssa, onko lämmin vai kylmä, alimman kerroksen pitää minusta vain myötäillä tiukasti ihoa, eikä saa jättää nilkkoja tai napaa paljaaksi. ;) Ja niin, se sukkien paksuusasiakin taitaa olla enemmän pehmeyskysymys kuin lämpimyyskysymys. Tykkään siitä, että kävellessä jalkojen alla on mahdollisimman paljon ja pehmeää tavaraa alla, varmaan vähän liittyy siihenkin, etten tykkää muista kengistä kuin lenkkareista. :) Pidän kyllä unisukkina villasukkia ihan paljasta ihoa vasten, mutta se ei tunnu minusta hyvältä kävellessä tai seistessä. Ei niinkään siksi, että villa olisi liian karkeaa iholleni, pikemminkin ihoni on liian karkeaa villasukille. ;) Kun kerroin, että sukat kuluvat minulla herkästi puhki, niin yleensä puhki kuluu ensimmäisenä se sisempi kerros, ei niinkään ulompi kerros, joten onhan toki parempi, että se puhki kuluva osa on kaupan nailonsukkikset kuin itse hartaudella ja rakkaudella väännetyt villasukat. :D

Äh, en minä osaa selittää, miksi tykkään paksuista villasukista, ja miksi pukeudun niin kuin pukeudun. Vai väittääkö joku oikeasti, että osaa tarkasti analysoida, miksi itse tykkää pukeutua tietyllä tavalla? Minä en ainakaan osaa. Tiedän vain, että tykkään kulkea farkuissa ja trikoopaidassa ja neuletakissa, tykkään yksivärisistä paidoista, tykkään kirkkaista väreistä ja paksuista villasukista ja sukkahousuista ja aluspaidoista. Se nyt vaan on niin. :)

Mutta sen kyllä tiedän, että mieltymykseni paksuihin villasukkiin ei johdu ainoastaan siitä, että paksut sukat tuntuvat mukavalta jalassa, vaan myöskin siitä, että niitä on kaikista mukavin neuloa. 7 veljestä on ehdoton lempparilankani ja suosikkivahvuuteni. Neulon kyllä joskus ohkaisempiakin lankoja ja joskus paksumpiakin lankoja, mutta noille 3,5-4 mm puikoille ne kädet parhaiten asettuvat. Sekin on taas mieltymyskysymys, ja minä olen mieltynyt niihin. :)

Moni varmasti myös ajattelee, että miten voi kutsua 7 veljestä lempparilangakseen, jos ei ole kokeillut kaikkia maailman lankoja. ;) Myönnän, en olekaan kokeillut! :) Mutta olen tyytyväinen Novitan lankoihin, enkä ole missään vaiheessa kaivannut tutustumista juuri muihin lankoihin (vaikka tälläkin hetkellä työn alla on neljä työtä Novitasta ja kaksi jostain muusta; käsityökorissa odottaa aloittamista varmasti enemmän ei-Novitaa kuin Novitaa, luullakseni). Miksi lähteä merta edemmäs kalaan, jos kalaa tulee lähempääkin ja on saaliiseensa tyytyväinen? Jonkun mielestä saatan olla ihan tyhmä, kun en avarra omaa neulemaailmankuvaani, mutta itse olen ihan tyytyväinen. Ennen kaikkea siksi, että onhan näissä langoissa minulle jo ihan riittävästi neulottavaa nytkin. :) Ehkä sitten joskus, kun saan kulutettua nykyisen lankavarastoni kokonaan loppuun - sekin on tavoitteena toteuttaa vähitellen - saatan miettiä tilannetta uudelleen, mutta nyt minulle riittää se, että neulottavaa on näissä nykyisissä langoissa, ja jos jotain ihan akuuttia täydennystä tarvitsen, Novitan tarjonta on minulle varsin riittävää ja tyydyttävää. Sama koskee Novitan neulemalleja tietysti, koska ne ovat juuri sitä tyyliä, josta pidän. Ja kun ne mallit on kirjoitettu Novitan langoille, joita on helposti saatavilla, niin haluan välttyä itse miettimisen vaivalta ja ostaa suositeltua lankaa. Muutenkin tykkään siitä, että saan ostaa lankani samasta kaupasta, josta teen ruokaostokseni. En ole luultavasti aiemmin sanonut ääneen, mutta nyt sanon, tai siis kirjoitan, että minua ahdistaa suunnattomasti asioida pikkuliikkeissä. En osta vaatteitanikaan pikkuputiikeista, vaan aina isoista marketeista, joissa ei ole pelkoa siitä, että myyjä tulisi kysymään: "Miten voin palvella?" Sillä yleensä tuo lause on se, joka saa minut kääntymään äkkiä kannoillani ja suorastaan ryntäämään ulos liikkeestä... ;) (kärjistetysti sanottuna; todellisuudessa koitan mutista jotain kohteliasta väkinäisesti hymyillen, mutta siis tunne on se, että tekisi mieli juosta ulos ja äkkiä) Haluan tosiaan valita lankani tai mitä ikinä ostankin rauhassa, koska joskus olen saattanut seistä lankahyllyn ääressä puolitoista tuntiakin ihan vain valiten puserolankoja. :D Juu, muistan tapauksen, jolloin piti hakea Cittarin kosmetiikkaosastolta peili lainaan, että olisin osannut tehdä päätöksen, sitten kävin kertaalleen vaateosastolla sovituskopissa lankojen kanssa katsomassa peilistä, sitten kilautin kaverille (= miehelle) kysyäkseni mielipidettä, ja ainakin se puolitoista tuntia meni, että osasin päättää, tekisinkö sinisen, punaisen vai vihreän puseron. ;) Tämä tapahtui aikana, jolloin en vielä ollut käynyt värianalyysissa - nykyään lanka- ja vaateostoksiani helpottaa se, että pikkulaukussa on mukana värikartta, johon vain vertaan lankaa tai vaatetta, ja ainakin värin valinta on sen puolesta helppo. Mutta sitäkin värikarttavertailua on niin paljon kivempi tehdä marketissa rauhassa kuin pikkuliikkeessä, jossa saattaa olla ainoa asiakas sillä hetkellä. Niin, ja myönnetään, että myös lankojen hinta vaikuttaa siihen, mitä lankaa haluan ostaa - kyllä monet Novitan langoistakin ovat minulle niin kalliita, että jäävät siksi ostamatta. Enkä minä nyt kaikista Novitan langoista tai malleistakaan tykkää - ja on niitä kivoja lankoja muillakin valmistajilla. :) Mutta tässä elämäntilanteessa olen tosiaan tyytyväinen Novitan lankatarjontaan, siinä on minun tarpeitani ajatellen paras hinta-laatusuhde. Ja kun kommenteissa oli jotain siitä, että sohin asioita, jotka ovat muille ihmisille tärkeitä, niin minulle itselleni on tärkeää, että Novitalla on juuri minun mieltymyksiäni vastaavaa lankaa ja malleja tarjolla, ja kyllä minulle tulee paha mieli, jos Novitaa haukutaan! :( Nytkin olen kyynel silmässä lukenut kommentteja, että jonkun toisen mielestä minun rakkaat lempilankani 7 veljestä ja Nalle ovat liian karheita - nyyh... :'( (ei vaines, makukysymyksiähän nämäkin ovat :) )

Ja jokos nyt päästäisiin siihen sukkamalliasiaan! :)

Minä en ole mikään ihan perus-perus-villasukan ystävä (nykyään), mutta en myöskään ihan pitsiä-pitsiä-ja-vielä-kerran-pitsiä-ja-vielä-vähän-lisää-pitsiä-sukan ystävä myöskään. Jotain siltä väliltä. :) Tykkään, että sukassa saa olla joku juju. Minusta ihan perussukka on tylsä, sekä tylsä katsella että tylsä neuloa. Ainakin sellainen harmaa tai tumma perussukka. Perussukka on vähän niin kuin ruisleipä ilman mitään päällisiä, siitä saa kyllä paljon ravintoa, muttei oikein maistu miltään. ;) Tosin minä itse kyllä tykkään syödä ruisleipäni ilman voita tai muita päällisiä ihan sellaisenaan... ;) Sitten sellainen perussukka, jossa on vaikkapa raitoja varressa, on niin kuin ruisleipä, jossa on voita päällä. Jos perussukka on tehty vaikkapa kirjavasta langasta, on ruisleivän päällä voin lisäksi jo juustosiivu. Palmikolla koristellussa perussukassa on taas vähän enemmän päällisiä. Okei, pääsitte varmaan juonesta kiinni. :) Mutta sitten nuo Sock innovation -kirjan sukat esimerkiksi ovat enemmän niin kuin kermakakku. :) Ja kermakakkuahan voi syödä yhden palasen, ja se on hyvää. Mutta kun selailin koko kirjan läpi, niin tuli sellainen olo, että olen syönyt kokonaisen kermakakun, siihen päälle vielä kokonaisen suklaakakun, paketillisen suklaajäätelöä kinuskikastikkeen kera, ahmaissut vielä kokonaisen suklaalevyn yhdellä haukkauksella ja kaiken päälle kipannut vielä pussillisen marmeladia suuhuni. Siis herkkuähky. :) Joku toinen taas kokee tietysti eri tavalla, mutta minusta niissä sukissa on ehkä vähän liikaakin jo kaikkea ihanaa. Tykkään siitä, että sukissa on jotain muutakin kuin vain resorivarsi ja sileä teräosa, mutta ehkä minun mieleisiäni malleja ovat vaikkapa Kertut, polvekeraitasukat, Haruhat, Koiranputkisukat, Saltkråkanit tai nämä omat perinnemallin lempipitsisukkani, joiden ohje on ollut useammassakin lehdessä. Näissä on minusta sellainen yksi pieni juju, joka tekee neulomisesta mielenkiintoisen ja sukista kuitenkin ihan nätin näköiset, mutta ei liian koreat. Sock innovation -kirjassa sellainen malli voisi olla Kai-mei -sukat. Mutta makuja on taas kerran niin monia. :)

Minä olen muutenkin kuitenkin ihan tällainen yksinkertainen ihminen. :) Tykkään pukeutua aika yksinkertaisesti, en käytä kovin paljon koruja (= kihla- ja vihkisormukset + rippiristi), en tykkää röyhelöistä tai pitseistä tai muista koristeista, joten minun tyyliini sopii varmasti ihan sellaiset melko tavalliset sukat. Mutta väreistä olen ihan älyttömän tarkka, myös sukkien kohdalla. Minusta sukkien pitää sointua yhteen puseron kanssa (jalassahan minulla on aina ne farkut...), ja sukkien pitää olla minusta mieluummin kirkkaanväriset tai moniväriset kuin tummat ja huomaamattomat. Että ei ne sukat ole minulle yhdentekevät suinkaan! :) Joskus on mennyt koko muu vaatekerta vaihtoon, kun olen huomannut, että just ne oikean väriset villasukat ovatkin pyykissä... ;) Mutta kun aloin ajatella sitä, miten moni kommentoi haluavansa pitää kauniita sukkia, niin minun tyyliini ei vain sovi liian kauniit ja pitsiset, vaan sellaiset "vähän kauniit". :) Koruton linjanihan jatkuu kotonakin, meillä ei täällä pahemmin koriste-esineitä näy, enemmän käytännöllisiä tavaroita, joita käytetään joka päivä, ja joiden rikkoutumista ei tarvitse pelätä. Sukissa sama juttu, mieluummin käytännölliset kuin kauniit, jos on pakko valita noiden kahden väliltä. ;)

Kun mietin tätä sukka-asiaa, huomasin saman linjan pätevän muihinkin neuleisiini. Esimerkiksi sellaiset tosi koristeelliset pitsihuivit, joissa mallineule vaihtuu usein, eivät ole minun tyyliäni. Ihastelen niitä kyllä suunnattomasti toisten blogeissa, nimenomaan tekijän upeana kädentaidon osoituksena ja suunnittelijan loistavana taidonnäytteenä, mutta omille puikoilleni tai päälleni en osaa niitä ajatella. Tykkään enemmän sellaisista, joissa sama kuvio toistuu, vaikkapa Fifistä, Minttumaarista tai Revontulesta - ja jopa siitä muutaman vuoden takaisesta Novitan verkkoponchosta, jonka on tehneet kaikki, joilla virkkuukoukku pysyy kädessä. ;) Sama juttu vaikkapa neulepuseroissa tai asusteissa: joku juttu pitää olla, palmikko tai samana toistuva pitsi, mutta liika koristelu tuo sitten taas sen kermakakkuähkyn. :)

Sukka-asia on vienyt ajatuksiani sinne ja tänne ja tuonne, mutta viimein pääsen siihen asiaan, minkä johdosta ajattelin vielä toisenkin kerran palata sukka-aiheeseen.

Postihan toi minulle perjantaina Jujukerhosta tämän:


Oli ihan pakko saada Mary Oljen "Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä" täydentämään omaa Mary Olki -kokoelmaani. :) Minullahan on Mary Oljen Kauneimmat käsityöt, johon on koottuna ainakin kaksi hänen pitsinvirkkuukirjaansa + yksi kirjoneulekirja + yksi ristipistokirja yksiin kansiin, mutta sen lisäksi minulla on vielä nuo hänen virkkauskirjansa erillisinä pikkukirjoinakin, koska niiden kuljettaminen on vähän helpompaa mitä ison opuksen, jos vaikka haluan virkata reissun päällä. Tämä kirja kuitenkin on minulle ennestään ihan vieras. Mutta jo pelkästään siksi, että tämä on näköispainos vuodelta 1948, halusin tämän itselleni, sillä vanhoissa kirjoissa on paljon arvokasta, mitä ei uudemmista kirjoista löydykään. Tuli mieleen sellainenkin ajatus, että miksi keksiä sukka uudelleen, kun se on jo keksitty kauan sitten (vähän kuin sanaleikkinä vastineeksi Sock innovation -kirjan nimelle :) ).

Kirjassa on oikeastaan vain pitkävartisia sukkia, siis ihan polvisukkia. Jännä juttu sikäli, että itse tykkään pitkävartisista sukista, mutten ole koskaan neulonut sukan varteen mitään muotoiluja, vaan teen aina vain joustinneuletta, ja kyllä se antaa periksi niissä kohdin missä on tarvettakin. :) Tosin en ole tehnytkään ihan polviin ulottuvia sukkia kuin yhdet, ja niissä kyllä joustinneule antaa myöten pohkeen paksuimmassa kohdassakin; yleensä teen varret noin pohkeen puoliväliin ulottuvaksi. Mutta tässä kirjassa tosiaan taitaa olla kaikissa sukissa ihan muotoilut, ja olisi kiva vaikka tämän opuksen avulla opetella joskus sen polvisukan oikeaoppinen tekeminen. Kyllä se ohje löytyy varmasti siitä isommastakin Mary Oljen kirjasta, joka on hyllyssäni, ja jos en ihan väärin muista, niin jossain tämän vuoden Novitassakin on pitkävartisen sukan neuleohje. Mutta halusin tämän kirjan silti. :)

En ole ehtinyt lukea vielä kirjaa tarkemmin, mutta tästä löytynee kaikkea kivaa sukanneulonnan historiasta yms. Hirveästi ei näkynyt olevan sukkamalleja, että ei tästä varmaan sellaista antia suoraan saa.

Kun tässä olen kirjoittanut, että minkä tyyppisistä sukista tykkään, niin tästä kirjasta kolahtivat:


Näissä olisi ainakin pitkät varret. :) Naisen täyspitkät sukat siis, eli ovatko nämä sellaiset, mitkä kiinnitetään sukkanauhoilla? Mainittakoon muuten, että en pidä sukkanauhoista, edelleen siis suosin sukkahousuja senkin suhteen. ;) Näissä on just sopivasti jujua tuollainen kiva yksinkertainen palmikko. :)


Tässä toinen, missä on myös vähän jotain kivaa, mikä pitää neuloessa mielenkiintoa yllä. :)


Ja nämä olisivat aivan ihanat! :) Ohje on tosin 3-vuotiaan jalkaan... ;) Mutta jos tekisi ohjetta paksummalla langalla, niin eivätkö nämä olisi kivat myös 32-vuotiaan jalassa? Siis enhän minä ole vielä mikään 32-vuotias, mutta en usko ehtiväni saada tällaisia tehtyä ihan lähiviikkoina, joten tuskin 31-vuotiaan jalkaa somistamaan ehtisivät. ;)

Mutta just tällaiset on niitä, joissa on sellainen pieni ja yksinkertainen juju - tuleekohan siitä se Jujukerhon nimikin...? ;)

Mitä muuten veikkaatte, kummanlaisia sukkia kertyy Sukkasatoon enemmän: perussukkia 7 veljeksestä vai pitsisukkia ohuesta ja eksoottisesta sukkalangasta? :) Mielenkiintoista seurata sadon kasvamista, koska tuskinpa kahta täysin samanlaista sukkaparia syntyy näiden kahden kuukauden aikana! :)

On ollut muuten upeaa havaita, että vaikka jaan monen muun kanssa saman harrastuksen eli neulomisen, niin makuja voi olla niin monia, ja niin monta tapaa harrastaa samaa asiaa! :) Tämä on minusta käsityöharrastuksen suurin rikkaus! :) Kun kirjoitin neulemaailmankuvan avartamisesta, en niinkään tarkoittanut, että se avartaminen olisi pahasta, tai ettei siihen olisi minulla kiinnostusta. Enemmänkin tilanne on se, että olen tyytyväinen siihen, mikä on tilanteeni nyt, enkä kaipaa enempää. Eikä minulla ole todellakaan aikaa, voimia eikä tässä elämäntilanteessa haluakaan ajatella, mitä kaikkea muuta olisi tarjolla, kun on täysi työ jaksaa harrastaa tässä pienessä mittakaavassa. Tämähän on kuitenkin vain harrastus, ja siksi se täytyy pitää mahdollisimman mukavana ja itseä miellyttävänä. :) Minä tykkään siitä, että harrastaminen on helppoa, mallit löytyvät helposti, niiden lukemiseksi ja tulkitsemiseksi ei tarvitse nähdä vaivaa, ne on kirjoitettu omalla äidinkielelläni, ne tulevat kotiini postin kantamana neljästi vuodessa, saan langat omasta ruokakaupastani, voin neuloessani keskittyä samalla johonkin muuhun eikä tuijotella kaavioita... Siis sellaista sopivaa päännollausta tämä minulle on. :) Jollekin toiselle se on jotain muuta, ja aina on muistettava, että se mikä toiselle on täysin aivotonta, voi tuottaa toiselle ihan suunnattomasti päänvaivaa. Mutta on se ihanaa, että on olemassa erilaisia lehtiä ja nettisivuja ja langanvalmistajia ja kaikkia, että varmasti löytyy jokaiselle jotain! :)

Vielä kerran erittäin lämpimät kiitokset kommenteista ja suorastaan voimakkaana velloneesta keskustelusta! :) Vaikka missään nimessä tarkoitukseni ei ollut eikä ole edelleenkään provosoida, on ollut mukava lukea, että aihe on laittanut ajattelemaan. Ja todella mukava on lukea mielipiteitä, niin niitä myötäileviä kuin vähän vastaankin hangoittelevia. Kiitos ja anteeksi! ;)

Erittäin neulomisrikasta viikonloppua kaikille! :) Annetaan kaikkien sukkien kukkia! :D